|
Post by norpatar on Nov 19, 2014 22:26:34 GMT 2
Olin saapunut tekemään iltasella viellä pesuja Voodille ja varusteille, jotta olisimme iskukunnossa huomista kisoihin lähtöä varten. Kaarrettuani maasturin parkkiin jokin vaalean ruskea vilahti autoni edessä. Oven avatessani Una loikkasi autoon tassut aivan mudassa. - UNA EI, sä oot ihan likainen ja mä oon just saanut auton siistiksi, huusin masentuneena koiralle, joka oli jo asettunut takapenkille. Eli koko auto on täynnä koiran tassun jälkiä. Komensin Unan pihalle ja pyörittelin silmiäni. Odottakaas vain kun saan Teemun käsiini. una seurasi minua talliin ja vedin oven kiinni perässäni, jotta koira ei pääsisi karkuun ihan heti. Etsin hetken Teemua, mutta tätä ei näkynyt, joten jätin Unan oppilaiden joukkoon. Koirahan on hirmuisen kiltti ja utelias ja he lupasivat vahtia että se pysyy sisällä. Hain Voodin tarhasta samalla katsoin olisiko teemu puuhastelemassa Vennin kanssa vajassa. Ei nuorukaista näkynyt sielläkään. Venn puolestaan heitteli tavaroita traktorin takana ja ähisi jotain. En uskaltautunut lähemmäksi mies tuntui hiukan kireältä, joka oli poikkeuksellista ja liian outoa. Tarhalla huomasin ettei Voodi tai Okra ollut maisemissa. Joten meninkin seuraavaksi kentälle ja huomasin Voodin olevan loppuraveja kentälle. - Moi, eihän Voodi ollut listan mukaan enään tunneilla. Meneekö se tämän jälkeen viellä jotain, kysyin Hennalta ihmetellen tosiaan Voodin tunnilla oloa. - Terve, ei pitänyt tulla mutta Jennyn kaveri halusi ratsastaa, joten Voodi tuli paikkaamaan aukkoa. Tunti loppuu ihan kohta, niin saat ponin ja varusteet huoltoosi. Toivottavasti tämä ei sotke aikataulujasi. - Ei sotke, todellakaan. Eniten sotkee ettei Teemua näy missään ja Una riekkuu tallissa, totesin. - Teemu on maastossa Okran kanssa. Ne lähti vasta äsken ja Unan piti olla toimistossa lukkojen takana, Henna sanoi. Nostin vain käsiäni ja pyöritin päätäni merkiksi ettei ollut enään.
Tallista kuului epäilyttäviä huutoja ja komentoja. Tunnistin sanan Una, josta päättelin että koiruus on pahanteossa. Oppilaat yrittivät saada keltaista salamaa kiinni, joka viuhutti menemään jonkun oppilaan hanska suussa. Nappasin toimistosta kinkku päketin ja rapistelin sitä. Koira pysähtyi kuin sinään ja kääntyi luokseni. Yks kaks neiti istui jo edessäni häntää heilutellen nappasin pannasta kiinni ja vein sen Okran karsinaan. Sieltä se ei pääse hyppäämään karkuun tai saa ovea auki. Varmistin oven kiinni pysyvyyden kiinnittämällä sen ketjulla.
- Nyt kukaan ei avaa tuota ovea ennenkuin Teemu tulee ja ottaa koiransa haltuun, totesin viedessäni kinkkupakettia takaisin jääkaappiin. Samalla tulivat tuntilaiset jo takaisin talliin ja Tyttö otti varusteita Voodilta pois. Nappasin ensimmäisenä vapautuneen eli satulan ja sanoin ottavani muutkin mieluusti huoltoon heti kun vapautuvat. Tyttö oli mielissään kun ei itse tarvinnut pestä kuolaimia tai hangata kuraa pois vyöstä. Satulahuoneessa irroitin jalustimet ja hihnat, mahavyön sekä likaisen satulahuovan. Huovan vein pyykkiin ja jalustimet upotin ämpäriin, missä oli lämmintä vettä. Pyyhin satulan ensin kostealla sienellä, jonka jälkeen pyyhin saippuaisella sienellä satulan sisäpinnat siivet, kanavan ja takakaaren. Istuimeen en luonnolllisesti koskenutkaan märällä tai saippualla, jotta nahka ei venyisi. Satulavyöstä nypin karvat pois, jonka jälkeen kävin kastelemassa sen pesarissa. Kuivasin ja saippuoin. Onneksi tammalla on nahkainen vyö tällä hetkellä. Jalustimet hinkkasin tiskiharjaa apuna käyttäen, jonka jälkeen pyyhin hihnat ja kokosin satulan uudelleen. Hain kaapistani punakirjavan huovan, jonka kiinnitin satulaan. Uusi huopa pääsee kunniaan kun lähtee kilpailuihin. Kukallista huopaa säästelemme viellä kotikäytössä ja mahdollisesti valmennuskäyttöön.
Suitset purin osiin ja hinkkasin ne huolella. Jokaisen soljenreijän avasin pois saippuasta, jotta nahka ei pehmenisi liikaa ja reijistä ei tulisi niljakkaita. Lopuksi kiilloitin viellä kuolaimia, jotta renkaat eivät vain olisi likaiset. Saatuani suitset puhtaaksi öljysin viellä ne, jotta ne voivat imeytyä yön ylitse. Aamulla olisi viellä pikainen kiillotus ennen lähtöä. Sitset kasaan ja odottamaan naulaan.
Kaapistani pakkasin isoon ostoskassiin (mainostusta clas ohlsonin kassiin) toppaloimen, puhtaita harjoja, lettarit, ketjunarun, nahkariimun ja liinan. Heitin oman kypäräni kassin päälle ja vanhat kulahtaneet saappaani auton takakontista. Jätin kassin satulahuoneeseen ja laitoin suitset kassin päälle, jotta ne pysyisivät siisteinä. Satula sai olla telineessään, mutta suijus tiukasti satulan päällä. Venn oli antanut minulle jo aijemmin siistimmät suojat kilpailuita varten lainaksi, joten ne olivat myös kassin päällä. Katsoin villapintelit ja paksut isot patjat tammalle, jotta saisin pintelöityä jalat kuljetusta varten. Löysin myös tallin suojista kohtalaisen ehjät cob koon bootsit, jotka saattavat olla vähän isot, mutta suojaavat kuitenkin etujalkoja polkemilta.
Nyt alkaisi olla varusteet kunnossa tallin päästä. Aamulla kamat on helppo laittaa autoon tai hepalle, kun ne ovat yhdessä kasassa. Seuraavaksi käsittelyyn pääsisi Voodi itse. Minulla on hyvin puolituntia aikaa pestä poni ennen seuraavan tunnin paluuta, joten pesarille tuskin on käyttöä. Hakiessani Voodin karsinalta kuulin Unan vikisevän karsinassa. Kävin katsomassa koiraa, enkä voinnut olla heltymättä idealle että se saisi tulla pesarille kanssani. Kuitenkin sen verran viisastuneena, että kiinnitin koiran liinaan ja liinan kaapin jalkaan, joka varmasti kestäisi koiran riuhdonnan. Onneksi una on ollut paljon tallilla eikä yritä hevosten jalkoihin, vaan tyyty makaamaan likaisen satulahuovan ja minun takkini päällä.
Huuhtelin Voodin ensin, jonka jälkeen saippuoin. Tällä kertaa pesin Voodin hoitavalla ja syväkosteuttavalla shampoolla, joten annoin sen vaikuttaa hetken. Samalla hankasin jalkoja ja häntää puhtaammaksi ihan tavan linnashampoolla sekä fairilla, joka on äärettömän hyvä valkoisten sukkien pesuun. Voodilla ei onneksi kokonaan valkoisia sukkia ole, mutta jaloissa oleva sekakarvoitus näyttää lialta, ellei jalat oikein hohda. Saippuoinnin ja hinkutuksen jälkeen huuhtelin huolellisesti ponin saippuasta, jonka jälkeen luonnollisestikin kuivaus. Laitoin ponilel vanhan verkkoloimen, ison villaviltin ja fleeceloimen, joiden alla sillä tuntui olevan ihan hyvä. Häntään hieroin viellä hoitoaineen, joka sai vaikuttaa jalkojen parturoinnin ajan. Leikkasin kaiskista pisimmät jalkakarvat pois, samoin kuin korvakarvojen viimeistelyä. Kun parturointi oli suoritettu huuhtelin hännän puhtaaksi hoitoaineesta. Kuivasin jalkaa ja suihkuttelin shineä, jonka jälkeen selvittelin hännän ja letitin sen. Siirsin Voodin käytävälle kun kuulin jonkun tulevan ovesta. Teemu ja Okra... - Kuuleppas nuori mies, et voi jättää tuntilaisten aikana Unaa vapaaksi toimistoon. Se karkasi ja oli juosta autoni alle ja vieläpä ilman heijastinliivejä. Todella vastuutonta. Lisäksi sinua odottaa autoni siivoaminen kun rakas koirasi hyppäsi juuri siivottuun autooni kuraisilla tassuillaan. Lisäksi se on kiikuttanut täällä oppilaiden vaatteita ja tavaroita kuin omiaan, saarnasin Teemulle, joka jähmettyi ovelle. - Ai onko se karannut. Missä se nyt on onhan se kunnossa, Teemu vastaili hämillään ja aavistuksen huolestuneena. Onneksi hän oli huolestunut, joten hain vaan Unan liinan päässä pesarilta käytävälle ja Teemu kyykistyi koiransa ääreen. Huomasin miehen salaa huokaisevan helpotuksesta, joten en voinnut ripittää enempää. Vahinkojahan sattuu kaikille.
Palasin Voodin kimppuun ja harjailin sen otsatukan kuntoon, sekä siistin hiukan päätä sienellä. Siirryin puhdistamaan karsinaa. Otin liaksest pois ja vein reilusti uutta tilalle, jotta yölliset tarpeet imeytyisivät kuivikkeisiin. Tamma karsinaan ja aloin olemaan valmiina. Lähtiessäni pois hain kuivaushuoneesta pyyhkeitä, jotta voisin siistiä autoni Unan tassun jäljistä. Ihmettelin mitä Kepu piilotteli takanaan, kun ei tullut vastaan. Vaan jäi hiukan norkoilemaan pyykkikorin päälle. Nappasin kissan ja pyyhkeen, jolloin huomasin Vennin kameran. Kepu on varmaankin tiputtanut sen pesukoneen päältä ja piilottanut sen saaliinaan. Se miten se on pesukoneen päälle joutunut on toinen juttu.
Tiputin kameran Vennille konehallille, missä hän tällä hetkellä purki agressiotaan traktorin lanaan, mutta uskallauduin silti viheltämään ja nostamaan kameraa kädelläni. Mies ilahtui ja ärripurri oli tiessään. Toinen positiivinen yllätys oli ujo Silas, joka oli lähdössä tallilta samoihin aikoihin, mutta tuli teemun kanssa pihalle ja he ryhtyivät yhdessä tuumin siivoamaan Unan jälkiä autosta. En tiedä eikö Teemu uskaltanut yksin tulla siivoamaan vai oliko Silaksella joku muukin rooli tarinassa kuin henkinen tuki ja turva. No aivan sama aamulla kuitenkin sitten kisoihin.
Ps. Suoritin tehtävät Vennin kamera on hukassa ja yhden hoitajakohtaisen tehtävän Teemun koira pahan teossa.
|
|
|
Post by Venn on Nov 21, 2014 14:44:13 GMT 2
19.11.2014 Voodi oli varmasti hieno näky, karva kiiltänä ja varusteet tiptop sitten kisoissa Itsellä jää aina varusteiden pakkaus juuri lähtöpäivän aamuun, ja sitten onkin kauhea kiire, hyvä kun edes joku on viisas ja laittaa varusteet jo illalla kuntoon. Ja Teemu-parka, aamulla sai minulta saarnan ja illalta sinulta Rankka päivä pojalla, pitää ehkä olla hieman armeliaampi ensikerralla. Onneksi Unalle ei kuitenkaan sattunut mitään Teemun poissaollessa. Taisin muuten laittaa kameran odottamaan kotiinlähtöä siihen pesukoneen päälle, ei ehkä viisain paikka kun Kepu on lähettyvillä, onneksi se ei sentään mennyt rikki (: Tarina oli myös suht. virheetön, vaikka pari kirjoitusvirhettä hyppäsikin silmiin Annan tästä 23v€+1ap+1lp sekä seuraavan kerran kun törmäämme, annan kameran löytymisestä palkkioksi karkkipussin! Hoitajakohtaisen tehtävän suorittamisesta pieni yllätyspalkinto! (löytyy kaapista)
|
|
|
Post by norpatar on Dec 1, 2014 14:27:59 GMT 2
Ihana yhden asteen pakkanen ja todella kaunis poutainen talvisää, joten en voinnut olla lähtemättä tallille. Vaikkakin kotosalla piti olla kokopäivä, siivoilla ja tehdä toimisto töitä, mutta säätä katsoessani päätin siirtää sen toiselle päivälle. Aamusta olin kuitenkin niin ahkera, että aamulenkin jälkeen soittelin Ruotsiin ja selvittelin hevosteni tilannetta. Yksi oreistani oli menestynyt ja ansaitsi itselleen varusteet, niimpä tilasin varusteita nettikaupoista ja lähetin ne suoraan Ruotsiin. Hoitajat saavat Ruotsissa sovitella orille sopivat varusteet ja lähettää loput pois tai siirtää muille hevosille. Rahapalamaan, mutta onneksi yrityksen rahat.
Nyt tallustin koirani kanssa kohti Myllykujaa. Julius pentu pääsee ensimmäistä kertaa Myllykujaan ja toivon sen olevan rauhallinen. Olemme lenkillä käyneet Myllykujan läpi, mutta en ole tallissa asti käynnyt. Julius tosin on ollut mukanani Lapissa, joten on tottunut jo hevosiin. Julius on iältään 5kk, joten sillä on jo kokoakin jonkin verran. Rodultaan hän on saksanpaimenkoira ja väriltään melko perinteinen, mutta toinen korva on kokonaan musta. Sen emä on eläkkeelle jäänyt poliisikoira ja isä suojelukoirien eliittiä, joka työskentelee puolustusvoimien pommi-ja suojelukoirana. Juliuksesta toivoisin isän kaltaista suojelukoiraa, joten suojelu treenit on aloitettu. Vielä meno on vähän villiä ja leikin varjossa, mutta tottelevaisuus on parantunut eikä koira enään lähde luotani ilman lupaa, joten uskalsin ottaa sen tallille mukaan.
Tallin ovella Unan pää työtyi ensimmäisenä ulos, kun avasin oven. Koira syöksyi saman tien pihalle, mutta tällä kertaa Teemu oli mukana. Laskin Juliuksen irti hihnasta, koska hevosia ei ollut liikeellä, niin saavat hetken telmiä yhdessä. Meno kävi villiksi, joten päädyimme heittämään palloa Juliukselle ja Una liittyi leikkiin. Unassa ei ollut muuta vikaa, mutta se ei palauttanut palloa, toisin kuin Julius useinmiten. Kun koirat alkoivat jo väsyä tai olivat oikeastaan ihan puhki pyysin Juliuksen sivulle ja nappasin hihnaan. Nyt on hyvä tutustua uuteen talliympäristöön, joten marssimme talliin kaikki neljä. Kävelytin Juliusta tallissa ja kävimme Voodin tarhalla moikkaamassa tammaa. Tämän jälkeen vein Juliuksen Voodin karsinaan ja käskin odottamaan siellä. Koira teki välittömästi itselleen pesää nurkkaan ja kävi maate. Unakin majaili Voodin karsinassa ja meni Juliuksen viereen maate. Unalla taisi olla vähän vilu, joten se painautui Juliusta vasten. Juliuksella kun oli takki päällä ja työntyi Juliuksen takin alle osittain. Heippasin koirille viellä vadissa haleaa vettä, jotta saavat halutessaan juoda.
Kävin vaihtamassa ratsastusvaatteet päälle ja otin Voodin varusteet käytävälle. - Hei Norpatar, olisitko auttanut Lunan ja Vikin kanssa. Ne pitäisi käyttää ulkona vähän käppäilemässä, jotta varsan jalat oikenevat kunnolla. Käytettiin jo aamusta Vennin kanssa, mutta hän ei nyt ehdi ja huomasin sun tulleen tallille, Miranda asteli säteillen onnesta tallinkäytävällä. - Tottakai mä tuun auttamaan. Aattelinkin käydä moikkamassa pikkuista, mutten mennyt viellä, kun Luna tuntui olevan hiukan kireänä, vastasin hymyilleen.
Lunan karsinan edessä oli liina ja suitset ilman turppista tai ohjia. Miranda pyydysti tammansa kiinni ja suitsi sen. Minä otin liinan, kun tamma oli suitsittu. Miranda huolehti Vikin talutuksesta, eli lähinnä paimensi sitä oikeaan suuntaan. Lähdimme käppäilemään pihalle kaikessa rauhassa. Vikin kintut ovat melko hyvin oikaistuneet jo, vaikka se onkin noin iso varsa. Kävelimme kentälle, missä Viki sai hetken riemuita vapaudesta. Yritimme pitää sitä poissa aidoilta ja portilta. Minä seisotin Lunaa keskellä tai ainankin yritin, mutta ajoittain se oli hiukan haastavaa, kun ori paineli menemään. Onneksi kenttä ei ollut kuitenkaan liukas, joten varsan oli turvallista päästellä menemään. Varsan riemuitsemisen jälkeen tuli nopeasti väsymys ja se palasi Lunan viereen. Maitobaarin jälkeen pieni kosktea nenä hamusi kättäni ja ori halusi tutustua. Puhaltelin varsan nenään ja tämä vastasi puahllukseen lämpimällä puhalluksella ja lopuksi pikku pusulla. Miranda avasi portin ja lähdimme takaisin talliin. Viki käveli Lunan takana ja välillä aivan minun takanani. Veimme tamman lapsineen karsinaan, missä ori kävikin vähän pötköttelemään uuden hörpyn jälkeen.
- Onpas se hyvän näköinen varsa. Söpö tietty, mutta hyvät jalka-asennot ei tarvitse alkaa oikomaan varmaan yhtään, ellei ala pukinkaviota kasvattaa, kehaisin varsaa Mirandalle, joka jäi viellä ihastelemaan tammaansa ja tämän varsaa.
Hain Voodin tarhasta samalla kun Teemu haki Okraa. - Mä tuun sun kanssa samaan aikaan, jos ei haittaa, Miranda haluaa viellä että ratsastat jonkun meidän kanssa, Teemu sanoi. - Joo toki mietinkin jo että kuka tänään tulee valvomaan, kun Hennakaan ei vastannut puhelimeen, vastasin hymyillen.
Hoidin ja varustin Voodin käytävällä kuntoon, jonka jälkeen lähdimme kentälle. Nappasin viellä Voodin fleeceloimen kainaloon, jotta ratsastuksen jälkeen voin pukea tammalle loimen päälle. Ripustin loimen kentän laidalle ja valmistauduin ratsaille nousuun. Teemu saapui myös loimitetun tamman kanssa kentälle jo ratsaille nousseena. Suljin portin Teemun puolesta ja nousin ratsaille. Voodi oli hyvin reipas alkukäyntien aikana, joka tietää aina hyvää. Yleensä jos tamma on reipas se jaksaa tehdä töitä, mutta jos se vain tikittää lyhyttä käyntiä, niin työnteko on väkinäistä.
Alkuverryttelyssä ratsastin pääty-ympyröitä ja vaihtelin suuntaa usein. Väistelimme hyvin lahjakkaasti toisiamme Teemun kanssa, vaikka useminmiten ratsastimme erisuuntiin. Ratsastin myös ratapoikkisuuntaaleikkaita ja tein pysähdyksiä ravista ja liikkelle lähtöjä takaisin raviin. Voodi pysähtyi lähes poikkeuksetta tasajalan tai korjasi asentonsa eteen päin. Olin tyytyväinen, koska tamma malttaa nykyään seistä ja on todella miellyttävä korjata. Alkuun meillä oli vähän ongelma että tamma lähtee peruuttamaan tai poikittamaan sivulle pysähdyksessä.
Laukkassa ratsastin pääty-ympyröitä ja kokorata-leikkaita. Vaihtelin hiukan teinkö vaihdolla vai ratsastinko suoraan ja siirryin lopussa raviin. Verryttelyn jälkeen teimme muutamia lyhyitä vastalaukkapätkiä, jotka onnistuivat hiukan vaihdellen. Välillä tamma nosti myötälaukan vaikka pyysin vastalaukkaa. Näissä tapauksissa olin itse päästänyt tamman poikittamaan eikä se kulkenut laukan puoleinen takajalka allaan. Kiitin tammaa aina kun se kuunteli minua.
Välikäyntien jälkeen teimme töitä ravissa. Ravin istuminen on minulle ajoittain haastavaa, joten otin jalustimet pois, etten vahingossakaan pääse jalustimien varaan seisoskelemaan. Ratsastin siirtymisiä, voltteja, kiemurauraa ja oikeastaan kaikkea mitä nyt vain keksinkään. Temponmuutoksia ja hiukan keskiraviharjoitteita. Oikeastaan innostuimme molemmat keskiravilävistäjistä, joten intouduin kokeilemaan lisättyä ravia. Painoa hiukan taakse, jalat eteen ja ajattelin nostavani tamman etujalkoja kainaloista. Mieletön tunne, kun tamma lähti lävistäjälle. Tämä meni paremmin kuin olisin edes haaveillut. Ehkä haaveeni vB starteista viellä on mahdollinen alkuvuodesta. Toivottavasti pääsemme jonkun silmänalle treenailemaan.
Otin jalustimet takaisin jaökaan ja aloin keventelemään. Tänään olemme tehneet sopivasti vähän kaikkea irroittavaa eteen päin vievää liikettä. Loppuraveissa teinkin vielä muutamia pohkeenväistöjä, jotta tamma olisi irtonainen eikä sillä olisi mitään jumeja. Väistöt olivat hyvin loivia ja vain muutaman askeleen mittaisia. Käynnissä annoin vapaan ohjan ja loimitin tamman maassa. Kävelytin Voodia hetken kentällä, jonka jälkeen vein sen talliin. Tallissa purin tamman ja vein sen suihkuun pesariin. Huuhtelin ryntäät, kainalot ja takajalkojen välin vaahdosta pois. Jännä ettei tamma sinäänäsä hikoa, mutta kuitenkin vaahtoaa hankauskohdista, kuten ohjien alta. Loimitin tamman ja pyyhin viellä pyyhkeellä tamman pään. Kello alkoi olla jo puolipäivää, joten vein tamman karsinaan. Ovella laskin Unan ja Juliuksen käytävälle, jonka jälkeen Voodi karsinaan. Tamma hiukan kummasteli karsiansa valtaajia, mutta oli tyytyväinen, kun sai päiväheinät karsinaan. Vein ne Teemun pyynnöstä ja samalla toin Okralle ja Lunalle varsoineen heinät. Teemu sanoi vievänsä tuotapikaa pihalle heinät. Avustin viellä laittamalla heinät valmiiksi ulos vientiä varten. Hämmennyin kun poika ohi mennessään kiitti ja antoi nopean halauksen, jolla pyöräytti minut toiseen suuntaan. Liian villejä liikkeitä, joten lähdin tekemään varuste huoltoa. Kuulin haukkumista ja sihinää. Julius oli yrittämässä tutustua Kepuun, mutta Kepu ei ollut iha nsamaa mieltä. Ennen kuin ehdin komentaa antoi Kepu jo oman mielipiteensä Juliuksen tervehykseen ja koira paineli karkuun. Ihan oikein sille, mutta kuitenkin estin Kepun jahtaus yrityksen omalla jalallani. Kissa kääntyi ja meni takaisin paikalleen. Julius ei uskaltautunut perässäni kaapeille vaan jäi varustehuoneen ovelle odottamaan. Ottakoot opikseen ajattelin. Vaatteiden vaihdon jälkeen vein viellä varusteet paikoilleen ja vadin pois Voodin karsinasta. Voodi oli juonnut koirien veden onnellisena ja katseli nyt tyhjää vatia. Oivoi onhan sulla juomakuppi käytä sitä totesin hiljaa mielessäni.
Julius seuraili minua samoin Una Juliusta. Kun oli aika lähteä pyysin Unan toimistoon ja Juliuksen nappasin naruun. Pihalla törmäsimme viellä Ttanjaan, joka käveli tallintiellä. Tanja ja Julius telmivät hetken, jonka jälkeen koira jaksoi juuri ja juuri kävellä kotiin. Rankka päivä tallilla. Kotona saatiin molemmat ruokaa ja sitten ruokalevolle rinnakkain.
ps. suoritin boonustehtävän tutustu Vikiin. Ihastuttavan utelias ja terhakka nuorukainen.
|
|
|
Post by Miranda on Dec 3, 2014 13:37:37 GMT 2
1.12.: ihanaa saada tallille pyörimään lisää koiria . Kepu on kyllä koiriin tottunut, mutta turhan tuttavallinen tapaus voi saada kyllä nokilleen. Kovasti tuntuu koiraihmisiäkin olevan. Viki onkin päässyt valloittamaan tallilaisten sydämiä, kiva homma! Voodi sai hyvän treenin päälle kunnon hoidon, kuten tavallista. Annan tästä 18v€ + 2ap + 1lp, ja bonustehtävästä 5v€.
|
|
|
Post by norpatar on Dec 9, 2014 18:59:37 GMT 2
Saavuin tallille kahden pintaan tallille hoidettuani kokopäivän pankkiasioita ja muuta mahdollista. Käväisin toki myös hiukan shoppailemassa ja ostin mm. joulujuhlaan sopivan pikkumustan ja hiukan koristeellisemmat korkokengät. Kauheaa pysynköhän niillä pystyssä. Julius lähti tänään mukaani, koska osasi käyttäytyä niin hyvin. Tosin päivästä oli tulossa pennulle pitkä, niin menimme autolla lyhyestä matkasta huolimatta. Tallin pihassa koira sai hetken päästellä höyryjään Unan kanssa. Teemu oli juuri lähdössä kotiin tallista.
- Jes moi, nyt Una saakin sopivasti liikuntaa ei lenkille tarvi enään lähteä, Teemu virnisti ja nappasi autoni takakontista jalkapallon ja alkoi potkia sitä koirille. - Oletko jo nähnyt uusimman tulokkaan. Se tuli tänään todella aikaisin ja tuntuu kyllä jo viihtyvän. Voodin mieleen se ei tosin oikein viellä käynnyt. Taisi olla ainut joka stressasi uudesta hevosesta. Varsinainen herkkis, Teemu virkkoi vuoroin potkiessa ja viskoessa palloa, jota Julius uskollisena palautti pojalle. - Ai, en tiennytkään että uusi hevonen on tullut tänään, täytyykin käydä moikkaamassa sitä, totesin ja vilkaisin tarhoille Voodi oli oman porukkansa kesken ja kentän toisella puolella tarhaili tumma hevonen mussuttaen antoisasti heiniään. - Mä käyn moikkaamassa tuloksata, jos sä kerta käytät mun koiraa omas väsytykseen, totesin Teemulle.
Tarhan portille astellessani vislasin ja kuulin takaatani kimakan hirnahduksen. Voodi vastasi kutsuuni, tamma oli tullut portille ja paukutti porttia kärsimättömästi samalla kun minä kumarruin Marraksen portin alitse tarhan puolelle. Ruuna asteli iloisesti luokseni, aavistuksen hermostuneen oloinen ruuna otti kuitenkin mieluusti vastaan silitykset ja oli selkeästi tyytyväinen saadessaan seuraa. Ruuna tuntui olevan hiukan yksinäinen, vaikka Mink, Angie ja etenkin Jörö seurustelivat sen kanssa aitojen ylitse. Marrasta ehkä häämmensi eniten Voodin kiljuminen toisella puolella, tamma oli poikkeuksellisen rauhaton ja toivon että tottuu uuteen hevoseen nopeasti.
Miranda oli tallissa ja juuri tuomassa Vikiä ja Lunaa pesupaikalta. Varsalla on kevyttä maitoripulia, joten pyllyä täytyy huuhdella. Hän pyysi minua auttamaan hevosten sisään otossa, koska Teemu joutui lähtemään jo nyt iltaohjelmansa vuoksi. Kävin viemässä varusteeni kaappiin ja vaihdoin villasukat ja kumisaappaat jalkaan. Lähtiessäni Voodin tarhalle Julius tepasteli minua vastaan. Teemu oli jo häippässyt ja jättänyt Juliuksen pihalle. Onneksi koira ei harrastele karkaamista, mutta oli hiukan eksyneen näköinen, kun ei tiennyt mistä minut löytää. Koira seurasi minua tarkasti, kun avasin Voodin portin ja otin sekä Voodin että Finan naruun ja lähdin taluttamaan kaksikkoa talliin. Julius jäi ovelle, kun ei uskaltanut tulla talliin. Vasta kutsuttaessa jolkotteli kevyttä hölkkää luokseni. Seuraavana oli vuorossa Ithi ja Juli, jotka tulivat myös näppärästi parina talliin. Tosin Ithillä tuntui olevan kova kiire ja tallin ovella jouduin hetken tappelemaan kumpi tulee ensin minä vai Ithi, Juli psysytteli taka-alalla suosiolla. Miranda oli hakenut jo Angien ja nyt toi Marrasta talliin. Ruunan mennessä Voodin ohitse tamma hyppäsi kaltereita vasten psytyyn ja alkoi vinkumaan. Komensin Voodia, mutta Mirandalla oli tehokkaampi keino. Hän laittoi Marraksen Voodin viereen, jotta ne pääsevät tutustumaan toisiinsa paremmin. Ruuna kun on kiltti, niin ei Voodilla ole syytä uhota edes pelonvarjolla. Tamma on kovin epävarma omasta paikastaan, niin uusille kuuluu uhota. Lähdin hakemaan Manna talliin, Okra kun oli jo tallissa Teemun jäljiltä. Mannan jalat olivat todella kuraiset ja koska sillä on sukat jaloissa se saa helposti riviä, niin käväisin huuhtelemassa ne.
Mannan hoitotuokion jälkeen talutin sen omalle paikalleen ja Miranda olikin jo jakanut heinät. Hän oli sijoittanut Minkin poikkeuksellisesti Marraksen karsinaan, jotta Voodi saisi viellä aikaa totutella tulokkaaseen ennen tuntien alkamista, eihän niitä muuten uskalle edes samallle kentälle ottaa.
Tämän päivän virallinen tavoite oli tehdä pieni varuste huolto ja mahdollisesti osallistua tunnille ja tietenkin viettää aikaa tallilla. Tanja, Katja ja Silas olivat ainankin tulossa fb:n mukaan tallille ja olimme sopineen Katjan kanssa että seuraamme yhdessä illan kouluvalmennusta. Nyt kuitenkin varustehuoltoon. Voodin satula ja suitset saivat tehopesun, samoin harjoista osa lähti pesuun ja laitoin omista harjoista korvaavat harjat tammalle siksi aikaa kun arkiharjat kuivuvat, eli varmaan joku paripäivää. Keskiviikkona vaihdan varmaan viimeistään takaisin tai koska nyt seuraavan kerran tulenkaan. Kuuntelin tallin tapahtumia, eikä Voodi ainankaan enään pahemmin kommentoinut. Tanja saapui tallille ja päädyin hänen kanssaan puunaamaan Julia. Tanja oli matkalla itsenäiseen ratsastukseen, joten Juliuksen kanssa lupasimme tehdä seuraa.
ps. Suoritin tehtävä tutustu Marrakseen. Voodi tottui uuteen tulokkaaseen ja vilkuilee nyt kiinnostuneena ruunan perään. Kentiäs jopa voisi laittaa samaa tarhaan, jos Luna ja varsa tarvitsee omaa tarhaa.
Pps. Olen suorittanut yhde valmennuksen jo Voodille, niin vaaditaanko minulta toista ulkopuolista valmennusta (Valmennusringissä olen yhden suorittanut), kun hoitajakohtainen tehtävä kehoittaa valmennusta, vai saanko esimerkiksi osallistua normi vakiovalmennuksiin?
|
|
|
Post by Miranda on Dec 11, 2014 10:14:43 GMT 2
Onpas ollut touhukas päivä, kiva kun olet ollut kaverina tallilla . Marras on kyllä kotiutunut kohtalaisesti, sen pitäisi varmaan löytää kaveri hevosporukasta. Tehtävä suoritettu, siitä bonuksena +5v€. Itse tarinasta annan 11v€ + 1ap + 1lp. Tuo tehtävä on varmaan unohtunut merkitä tehdyksi, mutta se on tosiaan suoritettu. "Vakiovalmennuksia" ei suoriteta enää siellä tuntiketjussa, vaan ne tosiaan eroteltiin kokonaan valmennuksiin ja tunteihin, voin korjata tuon tuntilistoihin että ei tule epäselvyyksiä.
|
|
|
Post by norpatar on Dec 17, 2014 20:26:47 GMT 2
Tehtävä 1. Luin lehdestä, että joulumyyjäiset järjestetään Myllykujan tallilla. Olen aina ihaillut hevosia, mutta samalla niitä myös pelännyt. Päätin kuitenkin rohkaistua ja poiketa myyjäisissä. Paikan päälle pääsin vasta iltapäivästä ja pelkäsin että kaikki on jo myyty eikä tapahtumaa enään ole, mutta onneksi olin väärässä. Kojut olivat kaikki vähintään puolillaan ja myyjät täyttelivät pöytiä samalla tehden kauppaa asiakkaiden kanssa. Tallin pihamaalla oli ihanan seesteinen tunnelma ja piha-alue oli koristeltu kauniisti. Aidatun hiekka-alueen reunassa kulkevaa tietäpitkin kulki kaksi hevosta miehet narujen päissä. 2 siistiä jonoa odotteli merkin kohdalla. Luin taulut: talutusratsastusta 2€/kierros ja pienemmissä kylteissä oli ison ja pienen hevosen kuvat. Olisipa mukava kokeilla ratsastusta. Kiertelin kuitenkin ensin kojuja. Aidattu hiekkalaatikko paljastui kentäksi ja siellä oli ruokakojuja. Sinappia, joululimppua, laatikoita, kuivakakkuja ja ihania piparkakkutaloja sekä muuta syötävää herkkua. Ensimmäisellä kierroksella en ostanut mitään. Tein arviota missä olisi parhaat villasukat ja tumput, jotta voisin uudet ostaa. Palatessani ruokakojuille ei isomman hevosen jonossa ollut ketään ja iso tumma lempeän näköinen hevonen seisoi paikoillaan miehen vieressä. Miehen takissa luki Venn ja hevosen huovassa Jörö. Uskallauduin lähemmäs ja piaan huomasin sovittavani jo kypärää päähäni. Annoin rahan ja kipusin jakkaralle. - Herranen aika kuinka tänne oikein pääsee, parahdin epätoivoisesti, kun en saanut jalkaani metalliseen rinkulaan. - Nosta jalkasi jalustimelle, kun olet riittävän läheellä hevosta. Ota harjasta ja satulan takakaaresta kiinni ja kampea itsesi satulaan, mies ohjeisti. Hyvin äykän ja kömpelön esityksen jälkeen olinkin ratsailla ja piaan huomasin hevosen jo kävelevän. Mies talutti minua parikin kierrosta ja vaihteli suuntaa. Olin hiukan kauhuissani, mutta hänen rento jutustelu ja mukava keinuttava liike sai minut rentoutumaan. Tämähän on ihan mukavaa. Kun ratsastus oli ohitse oli seuraavan ongelman aika. Kuinka täältä pääsee alas? No alas pääsy oli yllättävän näppärää, mutta alashan pääsee aina. Suoriuduttuani kunnialla itseni voittamisesta annoin itselleni luvan ostoksiin. Ostin ihanna tuoreen joululimpun ja pussillisen joulutorttuja. Villasukat ja lapasetkin löytyivät, sekä miehelleni ihatuttava norjalaisneule, jonka voinkin antaa hänelle joululahjaksi. Kummipojalleni ostinkin tallin kojulta ratsastuslahjakortin, koska hän on harrastanut ratsastusta jo usean vuoden ja voi näin tulla Myllykujaan ratsastamaan ollessani luonani. Tälläisissä tunnelmissa oli Martta Ikonen, 35 vuotta Kelojärveltä Suoritin siis luukun 17 tehtävän 1 Vennin kommentitVarsin todenmukainen tarina sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka ei ennen ole uskaltanut hevosen selkään. Toivottavasti näemme tämän rouva Ikosen pojan tallilla joissain mahdollisissa hoitotarinoissa tulevaisuudessa, heh Tästä anna joulumyyjäiset -14 -osallistumismerkin sekä 10v€ ja 1ap!
|
|
|
Post by norpatar on Dec 23, 2014 22:45:34 GMT 2
Leiripäiväkirja Norpatar & Tollo Olin päättänyt ottaa Tollon elämässä ison askeleen eteen päin ja tuoda sen maailmalle. Minun kotimaahani, vaikka asunkin suurimman osan vuodesta Ruotsissa Tollon kotimassa ja olin päättänyt osallistua orhin kanssa ratsastusleirille. En oikein ollut varma olenko päästäni sekaisin vai mikä minuun on mennyt, kun ravurin tuon vieraalle tallille ja osallistun ratsastusleirille. No päätin kuitenkin kokeilla kepillä jäätä. Matka valmistelut alkoivat jo keskiviikkona, kun pakkailin tavaroita. On se kumma kuinka paljon tavaraa yksi ori tarvitsee mukaansa viikonloppua varten. Torstai menikin kokonaisuudessaan matkustamiseen, sillä ensin Etelä-Ruotsista Tukholmoon, josta yö lautalla Suomeen. Ori käyttäytyi koko laiva matkan moitteitta, vaikkakin oli yksin rekassa. Kaverina Rekassa oli pattereilla toimiva radio, vauvvan itkuhälyytin ja kissa, joka on lyöttäytynyt Tollon seuraan kotona. Kissa oli rekisteröitävä ja rokotettava jne ennen matkaa, jotta se saisi tulla mukaan. Sillä ei oikeastaan ole edes nimeä, mutta rekisteröidessä piti olla joku nimi antaa, niin siirä tuli Älli. Se on leikattu maatiaisuros, joka on aivan julmetun kokoinen ja lähes musta. Ällillä on vain päässä valkoinen viiru ja tassut ovat valkoiset. Perjantaina aamulla lautan saavuttua Suomeen lähdimme köröttelemään kohti Myllykujaa. Pysähdyin kuitenkin satamasta noin kymmenen kilometrin päähän erään tutun tallilleni jaloittelemaan oria. Tallilla oli kävelytyskone ja olimme sopineet orin kävelylenkistä. Tollon kävellessä ja samalla hiukan verrytellessä kävärissä siivosin sotkut autosta ja levitin uutta purua. Matka jatkui 10 aikoihin ja olimme hyvin aikataulussa. Muutamien tuntien kuluttua kaarroinkin jo Myllykujan omalle tiellä. Tallin pihassa Teemu tuli vastaan ja auttoi purkamaan Tollon. Teemu myös raahasi meidän varustekaapin tallin käytävälle ja otti autosta kakat pois. Todella hyvin organisoitu, sillä minä pääsin heti siirtämään auton pois pihasta, jotta muidenkin autot mahtuvat ja koska rekkani vie ehdottomasti eniten tilaa ikävä kyllä. Omat kamani jätin livingin puolelle ja päätin hakea ne myöhemmin. Tollo ihmetteli uudessa tallissa, mutta piaan rentoutui Vennin tuodessa orille hiukan heinää seuraksi. Taisi hiukan jännittää misetä kuinka ori suhtautuu ratsastuskouluun, sillä karsinoiden välisiin kaltereihin oli porattu väliaikaiset vanerilevyt ja ekstra korkeutta oli lisätty sähkölangalla, jossa ei kylläkään kiertänyt virtaa. Sanoin kylläkin orin olevan ihan kiltti, mutta tietysti hyvä katsoa kuin katua. Perjantai, Leiri alkaa virallisesti. Aloimme olla kasassa ja kokoonnuimme toimistoon. Miranda ja Venn toivottelivat meidät tervetulleiksi ja kertoivat ympäristöstä. Tanja ja minä kuitenkin keskityimme enemmän vertailemaan suklaa konvehteja toisiinsa. Myönnän molemmat kuuntelimme kyllä ja ymmärsimme vähintäänkin puolet informaatiosta. Kiertelimme tilat ja saimme rantasaunalle kyydin mönkijällä tai tavaramme saivat ja me hiihtelimme perässä. Teemu kantoi laukkumme tupaan ja pääsimme majoittumaan. Tanja minä ja Chiyo majoituimme samaan huoneeseen tai ainankin tavaramme linnoitimme sille akselille. Nähtäväksi jää missä nukutaan vai nukutaanko ollenkaan. Jännitystä ilmassa ensimmäinen tunti alkaa näillä näppäimillä. Olimme Tollon kanssa saaneet pesukarsinan kuntoonlaitto pisteeksemme, mistä olin ihan onnelllinen, koska ori on melko kookas ja hiukan ”huolimaton” eikä mukamas huomaa aina ihmistä. Tollon koetellessa onneaan takajalkojen hokkeja kiristellessäni pääsi Teemu nälväisemään minulle. - Koetappas nyt kasvaa isoksi vihdoinkin, ettei kaikki hepat visko sua pitkin seiniä. Kuinka sä oikein pärjäät siellä ulkomailla, Teemu muisti alkuajoilta Voodin kiukuttelut ja äksyilyt. - Pärjään oikein hyvin. Mulla on katos hoitajat siellä ja miehiä talli täynnä, jotka voivat auttaa eikä näsäviisastella, puuskutin vastaukseksi niellen kiukkuani hevosta ja poikaa kohtaan. Ensimmäinen tunti meni yllättävän näppärästi, vaikkakin kenttä oli meille melko ahdas paikka laukka työskentelyyn, mutta onneksi Henna ymmärsi ja käski muut keskelle, jotta pääsemme laukkaamaan kenttää ympäri. Tollon rentoutuessa laukan tahtiin tuli järkeä eikä vauhtikaan ollut enään päätä huimaava. Hiukan ratsupuuhat kuitenkin oria stressaavat, koska se kylpi hiessä. Tunnin jälkeen hoidimme hevoset pois ja minä suihkuttelin Tollon. Loimitin orin ja vein sen karsinaan. Matkalla Tollo hiukan huusi työille ja tanssahteli esitellen itseään. Karsinassa kuitenkin rauhoittui kun ärähdin hiukan. - Se uskoo kyllä ääntä, mutta jos ei tälläisestä ärähdyksestä usko, niin raipalla kaltereihin tai viuhtoo luudalla kaltereita, niin kyllä se lopettaa. Se tietää kyllä että tallissa ei huudella, sanoin Venille ja Teemulle jotka ilmestyivät kuullessään orin kiljuntaa ja minun komennukseni. Päätimme rauhoittaa tallin ja painelimme rantasaunalle kuluttamaan aikaa. Pelasimme ja leikimme, mutta pääasia oli pitää hauskaa kavereiden kesken. Käväisimme iltapalalla, jonka jälkeen kävin vaihtamassa Tollolle kuivat loimet päälle ja toivotin hyvää yötä. Ensimmäiset leiriläiset taisivat simahtaa kahdentoista aikaan, mutta Tajna kanssa menimme yhden aikaan nukkumaan kikattelujen jälkeen. Kerroimem toisillemme hulvattomia hevosjuoruja maailmalta mitä kaikkea minäkin olen kisa matkoilla nähnyt, kuullut ja kokenut. Lauantai, aamuherätys 15 vaille 7 ja lähdin reippailemaan tallille. Muutaman tunnin yöunilla pärjää vallan mainiosti. Ensimmäisenä kävin laittamassa rekkaan sähköt päälle, koska Ven oli illalla virittänyt sähkövalmiuden minulle, jotta tarvittaessa rekkaan voi myös majoittua ja ajattelimme siellä pitää pienet päiväpirskeet jossain välissä. Aamutallissa oli Teemu, joka oli mielissään saamastaan avusta. Minä ja pari muuta tulimme ruokkimaan Teemu kanssa hevosia. Toiset hoitivat lähinnä omansa, niin kuin minäkin tietenkin ekaksi. Tollolle siis heinät eteen, jonka jälkeen tarkasti jalat turvotukselta ja mittasin lämmön. Vaihdoin talliloimea hiukan ohuempaan ja vein toisen loimen kuvimaan. Tämän jälkeen autoin tallin hevosten heinien jaossa, eli ehdin antaa Voodille eväät, mutta muuten Teemu olikin jo hoitanut ruokinnat. Ennen väkirehujen jakoa tarkastin Tollon suitsien kunnon ja harjasin suojat. Samalla puhdistin Voodinkin varusteet. Väkirehuruokinnan jälkeen aloimme loimittaa tallin hevosia ja pikkuhiljaa viemään niitä pihalle päin. Myös Tollo pääsi hetkeksi jaloittelemaan tyhjään tarhaan. Teemu on järjestellyt tarhausvuorot niin että leirinkin hevoset pääsevät ulos ainankin päivätunnin ajaksi. Tollolle oli järjestynyt myös aamujaloittelu, mistä olen onnellinen, ettei so hevonen jäykisty karsinaan. Aamupala oli maittava, kuin hotellissa olisi syönnyt. Kävin vaihtamassa rantasaunalla vaatteet ja pujahdimme Tanjan kanssa hetkeksi rekalle. Turinoimme edellisvuoden tapahtumista ja näytin Tanjalle mm rekkaan kehystettyjä kuvia kilpureistani ja tietenkin Voodista. Voodista oli päässyt esille Halloween juhlan kuva, josta pidin hyvinkin paljon. (Kuva tulee tähän, mikäli saan sen saknnattua. Nyt tapahtui jotain mielenkiintoista ja siitä tuli todella musta ja paksu rajoiltaan. Ei oikeastaan muuta kuin ihme rajoja vain) Lähdimme valmistelemaan hevosia tunnille ja olimme sopivasti edellä aikataulua, niin että pääsimme jo hiukan Teemun valvonnassa kävelemään ennen Hennan saapumista. Tunnin aiheena oli istunta ja hevosen hallinta istunnan ja kevyiden apujen avulla. Henna ei todellakaan antanut minulle armoa, vaikka allani oli aktiivi uralla kilpaileva ravuri. - Jos osaat käyttää istuntaasi oikein, niin kouluttamatonkin hevonen vastaa apuihisi, Henna paasasi sormipystyssä. Pysähdysharjoitukset sujuivat meiltä todella mallikkaasti. Ihmettelin kuinka herkkä ori onkaa. Pelkkä sisäreiden puristus satulaan ja hiukan nostetaan kädellä ylös. Pysähdykset sujuivat jopa ravista moitteitta ja saimme kehuja paljon. Tosin siihen se moitteettomuus sitten loppuikin. Laukassa olimme kaaduta ja Tollo menetti kompuroinnista malttinssa ja alkoi pukitella. Minulla oli tilanteessa hyvin heikot kortit. Painoni jäi eteen, kun en ehtinyt itseäni korjata ja perä alkoi lentämään. En voinnut kuin ajatella pidä ohjista kiinni ja yritä päästä jaloille mahdollisimman nopeasti. Onneksi sain pidettyä ohjista kiinni ja Tollo hidasti kun huomasi minun pyörivän maassa vaikka se vetikin minua hiukan jäisellä kentän pinnalla polvillani ja tunsin kuinka veri alkaa tihkumaan polvista. Äkkiä jalat alle ja muutama juoksuaskel, niin vetokilpailu loppui ja Tollo pysähtyi. Taputtelin polviani ei pahemmin rikki, joten Hennan saapuessa luokseni olin jo valmis nousemaan kyytiin takaisin. Venn ja Teemu olivat myös kiiruhtaneet tallilta kentälle, kun olivat huomanneet tilanteen. Onneksi, nimittäin jos Tollo olisi irti päässyt en tiedä mitä se olisi ensimmäisenä tehnyt vai olisiko antanut helposti kiinni. Kokeilimme viellä laukkaa, mutta ilman suoria uria. Niissä vauhti kiihtyy liikaa ja seuraava kaarre on hyvin tuskallista. - Muista istua läsnä, älä jätä sitä yksin, muttet myöskään tuuppaa sitä laukalle ja sitä kautta ahdista ja saa sitä juoksemaan altasi pois. Muista ajatella itsesi höyheneksi, joka samalla painaa hyvin paljon, Henna ohjeisti (mielestäni ristiriitaista höyhen joka painaa paljon...) Lopputunista ei ihmeitä tapahtunut paitsi se että ori myötäsi minulle loppuraveissa ilman että kiiruhti tai puri kuolaimeen / heittäytyy tyhjäksi. Ihana tunne. Kevyt tuntuma ja ori liikkuu allani jäntevästi. Tallissa hoidimme hevoset ja ne pääsivät nyt pihalle. Aleksandran ja minun hevoseni pääsevät nyt pitkäksi tarhajaksoksi ulos, koska osallistumme päivän tunnille tallinhevosilla. Lounaan jälkeen teoriaa ja mukavaa yhdessä oloa. Tämän jälkeen oli vuorossa esteiden raahaus kentälle ja hevoset kuntoon. Kuntoon laittoon jäi niukasti aikaa, joten sain Teemulta apua pintelöintiin ja muuhun laittoon, koska Marrakselle tulee pintelit kaikkiin jalkoihin. Tunti meni hyvin ja lopuksi pääsimme hyppäämään yhden vähän isomman esteen myös Maaraksen kannssa ja herra tykkäsi touhusta todella paljon. Hypystä tuli myös onnistunut kuva. Hyppytunnin jälkeen tein Marrakselle lumiikääreet, jotta se ei saisi mitään vammoja. Kääreet olivat jaloissa 15 minuuttia, jonka jälkee vaihdoin kuivat lämpöpintelit ja vein ruunan pihalle. Suoraan varustehuollosta päivälliselle, jonka jälkeen käväisin rekalla pikku päikkäreillä. Tanja ilmestyi sohvalleni lukemaan hevoslehtiä, mutta se ei minua mitenkään häirinnyt ja Aleksandra tuli katsomaan rekkaa, jonka vuoksi jouduin lopettamaan unoseni, jotta voin esitellä rekan ja sen salaisuudet. Pukeutuminen lämpöisiin vaatteisiin ja heijastimiin verhoutuminen. Olimme lähdössä maastoon. Voodin kaapista otin suitsiheijastimet Tollolle lainaan, koska tajusin ettei meillä muuten ole päässä mitään heijastinta. Orille oli omat bootsit ja ratsastusloimi heijastimilla ja Teemu lainasi viellä jalkaheijastimia, jotta kaikilla olisi vasemman puolen jaloissa heijastimet vähintään. Maasto itsessään sujui ongelmitta Tollo sai osan matkaa johtaa ja meinasi karata muilta reippaudensa vuoksi, mutta ei ollut missään vaiheessa karkaamassa käsistä. Palatessa tallille Heli lupasi hoitaa iltaruokinnat, kun laitoimme heinåät ja väkirehuannokset valmiiksi hevosten karsinoiden eteen. Iltapalan jälkeen pakenimme Heliä rantasaunalle. Nainen tulistui Teemulle jostain syystä äks ja tallista alkoi kuulua epämääräistä huutoa ja tavarat lentelivät. Lähinnä siis lantakottarit ja talikko. Olisiko karsinat ollut huonosti siivotut? Teemu oli jo luikkinut saunalle edeltä ja saunan piipusta nousi kutsuva savu taivaalle. Ihan päästä saunomaan. Tuskin avantoon uskallan, mutta kuitenkin. Tanja, minä ja Chiyon emme olleet moksiskaan Teemun läsnäolosta piikittelevä nuorukainen on meille tuttua. Teemu vitsaili tulevansa nakuseuralaiseksi, mutta hänen fantasiat katkaistiin heti ilmoittamalla että kaikilla on uikkarit tai bikiinit, eikä hänellä ole asiaa ilman housuja (uikkarit, shortist tai edes bokserit) saunaan tai oikeastaan rantasaunan lähettyvillekään. Poika taipui kohtaloonsa, mutta lupasi olla kiltisti eikä häntä näin ollen häädetty saunalta vaan hän sai jäädä. ps. Sununtai taisi nyt jäädä pois, mutta onhan tuossakin nyt jo jotain...
|
|
|
Post by norpatar on Jan 8, 2015 20:07:20 GMT 2
En hetkeen ole kirjoitellut tamman hoitovihkoon, vaikkakin olen tallilla käynyt vähintään pyörähtämässä kolme kertaa viikossa. Ja Lisbetin luona vierailun jälkeen olen ”joutunut” ottamaan Juliuksen aina mukaan tallille ja jättää sen joko Lisbetin luo tai nainen on tullut potkukelkallaan tallille ja lähtenyt lenkille Juliuksen kanssa. Koira on viihtynyt oikein mukavasti tallilla etenkin, kun saa seuraa Lisbetiltä ja muilta tallin koirilta. Julius on oppinut jopa antamaan Kepule tilaa ja on kissa tullut jopa moikkaamaan ja puskemaan Juliusta, kun tämä on makoillut Voodin loimen päällä minun harjatessani tammaa.
Tänään olin jättänyt Juliuksen jo Lisbetin risteykseen ja nainen sanoi tuovansa koiran jossain vaiheessa tallille, kun ensin käyvät metsässä haistelemassa onko ilveksestä elon merkkejä. Saan siis olla rauhassa ainankin kaksi tuntia tallilla, nimittäin nainen ei helposti koiran seurasta luovu.
Ajattelin tänään ratsastaa Voodilla hiukan kentällä ja olinkin pyytänyt Ninniä ratsastamaan kanssani, koska tämä kuulemma ratsastaa tänänä niin Angiella kuin Mannallakin. Kirppu laittaa Ninnille tänään hevoset, joten hän on ainankin 1½h kentällä. Tarkempaa aikataulua ei sovittu, mutta aamupäivän aikana. Itse saavuin kymmenen aikoihin tallille ja Kirpu auto olikin jo pihalla. Hain Voodin tarhasta. Viki yritti tunkeutua myös ulos, mutta onneksi tamma on varsan pomo ja Luna huolehtii viellä varsastaan. Jätin Voodin tallinkäytävälle paikkaan, jossa aina varustan sen, mikäli kukaan muu ei ole viennyt nurkkaamme. Siinä olemme kaikista vähiten tiellä. Miranda ja Venn olivat tallityössä, mikä oli hiukan outua.
- Moikka, mitäs te pomot täällä hoidatte alamaisten tehtäviä, virnistin Venille joka mätti tällä hetkellä Marraksen karsinaa. - Ai hei, no tota Heli sairastui ja Teemu on kyllä hälyytetty, mutta ehtii vasta iltapäivälle, joten joudumme toimimaan kakkalinkoina, Venn selvensi. - No mutta mähän voin auttaa sen aikaa, kun Ninni tulee tallille, vastasin samalla siirtäen Voodin karsinaansa, jonka Miranda juuri oli saanut valmiiksi.
Hain kottarit ja aloin mättämään sitä itseään. Oikea olkapääni, joka on kärsinyt hiukan tulehduksista näin kylmällä ilmalla hiukan kiukutteli, mutta koska tiesin mikä on vikana, niin ei muutakuin lisää vain. Sillä se lähtee millä on tullutkin. Saimme melkein kaikki karsinat otettua, enen kuin Ninni saapui tallin ovesta sisälle. Vein kottarit pois ja talikon paikoilleen. Otin Voodin takaisin käytävälle ja varustin valmiiksi harjatun hevosen. Hain viellä kaapista varusteeni ja väänsin villahousujen päälle ratsastushousut, vielä paksut sukat ja sitten seuraava änkeämis operaatia olikin saappaat kaiken toppauksen päälle. Saappaisiin viellä kannukset ja toppatakki päälle. Hansakt käteen, kouluraippa matkaan ja Voodille fleeceloimi valmiiksi kuivatusta varten. Ulkona on ihan auringon paiste ja sopivasti pakkasta noin 5 astetta.
Suitset päähän ja lähdimme Mannan perässä kentällä tai he olivat jo menneet hetki sitten, koska Kirppu oli laittanut tamman kuntoon ja Ninni ravailikin jo kentällä meidä nsaapuessa paikalla. Tervehdin naista ja Kirppua, joka matkasikin jo takaisin tallille. Kentällä nousin kyytiin kiristettyäni vyön. Jalustin hihnat on helppo säätää, koska muistan jo ulkoa reiät.
Voodi tuntui reippaalta, kun kävelimme pitkin ohjin. Kenttäkin on hyvänä, vaikka on ollut paljon pakkasta, mutta ajoittainen lumisade pitää kentän sopivan joustavana. Alkuverryttelyn hyvästä fiiliksestä ennustin joko lopputunnin katastroofia tai sitten elämäni ratsastusta (Voodin kanssa). Verryttelin pääty-ympyröillä ja tekemällä ympyröiltä voltteja ulos ja sisään. Pidin tamman kokoajan reippaassa liikkeessä, niin käynnissä kuin ravissa ja lopulta myös laukassa. Laukkatyöskentelyssä Voodi oli super ja verryttelyn jälkeen intouduimme hiukan vaihtelemaan laukkoja. Pääty-ympyrä kahdeksikolla laukan vaihdot tulivat kuin luonnostaan ja todella lennokkaasti. Pidin mielessäni valmentajani ja Ulrikan antamat ohjeet laukanvaihdosta etenkin kuuma nponin kanssa laukanvaihdoista. Istuin rauhassa enkä yhtään yllyttänyt ponia lisääään kierroksia. Kiitin tammaa ja annoin sen laukata hetken eteen alas. Ninni oli jo vaihtanut ratsukseen Angien ja tamma pölhöili jotain omiaan ja sai Voodin kyttäämään nurkkia ja olemaan valmis lähtöön. Juuri kun tamma alkoi rentoutua niin kivasti. Siirryin raviin ja ravuutin Voodia eteen reilusti. Tammalla oli hiukan paineita ja jumeja, joten se ei varmaan ole hetkeen päässyt venyttelemän eteen alas ja liikkumaan isosti eteen. Otin loppuun vielä laukkaa kevyessä istunnassa ratsastaen samalla eteen alas. Loppuravit ravattuani siirryin käyntiin ja juuri annettuani pitkät ohjat Angie ryntäsi ohitsemme hillittömällä pukkilaukalla. Ihmeitä tapahtuu ja Voodi ei lähtenyt riekkumiseen mukaan vaan jäi seisomaan tyytväisenä ja kuuliaisena. Hyppäsin alas, kun Angien käytös alkoi näyttää jo siltä, että saa Ninnin alas.
- Herranen aika käännä se ympyrälle ja siinä etten, pukittelu on loputtava kun ratsastaja niin sanooa, huusin kauhuissani Ninnille. Samalla nainen käänsi tamman pään linkkuun ja kopautti ulkopohkeella. Hiukan vasten tahtoisesti Angie kääntyi ympyrälle ja asettui Ninnin apuihin.
Kävelytin Voodia hetken kentällä ja kun Ninni otti käyntiin hetken välikäynteihin lähdin talliin. - Kirppu, sun kanattais varmaan lähteä kattoo vähän ton hoitsus omistajan perään. Angiella on tosi paljon energiaa ja meno on melko railakasta, huusin talin ovela. Nainen ilmestyi varustehuoneesta. - Jahas, kunhan nyt ei vaan loukkaisi itseään, Kirppu sanoi lähtiessään pihalle.
Aloitin Voodin purkamisen. Loimitin tamman heti, kun olin ottanut suitset ja satulan pois. Aloitin jalkojen räpeltämiset. Kaikki löytämäni pienetkin ruvet rasvasin helosanilla. Huomasin Voodilla olevan pieni hiertymä mahavyöstä, joten soitin Vennille ja kysyin onko lampaankarvaisia pehmusteita tai edes ravisilojen pehmustetta jossakin. Venn lupasi etsiä Voodille pehmusteen, hänellä on ehkä jossakin sopiva pehmustettu vyö ihan, jota Voodi voisi käyttää sen aikaa että hiertymä paranee. Hiertymään laitoin myös helosania.
Laitoin fleeceloimen päälle sadetta pitävän kevyt vuorellisen loimen ja vein tamman kavereiden sekaan tarhaan. Kun olin jo menossa pihalle muistin, että voisin hiukan juottaa tamma ja menimmekin pesarin kautta. Tamma nautti ämpärillisen haaleaa melassivettä aivan onnellisena.
Tarhattuani tamman menin seuraamaan Ninnin ratsastusta ja vaatteiden perusteella nainen on kestänyt kyydissä, mutta ilmeestä päätellen kaikki ei ollut mennyt ihan putkeen. Ninnin lopetellessa palasin talliin siivoamaan jälkemme. Varusteet paikoilleen. Ratsarit vaihtuivat kevyttoppareihin ja saappaat lämpöisiin Eccon toppakenkiin. Lakaisin viellä kavion jätteet varustuspaikalta ja vein suoraan lantalaan. Poistin myös Voodin karsinasta yhdet kakat, jotka se oli tehnyt juuri ennen käytävälle takaisin siirtymistä, siisti tyttö ei halunnut sotkea käytävää.
Alkoi olla aika, jolloin Lisbet toisi Juliuksen takaisin ja pihalle mennessäni nainen olikin heittelemässä koiralle tai oikeastaan koirille, nimittäin Unakin näytti liittuneen mukaan.
- Hei missäs Teemu on, kysäisin Lisbetiltä, joka viittoili tarhoile päin. Läysin pojan mättämssä raivoisasti heiniä hevosille. Jotenkin kireän oloinen poika ei tainnut olla riemuissan jouduttuaan töihin.
- Moi, onko huono päivä? Kysyin pojalta. - No ei tässä muuta, mutta Una olisi pitänyt viedä tänään eläinlääkäriin enkä tiedä ehdinkö tai jos ehdin, niin en ehdi vahtia sitä. Siitä otetaan verikokeet ja kohtu ultrataan, joten se rauhoitetaan ja minun olisi vahdittava sitä loppu päivä, ettei satuta itseään tokkurassa. Mutta en voi sitä tuoda tokkurassa tallille, koska voi syödä täällä vaikka mitä, poika selitti huolestuneena. - Mitä jos mä veisin Unan el:n luokse ja sit se voi tulla selviämään meidän kylppäriin. Lisbet pitä varmasti mieluusti seuraa Juliukselle, joten toinen koirakaan ei häiritse heräilevää potilasta, lupauduin.
Poika virkistyi ja halasi minua. - Sä pelastit mun päivän, oon velkaa sulle. Ja mä maksan kyllä sulle jotain Unan vahtimisesta. Jos maltat odottaa ens palkkaan asti, poika iloitsi.
No ei muutakuin Una autoon ja vaatteiden vaihtoon. Lisbet oli haljeta riumusta, kun sanoin Juliuksen tarvitsevan hoitopaikkaa. Annoin naiselle mukaan Juliuksen päivä ruuan ja nainen lähti rimuisasti tallustamaan kohti kotiaan. Teemu tuli iltatallin jälkeen hakemaan Unan ja sai jo hyvin selvinneen koiran, jonka kohdussa ei ollut vikaa. Sillä on juoksut alkamassa, joten se saanee pysyä erossa Juliuksesta jonkin aikaa.
Suoritin viimeisen hoitaja kohtaisen tehtävän (känkkäränkkä päivä), vaikkakin se oli vain hetkellistä, mutta olipahan kuitenkin.
|
|
|
Post by Venn on Jan 11, 2015 1:45:45 GMT 2
Leiritarinaan luulin vastanneeni jo aikaisemmin - mutta nähtävästi en :') Leiripäiväkirja: Ohhoh, pitkän matkan saitte Tollon kanssa tulla tälle viikonloppuleirille. Itse en olisi ehkä lähtenyt, laiska kun olen matkustelemaan nykyään.. Karsinan vahvistysyritykset olivat tosiaan vain varatoimia, mutta Tollo oli kuin olikin oikein kiltti oripoika. Meillä ei olekkaan käynyt täysikasvuista oria hetkeen, pikku Vikiä ei vielä lasketa :') Yölliset tutustumis- ja keskustelutuokiot on yleensä juuri niitä hulvattomimpia, heh. Hyvä kun istuntatunti ei mennyt täysin pilalle, mutta onhan se aina vähän ikävä tippua hevosen selästä - taisin nähdä haavat polvissasi, ja näytti aika kipeältä. Toivottavasti parantuvat pian. (Hennan ohjeeseen sopisi hyvin tämä kappale :-D) Hyppykuvassa on hyvät mittasuhteet - kaikki näyttää aikalailla oikea kokoisilta, hyvä hyvä! :> Toki olisin halunnut vielä halloweenkuvankin, mutta skannerit tykkäävät olla omapäisiä. Hyi niitä. Saako kuvaa muuten laitttaa Marraksen omille sivuille? Teemu oli hieman yllätynyt päästessään mukaan saunomaan, mutta oli vain iloinen siitä. Taisi kunnon rentoutumistuokio olla hyväksi pojallekkin. Tykkäsin tavastasi kertoa hieman kaikesta, mutta ei liian pitkästi mistään - vähän kuin pieniä ajatuksenpätkiä pitkin leiriä. Kirjoitusvirheitä bongasin tarinan alkupuolelta pari, mutta loppua kohti ne katosivat aika tehokkaasti. Tästä annan nämä kaikille leirin suorittaneille määrätyt palkkiot eli leiridiplomin, Talvileiri 1/15 -merkin, 3 yleistuntia, 3 estetuntia, sekä 3 koulutuntia ja itse tehtävien suorittamisesta palkkiot menee näin: Leiripäiväkirjasta kokonaisuudessaan +30v€ +2ap + 1lp, se oli hyvin kirjoitettu ja vaikka sunnuntai jäikin väliin, oli siinä paljon asiaa. Tuntipiirroksesta +14v€ + 1ap, tykkäsin valtavsti esteiden värikkyydestä jostain syystä :-D Teemun saunatehtävästä vielä lisäksi pusu Teemulta! Vitsi vitsi, annan tästä 8v€ :> Yhteensä siis (jos nyt osaan enää laskea) Leiridiplomi, leirimerkki, 3 yleis- este- ja koulutuntia sekä 52v€:tä, 3ap:tä ja 1 lp. (Leirimerkki ja leiridiplomi päivittyvät kaappiin kunhan ne saadaan tehtyä) Tammikuun 8. päiväHeh, Juliuksesta on melkein tullut kuin tallin uusi maskottikoira .D Lisbethin tallivierailut ovat myös kovasti lisääntyneet... Näillä asioilla tosiaan siis OLI yhteys. Mietin asiaa joku päivä sitten. Oli mukava saada apua karsinoiden putsaukseen, oli varmaan hyvä alkuverryttely ennen tuntia. Ihanaa myös, että ratsastus sujui hyvin! Angien käytös on kyllä vielä ihan ymmärrettävää, mutta toivottavasti sekin jäisi pian vanhaksi lajiksi tamman puolesta. Voodi näytti myös nauttivan ratsastuksen jälkaisestä hoidosta, niin tyytyväisenä se rouskutteli päiväheiniään. Voi Teemua, taisin salaa nähdä halauksen ja sen jälkeen Teemun huojentuneen ilmeen. Oli kovasti kiitollinen avustasi, hyvä myös kun huoli Unasta osoittautui turhaksi. Tästä annan +20v€ +1ap sekä 11lp, ja hoitajakohtainen tehtävä suoritettu, siitä +2lp. Samalla myös läpäisit nelostason, hienoa! Bonuksena siitä +10v€.
|
|
|
Post by norpatar on Jan 11, 2015 11:55:13 GMT 2
Saa käyttää kuvia, jos siltä tuntuu Ja toi biisi oli munkin mielessä. Mulan
|
|
|
Post by norpatar on Jan 13, 2015 22:25:44 GMT 2
Jatkoa koulu II tunnista: Kirpun kanssa tosiaan vaihdoimme ratsut tunnin jälkeen ja minä aloin huoltamaan Voodia. Hiukan rankempi tunti kun meillä oli takana hieroin harjatun hevosen ristiselkään arnikaa ja peitin sen lämpimällä villaloimella. Jalat harjasin ja hieroin niihin savea, jota Venn toi juuri talliin ja pyysi laittamaan kokeeksi.
Savea levittäessäni viimenen jonka olisin toivonut paikalle oli Una. Narttu kun ei usko vaikka sille sanoisi. No tottakai se ja Julius riensivät talliin ja saman tien saviämpäriin. Raivosin koirille ja häädin ne pois. Una kokeili onneaan uudellee, jonka seurauksena raahasin sen välittömästi Voodin karsinaan. Uskomaton vaikka se on kuitenkin peruskoulutettu ei sen tee mieli kunnioittaa ihmistä vaikka tietää että pitää. Tällä kertaa ei uskonut edes Teemua, joten sai satikutia. No Teemun ongelma on pestä koirnsa savesta. Itse kävin pesemässä kädet, jotka olivat savessa ja koirankarvoissa. No toisaalta Teemu kyllä kaipaa suihkua vaikka onkin lenkin aikana virkistynyt huomattavasti saapumisestaan.
Hoidettuani Voodin loppuun Teemu otti Unan ja minä päästin Voodin karsinalepoon. Huolehdin viellä varusteista, jonka jälkeen Teemu kävi minua niin sääliksi että avustin vielä hevosten sisään hakemisessa ja iltaruokinnassa. Lakusun jätin kuitenkin pojalle, koska aikaa oli vielä ennen töiden päättymistä.
Lenkistä väsynyt Julius matkaan ja kotia kohti.
ps. Suoritin hoitaja kohtaisen tehtävän (rankka ilta näissä kahdessa tarinassa)
|
|
|
Post by Venn on Jan 20, 2015 17:43:48 GMT 2
Nomnom, hyvää savea, koirat tykkää! Ja raikas pihailma tekee ihmeitä, rankan illankin jälkeen. Savi tuntui muuten toimivan hyvin, pitääkin alata käyttämään sitä! Tästä saat tehtävän suorittamismerkinnän, +5v€ sekä 1ap + 1lp sekä tästä tuntitarinan loppupätkästä 3v€.
|
|
|
Post by norpatar on Jan 25, 2015 19:33:49 GMT 2
Woodin kilpailu menestystä: (kutsu: springhill.besaba.com/kilpailutoiminta/5x-show-jumping-1/)Viisipäiväiset kilpailut, mutta matkaa vain sen verran että tamman voi joka aamu hakea kyytiin, kun yöksi tulen kotiin. Lapin hevoset tulivat yksi kilpailupaikalle ja Voodillekin oli karsinapaikak järjestetty. Venn lupasi tuoda tamman ekana aamuna kilpailupaikalle ja viimeisenä päivänä hakea pois. Välipäivät kulki edestakaisin pienemmässä rekassa, jolla tulimme kotiin yksi ja toimme osan hoitajista mukanamme. Samoista hyppäämään lähti 17 hevosta, joten luonnollisesti henkilökuntaakin oli riittävästi. Nopealla laskulla startteja viidessä päivässä kertyi 90 kpl yhteensä, joten hoitajat huolehtivat hevosten kävelytykset ja isompien luokkien hyppääjät ravuutettiin ja laukkattiin jo valmiiksi, jotta minun osuuteni olisi helpompi. Isä oli mukana oikeastaan vain valmentajana ja hevoskauppiaana, koska osa hevositamme on myytävänä kokoajan, joten hän on aina paikalla varmuuden vuoksi. Äiti puolestaan vastasi aikatauluista, joten isälle jäi lähes aina Voodin kävelyttäminen, mikä oli ihan hyvä, sillä tamma oli todella kiihkeänä. Voodin luokka alkoi aikasimmillaan yhdeksältä, joten sinä aamuna lähdimme kuudelta ajamaan Voodi kyydissä kilpailupaikalle, jossa ruokime siellä olleet hevoset ja Voodikin sai siivun heinää ennen suorituksia. Radan kävelyn aikana hoitajat varustivat ensimmäisen ja toisen luokan hyppääjiä ja osaa letitettiin. Paul niminen poika, joka opiskelee hevosenhoiajaksi oppisopimuksella päätti että Woodi on letiettävä joka aamu, koska se ei ole meidän oma hevonen, niin sen on oltava todella edustava. Miranda ja Venn myönsivät eitteivät tunnistaneet ponia ensimmäisen päivän radalla, koska se oli todellakin pyntätty ja puettu hienoihin varusteisiin, joista osa oli meidän hevosten lainavarusteita, koska unohdin pakata mm tamman suojat matkaan, niin se sai lainata meidän ponisuojia, jotka ostin Dubia nimiselle ponineidilleni kisasuojiksi vastikään eqp:stä. Verryttely järjestyksestä riippumatta Voodi oli aina valmiiksi kävelytetty ja kahtena ekana päivänä juoksutettu, koska se oli todella villi. Ensimmäinen kilpailurata sujui yllättävän hyvin, poni kuunteli minua, vaikka sitä jännitti uusi paikka. Uusinnassa hävisimme ajassa, koska Voodi pelkäsi mittakeppiä, joka nojasi esteeseen, jonka vierestä olisin kurvassut, mutta jouduin kiertään pidemmän tien. Olin kuitenkin tyytyväinen Voodiin ja muihin hevosiini. Voodin sijoitus oli 11 ja 6 parasta palkittiin 80cm luokassa. Muut hevoseni sijoittuivat 3. (80cm) ja 5. (140cm) Täyskatastrofia ei sattunut, eli pysyin kaikkien kyydissä, vaikka tuntarit olivatkin hyvin villejä saamastaan tilaisuudesta. Kilpailupäivä kaksi ja Voodi on aivan kakkahalvauksessa aamusta asti ja rauhoittui vasta kiidätettyään minua verryttelyssä ja radalla, jonka lisäksi pääsi karkuun isältäni (eikä häneltä kauhean moni ole viellä karkuun uskaltanut). Ihme kyllä enradalla tippunut vaikka poni veikin kuin märkää rättiä ja kielsi täydestä vauhdista. Tosin Verryttelyssä olinkin jo ehtinyt tippua pari kertaa. Ensimmäisen kerran kiellon jälkivilliintymisestä ja toisen kerran äkkilähdöstä ja pukkisarjan päätteeksi täystoppi. Sijoituksemme oli 30 emme siis olleet edes viimeisiä. Muilla hevosilla sijoituin 2. ja 4. (100cm), 2. (120cm), 1. (140cm) ja kilpailupäivä loppui täys munaukseen 150cm radalla, jossa orini poisti minut maatakiertävälle radalle kieltäen sarjan toiselle osalle, vaikka sisäänhyppy oli täydellinen. Voodin suoritus jäi kaivelemaan sen verran että päätin laittaa tammalle kovemman kuolaimen seuraavaan päivään. Kolmas kilpailupäivä ja varustemuutoksia, vaikak niitä ei kilpailuissa kuuluisikaan tehdä. Mutta nyt vaihdoin kovemmat kuolaimet tamman suuhun, eli D-renkaalla olevat kuparirollerit, johon tamma ei pysty puremaan kiinni. Kuolain toimi ja hevonen oli verryttelyssä kuin enkeli tosin revittyään itsensä jälleen melkein vapaaksi isältä, mutta hänellä oli salainen ase mukanaan eli liina, joten tamma sai loikkia minkä kerkesi. Verryttely valvoja tunsi jo meidät ja nauroi että taas tulen antamaan kunnon esityksen ja käski avustajiaan pistämään portin kiinni ettei minun ratsuni karkaa kilpailualueelle. Voodi oli kuitenkin siis hyvin sujuva se ei töpännyt kuin kerran ja se oli puoliksi minun vikani ja puoliksi toisen ratsastajan vika, joka ratsasti esteen taakse voltin. Voodi oli viisas kun iski jarrut pohjaan, koska muuten olisimme törmänneet. Ratsastaja sai läksytyksen ja minä rauhoittelin tammaa. Itse en jaksa puuttua moiseen idjoottimaiseen käytökseen, joten jatkoin matkaani ja isä hoiti läksyttämisen valvojan kanssa suoraan ratsastajalle, jonka lisäksi isä valaisi myös hänen vanhempiaan/tukijoukkojaan. Rata sujui ja sujui. Pystyin ratsastamaan rohkeasti ja luottaviasesti Voodi ei kyttäillyt yhtään. Niimpä sijoituksemme olikin kolmas. Muut ratsut sijoittuivat 2. ja 6. (80cm), 2. (100cm), 1. (140cm), 4. ja 6. (150cm) sijoituin jopa neljänneksi orilla, joka edellisenä päivänä sanoi heipat minulle. Neljäs kilpailupäivä oli todella tuulinen ja kylmä. Minusta tuntui että pakkasta olisi ollut ainankin 20 astetta edellisenä päivänä oli vain 2 astetta. Todellisuudessa pakkasta oli 10 astetta, mutta tuuli teki siitä todella kylmän, samoin kuin jäätävä tihku, mitä taivaalta tuprutti. Hevoset olivat läheskokoajan loimissa ja verryttelytkin hypättiin joko puoliloimella tai viltin alla. Isommat luokat hyppäsin ratsastusloimella myös suoritukset, koska ne hevoset ovat klipattuja kokonaan. Voodi oli todella pirteä ja suorastaan hysteerinen pakkasen vuoksi, joten suorituksemme meni jälleen tuijotteluun turhaan loikkimiseen, pukitteluun ja kieltoon. Muut hevoset sijoittuivat 6. (120cm), 3. (140cm) ja 6. (150cm) Viides ja viimeinen kilpailupivä sujui kiireisissä tunnelmissa, koska hoitajata pakkasivat samalla varusteita ja yrittivät saada hevoset ajallaan valmiiksi. Kotimaan kisoissa, missä edetään ripeällä aikataululal on iso hevosmäärä todella vaikea, nimittäin isoissa kisoissa aikataulut ovat väljemmät ja hoitajat eivät joudu juoksemaan paikasta toiseen, mutta eipähän heille tullut kylmä. Pakkanen on hieman lauhtunut, mutta kylmä silti on. Isä oli motkottanut kun annoin Voodin loikkia ja vaati tarkempaa työtä ulkopohkeen ja ohjan kanssa, jotta se ei pääse lintsaamaan karkuun. Hän kuulosti epäilyttävästi Hennalta, joka olikin saapunut katsomaan viimeistä päivää Vennin seurassa. Päätin ryhdistäytyä ja otin jo verryttelyssä vallan itselleni. Sain ponin energian kanavoitua oikein ja radalla ratsastimme elämämme rataa. Minulla hyvä fiilis ja ponilla hyvä meininki, joka kostautui liian jyrkässä kurvissa ja poni pudotti laine esteen uusinnan tokavikana esteenä. Astetta loivempi lähestyminen ja poni olisi hoitanut homman tai pieni napautus raipalla olisi saanut kouluponin kiipeämään puhtaasti esteen ylitse. No puomi maksoi meille monta sijaa alas päin. Ilman puomia aikamme olisi oikeittanut luokan toiselle sijalle. No sijoitus oli 14, joten ei nyt ihan huonokaan. Muilla hevosilla sijoituin vain 80cm radalla 4. en tiedä olinko itse jo niin väsynyt vai hevoset väsyneitä, mutta parhaimmillaan emme enään olleet, tosin hyviä ratoja tuli, mutta ajat olivat hiukan hitaammat. Voodi palautui Vennin kyydissä kotiin ja minä tulin viellä illalla hoitamaan sen varusteet ja käärimään jalkoihin lämpöpintelit. Voodille hierottiin savet jo kilpailupaikalla, mutta ne olivat jo kuivuneet ja lähtiuvät harjalla helposti ilta kymmenen pintaan, kun olivat olleet jo sen 10h jaloissa. Miranda pyysi sammuttamaan valot, kun lähden ja sen teinkin, kun tamma rouskutti tyytyväisenä iltaheiniään karsinassa kaverieden seurassa. Kepun laskin viellä talliin, kun oli iltalenkiltä palannut ja maukui pihassa. Valot pois ja hyvää yötä pieni urhea kouluponi, joka joutui kokeilemaan rajojaan esteponina ja super tyytyväinen olen tammaan. Palkinnoksi saimme valkoisen ruusukkeen ja 300v€ Ruusukkeen saa kopioitua kutsusta. Ihan turha reissu ei ollut, koska Lappiin tuli rahapalkintoja vietyä 4 350v€, ihan kiva näin "pikkukisoista"
|
|
|
Post by Venn on Jan 31, 2015 21:00:07 GMT 2
Ohhoh, 90 starttia päivässä, se on jo kova suoritus Kuolaimen vaihtaminen oli nähtävästi tehokasta, kun sijoituskin nousi noin paljon. Hienoa, että muilla hevosillasi meni myös hyvin :> Voodipieni ei tosiaan ole kunnon estehevonen, mutta näytti selviävän kisarupeamasta kunnialla. Pitääpä lisäillä sijat Voodin kisakalenteriin. Henna taisi muuten pari kertaa kommentoida teidän ratsastusta melkein kuin kehuen, taitaa olla tyytyväinen opetukseensa :-D Anna tästä yhteensä 20v€ + 2ap + 2lp. Voi kirjoitusvirhepaholaiset :')
|
|