Noh, minäpäs aloittelen kun on niin hiljaista
Radiosta soi Atomirotan Aurinkoon kun tulin takaisin toimistoon ruokatauolta puoli kahden maissa. Normaalisti moiset biisit eivät olleet mieleeni, mutta nyt hyräilin biisiä hiljaa ääneen, kukaan ei ollut kuulemassa, olin oikein hyvällä tuulella. Olin saanut toimistotöitä eteenpäin oikein urakalla, ja työpöydän paperipino oli puolittunut tuskaisen aamupäivän aikana.
"napataan deux Pernod...", lausahdin juuri kun aloin ihmettelemään avonaista kaninhäkkiä. Pupuherrahan sai toki olla toimistossa vapaana, kun paikalla oli porukkaa, mutta nyt koko talli vaikutti olevan tyhjänä, eikä ketään näkynyt. Tutkin koko toimiston läpi, eikä Chaplinia näkynyt.
"Chapliiiin, tules nyt esiin, täällä olisi näitä pupunnamejakin tarjolla", huhuilin ja rapistelin Chaplinin lempiherkkupussia.
"Ei per-jantai", manasin ääneen ja meinasin lipsauttaa voimasanan, lähdin etsimään tallista porukkaa.
Talli oli hiljainen, ketään ei näkynyt. Sunnuntaimaasto oli vielä menossa, mutta kohta tallilla alkaisi olla taas hulinaa. Päätin etsiä aamuvuorossa olevan tallityöntekijän käsiini, joka sattui olemaan Heli. Heli löytyikin rapsuttelemasta Jöröä tarhoilla.
"Hei, ootkos sattunut olemaan toimistossa tuossa kun käväisin kotona", kysyin Heliltä.
"Öö olinhan mä siellä joo, miksi, onko jotain sattunut?", tyttö takelteli ja valahti kalpeaksi. Äänensävyni oli ilmeisesti turhan kireä, sillä hämmästyin itsekin tytön reaktiota.
"Oliko Chaplin irti kun olit toimistossa? Sitä ei nimittäin näy missään", jatkoin ja pakotin ääneni hieman pehmeämpään sävyyn.
"Voi ei! Olihan se, ja en tiedä, muistinkohan laittaa sitä takaisin häkkiin kun lähdin viemään maastoon lähtijöitä ulos", tyttö sanoi kimeällä äänellä ja valahti nyt vuorostaan punaiseksi. Tunsin sisälläni vihan ja pelon värähdyksiä. Tallinovi kun sattuu olemaan tuntien alkuun asti auki, ja ajatus ulos päässeestä seikkailijapupusta loi tuskastuttavan olon. Kasasin itseni kuitenkin nopeasti ja yritin olla johdonmukainen:
"Sitten ei auta muu kuin etsiä. Hälytän Teemun töihin, ja muukin kynnelle kykenevä talliporukka saa osallistua etsintöihin. Maastoporukka tulee kohta takaisin tallille, heitäkin voisi kysyä avuksi", totesin ja katsoin epätoivoisen ja nolostuneen oloista Heliä.
Aloin soittamaan Teemulle, joka lupautui tulla Unan kanssa tallille, ja lähdin suu tiukkana viivana tekemään tarkastuskierrosta talliin.
Seuraava jatkakoon tästä, aloitus venähti hieman eikä viestien tarvitse olla tosiaan kovin pitkiä. Porukka saa liittyä etsintöihin missä vaiheessa vain, huomioikaa kuitenkin toisten tarinapätkät
//edit. lukaisin nyt edelliseltä sivulta että ttanjalla oli ajatuksena että kaikki kirjoittavat samasta aiheesta oman tarinansa, mutta minä nyt sooloilin ja aloitin tämän niin että jokainen vuorollaan jatkaa tarinaa, tehkää miten tahdotte. Toivottavasti edes joku jatkaa tästä