Minkin hoitopäiväkirja

[ttanja]

Kävelin tallipihalla tallia kohti, kun yhtäkkiä ilmoille kajahti Norpattaren korotettu ääni:
-Tallissa ollaan hiljaa eikä täällä puhuta pahaa kenestäkään!
Kävelin hämmästyneenä sisään talliin ja näin käytävällä lauman nuoria, sekä hyvin ärtyneen oloisen Norpattaren. Kohotin naiselle kulmiani, mutta tämä vain puuskahti ja hävisi ulos tallista. Teemu käveli vierelleni hieman hihitellen.
-Sillä on huono päivä vissiin? Kysäisin pojalta.
-Joo varmaan, Voodin kanssa oli tossa aikasemmin jotain säätöä ja nyt vielä nuo nuoret, Teemu vastasi hekottaen.
-Okei, noh eiköhän se siitä piristy, hymähdin ja jatkoin matkaani toimistoon.
Toimistossa suuntasin jääkaapille mehun toivossa, mutta ikäväkseni sieltä ei löytynyt kuin jonkun sinertäväksi ja karvaiseksi muuttunut eväsleipä. Tyydyin juomaan hanasta raikasta vettä ja lukaisemaan pöydällä lojuneen paikallislehden. Lehteen oli päässyt pieni artikkeli tallin avoimista ovista, mutta toimittaja oli varmaan ollut pienessä sievässä, sillä Mirandan nimi oli artikkelissa muuttunut Mariannaksi. Allaviivasin virheen pöydällä olleella mustekynällä, jotta muutkin huomaisivat sen ja läiskäsin lehden takaisin kiinni. Hörppäsin viimeiset vesipisarat mukistani ja lampsin takaisin tallin puolelle.

-Mitä ihmettä Mink, mitä sä teet sisällä? Hämmästelin ja kävelin tamman karsinalle.
-Eihän sua ole edes harjattu tunnin jälkeen, näytätpäs kurjalta, voivottelin ja katselin ympärilleni, josko jostain ilmestyisi sen edellisen tunnin ratsastaja. Ketään ei kuitenkaan näkynyt enää missää. Kävin vielä kurkkaamassa tuntilistan, josko Mink olisi menossa vielä tunnille ja siksi jätetty sisään, mutta lista oli sen osalta tyhjä.
-Voi murhe ja kurjuus mitä porukkaa täällä käy, murahdin ja lähdin hakemaan Minkin harjaämpäriä varustehuoneesta. Saavuin ämpärin kanssa Minkin luokse ja siirsin tamman käytävälle kiinni. Se oli puoliksi aivan harmaa kentän pölyistä. Aloitin suosiolla pölyharjalla huiskimaan pölyä ja hiekkaa tiehensä. Harmaa pölypilvi nousi ilmoille. Kun tamma alkoi vihdoin näyttää taas oman väriseltään, otin pehmeän harjan ja viimeistelin sen. Harjasin pään vielä pääharjalla ja aloin selvitellä sen jouhia. Häntä selkeni helposti, joten siirryin harjan pariin. Homma sujui kuin tanssi, kunnes harjan keskeltä löytyi jotain odottamatonta.
-PURKKAA?? mitä hel*****ä oikeesti? Ärähdin. Onneksi olin pienenä itsekkin monet kerrat sotkenut hiukseni purkkaan, niin tiesin millä sen saisi helposti pois. Oli vain ongelma mistä löytäisin kyseistä ainetta. Tallissa kun ei näkynyt ketään, kipitin ilmoitustaululle ja etsin käsiini Mirandan numeron.
-TuuT TuuT TuuT Miranda.
-No Tanja moi, onko sulla voita tai margariinia jossain?
-Täh? Mihin sä sellasta, meinaatko leipomaan ryhtyä?
-Eiei, kun joku pässi on sotkenut Minkin harjaan purkaa.
-Mitäh? Oota oon tässä kotosalla, tuun heti sinne. TuuT TuuT TuuT.
Laitoin puhelin takaisin taskuuni ja menin Minkin vierelle odottelemaan naisen saapumista. Noin kymmenen minuutin kuluttua hän saapuikin margariini paketin kanssa luoksemme. Nappasin paketista ronskisti sormiini kunnon kasan margariinia ja aloin hieroa sillä purkkaa. Hyvän tovin sitä saikin hieroa, ennen kuin vaaleanpunainen köntti antoi periksi.
-Noin, nyt voisit lisätä tonne ilmotustaululle, että purkan syönti tallilla kielletty, naurahdin.
-Joo, tai ainakin tää margariini paketti jää tonne jääkaappiin tulevaisuuden varalle, Miranda hymähti. Lähdin pesupaikalle pesemään käsiäni ja otin sieltä mukaani märän pyhkeen. Pyyhin pyyhkeellä rasvat pois Minkin harjasta ja kävin viemässä pyyhkeen takaisin.
-Noin nyt olet kuin uusi, hymähdin Minkille. Putsasin sen kaviot vielä ja keräsin harjat sitten takaisin ämpäriin. Irrotin tamman käytävältä ja lähdin viemään sitä tarhaa kohti. Pihamaalla minua vastaan käveli jokin tuntilainen enkä voinut olla avaamatta suutani.
-Laitathan ton purkan sitten varmasti roskiin etkä esim hevosen harjaan niinkun joku tänään teki?
Tyttö katsoi hämmästyen minuun ja vastasi:
-Joo tottakai, kurjaa, kun joku tekee semmosta.
Hymyilin tälle ja jatkoimme matkaa tarhaa kohti. Päästin Minkin Jörön seuraksi tarhaan ja suljin portin. Hyvästelin kultamussukkani ja tallustelin takaisin talliin. Kävin viemässä Minkin harjaämpärin takaisin varustehuoneeseen ja lakaisin aikani kuluksi vielä tallin käytävän.

Aikani käytävää harjailtuani ilmestyi tallikissa Kepu pian hyörimään jalkoihini. Se naukui kovaäänisesti ja käveli pois. Pian se tuli takaisin ja teki samoin.
-Siis pitääkö mun seurata sua vai mikä sun on? Kysyin hölmistyneenä kissalta ja laitoin luudan seinään nojaamaan. Kävelin kissan perässä heinävintin portaille, jotka se sukkelasti pomppi ylös. Kapusin sen perässä ja katsahdin ympärilleni.
-Noh mikä täällä nyt on niin ihmeellistä? Kysyin kissalta. Kepu vain naukaisi ja istui aloillaan. Kävelin vinttiä eteenpäin, kunnes jokin tömähti eteeni. Järkyttävän kokoinen varis tallusteli tyytyväisenä edessäni eikä ollut moksiskaan tulostani.
-No mistäs sä tänne olet päässyt? Ihmettelin. Avasin heinävintin ikkunan ja hätistelin varista sitä kohti. Tämä kuitenkin vain pomppasi vähän eteenpäin ja jatkoi tallusteluaan. Nappasin seinustalta talikon ja annoin sillä linnulle vähän vauhtia. Pitkän kamppailun jälkeen sain kuin sainkin variksen pihalle ikkunasta. Suljin ikkunan ja varmistin muidenkin ikkunoiden olevan kiinni, jottei tuo otus enää pääsisi takaisin. Kepu kävelisi tyytyväisen oloisena luokseni ja kellahti jalkoihini selälleen. Iloisesti kehräten se siihen jäi. Rapsuttelin sitä hetken ja palasin sitten takaisin tallin puolelle. Vilkaisin kelloani ja se alkoi olla jo niin paljon, että oli aika lähteä kohti Old Thomasia ja iltavuoroani.

--

Suoritin hoitajakohtaiset tehtävät tallikissa kepun hätä sekä purkkaa minkin harjassa.

[Miranda]

Hauska tarina! Hoitajakohtainen tehtävä toteutettu kivasti, ja tyrskähdin ääneen Teemun balettiasulle, kaikkea se poika päällensä kiskookin . Saat tästä 15v€ + 2ap + 1lp ja siirrytkin seuraavalle tasolle, tästä bonuksena 5v€ + pikeepaita Mestyn varusteesta

[Miranda]

Ja tuoreempi tarina: molemmat hoitajakohtaiset tehtävät suoritettu. Tarinoissasi on oikein mukavaa vaihtelua, eikä vain sitä normaalia arkea, tykkään oikein paljon . Kepuun olen nyt toisaalta sekä pettynyt että huvittunut, tuon monsteripedon olisi kyllä pitänyt ihan omin tassuinensa pitänyt selvitä linnusta, mutta toisaalta taas kiva että ei jouduttu siivoamaan höyhennettyä varista toimiston sohvalta . Saat tästä 20v€, 2ap ja 1lp.

[ttanja]

Kiiruhdin tuulispäänä Myllykujaan. Olin vihdoin edennyt hoitajana niin pitkälle, että sain ratsastaa Minkillä ja olihan se koettava mahdollisimman pian. Olihan se paljon mahtavampaa ratsastaa oman päänsä mukaan, kuin ratsastunneilla tietyn kaavan kanssa. Kaarsin pyörälläni tallin seinustalle ja jätin sen siihen lojumaan. Pää kolmantena jalkana loikin Minkin tarhalle ja kutsuin maassa piehtaroivaa tammaa luokseni. Se hirnahti iloisesti ja kampesi itsensä ylös. Mink jolkotteli luokseni ja töytäisi hellästi olkapäätäni.
-Hei kultaseni, sanoin ja hellin murustani vähän. Nappasin sen kiinni riimunnaruun ja avasin portin salvan. Hätistin portille löntystelleen Jörön hieman kauemmaksi ja päästin Minkin pois tarhasta. Laitoin portin takaisin kiinni ja salvan tiukasti paikoilleen. Lähdimme Minkin kanssa tallia kohti.

Tallissa vilkaisin ilmoitustaulun tuntikalenteria ja onnekseni seuraava tunti kentällä oli vasta iltapäivällä. Voisimme siis hyvin lainata kenttää tarkoituksiimme. Talutin Minkin käytävälle karsinansa eteen ja laitoin sen kiinni molemmin puolin. Käväisin hakemassa harjaämpärin ja Minkin varusteet varustehuoneesta. Takaisin karsinalle tullessani laitoin suitset naulaan, satulan telineeseen ja ämpärin sekä pintelit lattialle. Aloitin Minkin harjaamisen kumisualla pyörivin liikkein. Tamma silminnähden rentoutui ja lerputti silmiään puoliksi kiinni, selvästi nauttien. Harjailin Minkin läpi kumisualla ja vain sitten pölyharjaan. Pölyharjan jälkeen viimeistelin vielä pehmeällä harjalla. Pään otin pääharjalla ja jouhet piikkisualla. Minkin harjaan väkersin pienen letin. Putsasin vielä kaviot ja tamma oli huollettu. Keräsin harjat takaisin ämpäriin ja siirsin ämpärin sivummalle. Otin pintelit yksikerrallaan maasta ja kumarruin pyörittämään niitä tamman jalkoihin. Pinteleiden jälkeen nappasin satulan ja nostin sen tamman selkään. Suoristin satulahuovan ja laskin satulavyön alas, vedin sen toiselle puolen kiinni ja kiristin hellästi. Samaan aikaan Heli asteli tallin ovista sisään.
-Hei moi, onko sulla jotain tekemistä? Voitko tulla vahtimaan meijän ratsastusta kentälle, kun saan ratsastaa vielä ainoostaan valvotusti, kysyin tytöltä. -Ainiin ja oon Tanja, jatkoin vielä.
-Moikka, eei mulla pitäis mitään olla, oonkin kuullut susta, tuun kohta kentälle, Heli vastasi hymyillen.
-Ihanaa kiitos, kiittelin syvästi.
Kiiruhdin äkkiä varustehuoneelle ja nappasin kaapista kypäräni. Otin hyllystä vielä laina turvaliivin ja puin päälleni. Palasin takaisin Minkin luokse ja otin suitset naulasta. Riimun siirsin syrjään tamman päästä ja laitoin suitset tilalle. Kiristin remmit sopiville kireyksille ja tamma oli valmis lähtöön. Nappasin ohjat käsiini ja lähdin taluttamaan Minkiä pihalle kenttää kohti.

Heli istuskeli jo aidalla ja odotteli meitä. Talutin Minkin kentälle ja laitoin portin kiinni. Pysäytin tamman ja kiristin sen satulavyön kunnolla. Laskin jalustimet alas ja ponnistin selkään. Säädin jalustimet sopiviksi ja maiskutin Minkin liikkeelle.
-Iik tästä se lähtee, naurahdin Helille.
Kävelimme kunnon kymmenen minuutin alkukäynnit, kunnes kokosin ohjat ja kehotin Minkiä siirtymään raviin. Kevennykseni oli hieman hakusessa taas, mutta kun pääsin oikeaan rytmiin homma sujui kuin tanssi. Ravasimme koko kenttää, teimme voltteja ja siirryimme välillä pelkästään pääty-ympyrälle. Tovin kuluttua nostimme laukan. Laukkasimme kulmasta kulmaan ja kokeilimme laukanvaihtoa. Mink suoriutui hyvin. Hidastimme ravin kautta käyntiin. Kävelimme reippaasti hetken ja nostimme taas ravin. Ravailimme hetken kun Heli keskeytti meidät;
-Tanjaa, tunti rupee oleen täynnä kohta.
-Oho nyt jo, naurahdin ja hidastin Minkin käyntiin. Annoin sille ohjat löysiksi ja päästin jalkani pois jalustimilta. Taputin Minkiä kunnolla ja kiitin. Kävelimme vielä kymmenen minuuttia loppukäynneiksi ja tiputtauduin sitten takaisin maankamaralle. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin satulavyötä. Heli oli kadonnut jo aidalta johonkin. Talutin Minkin ulos kentältä ja lähdimme tallia kohden.

Tallissa riisuin Minkiltä satulan, suitset sekä pintelit ja harjasin sen oikein kunnolla. Avasin letin sen harjasta ja annoin sille porkkanan palan. Tyytyväisenä porkkanaa rouskuttaen Mink käveli kanssani tarhoille. Päästin sen tarhaan ja palasin takaisin talliin. Käväisin pesupaikalla huuhtelemassa Minkin kuolaimet ja vein sitten suitset paikoilleen satulahuoneeseen. Hain myös harjaämpärin sekä satulan omille paikoilleen varustehuoneeseen. Riisuin turvaliivin ja ratsastuskypärän päältäni, laitoin kypärän kaappiini ja turvaliivin takaisin lainahyllyyn. Päivä oli kutakuinkin pulkassa.

[Miranda]

Oikein mukava ensimmäinen ratsastuskerta . Semmoinen pikkuhomma vain, että Mink on helppo B -tasoinen ratsu, eli laukanvaihdot eivät sen tasoiselta hevoselta suju (laukanvaihto laukassa onnistuu vasta vaativa B -tasolla). Mutta en sakota tästä, sivuhuomautus vain
Saat tästä 12v€, 1ap ja 1lp.

[ttanja]

Oct 15, 2014 13:33:50 GMT 2 Miranda said:

Oikein mukava ensimmäinen ratsastuskerta . Semmoinen pikkuhomma vain, että Mink on helppo B -tasoinen ratsu, eli laukanvaihdot eivät sen tasoiselta hevoselta suju (laukanvaihto laukassa onnistuu vasta vaativa B -tasolla). Mutta en sakota tästä, sivuhuomautus vain
Saat tästä 12v€, 1ap ja 1lp.

Ääk apua anteeks en tienny tarviiki perehtyy tarkemmi noihin !

[Miranda]

Koulu I -kurssilla käydään varmaankin näitä läpi, sitten kun joskus kurssi saadaan julkaisukuntoon ;>

[ttanja]

(Oon aina jotenki mystisesti aatellu et laukanvaihto on iha iisiä puuhaa, mut ei se vissiin sit olekkaan, haha On tästä vissiin sitten jokseenkin haittaa ettei oo irl heppaillut koskaan, mut suoritan mielellään kyllä senkin kurssin kun saatte kokoon niin opimpahan sitten lisää. )



Mutta välillä tarinaa, joka ei painotu Minkin kanssa puuhailuun;

-Hey, sorry to bother you, but do you know where the old windmill farm is? Kuului nuorehko mies ääni tiskin toiselta puolen, hieman oudolla aksentilla. Nousin hölmistyneenä ylös löhöily nurkastani ja kävelin miehen luokse.
-Well yeah, why? Kysyin hieman tökerösti sen enempää ajattelematta. Mies katsahti minuun hieman ihmeissään itsekin, mutta vastasi kuitenkin kysymykseeni:
-I can only say that i'm an old friend.
Niin salaperäiseltä kuin tuo kuullostikin, en jäänyt pohtimaan asiaa sen enempää, vastasin vain miehelle:
-I can take you there, my shift ends soon.
Sounds good, I have a car outside, I wait you there. And thanks. Mies hymähti ja hävisi Old Thomasin ovesta takaisin pihalle. Keräsin nopeasti tavarani reppuun valmiina lähtöön ja jäin odottamaan Henriä. Pian mies saapuikin ja päästi minut lähtemään. Kiiruhdin ovesta pihalle ja katsahdin ympärilleni. Tien laidalla seisoi musta iso uudehko maasturi, tummennetuin lasein. Kuski heilautti minulle kättään ikkunasta ja astelin auton luokse. Takapenkin ovi aukesi ja hyppäsin sisään.

Automatka sujui vilkkaasti paljoa puhumatta, mitä nyt jakelin kuskille silloin tällöin ajo-ohjeita. Mies vierelläni istui hiiren hiljaa ja katseli vain ulos auton ikkunasta. Päätin rikkoa hiljaisuuden;
-by the way, what's your name?
-Umhh.. Anthon, mies vastasi hetken mietittyään. Tässä vaiheessa itsesuojeluvaistoni alkoi herätä ja mielessäni lähti pyörimään jos jonkinmoista filmia sarjamurhaajista. Mitä jos olinkin juuri ohjaamassa jotain täysin sekopäistä miestä Mirandan luokse. Mitä jos mies olikin tämän hullu ex, joka oli kostoaikeissa. Peräännyin hiljalleen ovea vasten ja yritin vaikuttaa normaalilta.
-What's yours? Mies keskeytti ajatukseni.
-What?
-Your name? Mies tarkensi.
-Mm, Tanja.
-Nice, suits you well. Mies hymähti ja jatkoi ikkunasta ulos tähyilyään.
Pian Myllykujan tallipiha alkoi näkyä ja mies tai siis Anthon, kuka mahtoikaan, suoristi paidan kauluksiaan ja kampasi hiuksensa. Auto pysähtyi keskelle pihaa ja kuski ampaisi ulos autosta avaamaan ovea miehelle. Hyppäsin varovasti ulos autosta ja lähdin kävelemään tallia kohden. Anthoniksi itseään kutsuva mies kiiruhti perääni. Kävelin sisään talliin, suorinta tietä toimiston ovelle. Koputin oveen ja aukaisin sen. Miranda nosti päätän ja oli sanomassa iloisesti jotain, kunnes ilme hänen kasvoillaan jähmettyi ja muuttui. Mies käveli leveästi hymyillen toimistoon ja istahdi Mirandan pöydän ääreen.
-Tt-t-tanja menisitkö vaikka lakaisemaan käytävän, Miranda sai sanottua ja sulki nopeasti toimiston oven edestäni. Ihmeissäni Mirandan reaktiosta nappasin luudan käteeni ja aloin lakaisemaan käytävää.

Tovin kuluttua Venn asteli talliin ja suuntasi toimistoa kohti.
-Älä, siellä on asiat kesken, kielsin miestä.
-Ai? Mitäs siellä tapahtuu, tallimestari kysyi hölmistyneenä ja käveli luokseni.
-No minä olin töissä ja joku ulkomaalainen heppu tuli kyselemään tietä tänne ja minä sitten kilttinä ohjasin perille ja se meni tuonne ja Miranda muuttui kiukkuiseksi ja laittoi oven kiinni ja... Aloitin, mutta puheeni keskeytyi kun toimistosta alkoi kuulua huutoa, ymmärsin joitakin sanoja englantia, mutta suurinosa oli luultavasti saksaa.
-You have to leave now! Or i will call police! NOW! Miranda ärjyi. Astuimme Vennin kanssa hämillämme syrjään, kun ohjaamani mies käveli reippaasti ulos toimistosta. Hän heitti meille viekkaan hymyn ja vinkkasi silmää. Kun mies oli kadonnut ovesta, kiiruhdimme äkkiä toimistoon.
-Anteeks anteeks anteeks anteeks anteeks, se väitti että se on sun vanha ystävä. Pahoittelin ja katsoin Mirandaa.
-hmph, ei se mitään, tuo mies ärr on maailman raivostuttavin kenet tiedän. Se on yrittänyt ostaa tätä tilaa isänsä kanssa viimeiset kymmenen vuotta ja tulee tänne aina ties millä verukkeilla. Äitini heitti sen joskus omakätisesti ulos täältä. Että kyllä se tänne itse osaa tulla, mutta yrittää aina vain keksiä uusia mahdollisuuksia miten voisi tulla. Pitää varmaan hankkia vahtikoira, Miranda vastasi tuohtuneena.
-Voi ei, no nytpähän tiedän mitä teen jos näen sen vielä joskus, sanoin ja heilautin ilmoille muutamat karateliikkeet. Venn ja Miranda rävähtivät nauruun. Kun kiukkuinen ilmapiiri oli pois suljettu, lähdin etsimään mussukkaani ulkoa.

-Minkkulii, tuus tänne sieltä, huutelin tarhan toisella puolen seisoskelevalle tammalle. Se katsahti minuun ”eikaitaas” ilmeellään, mutta lähti hitaasti kävelemään minua kohti. Sen harmaa fleeceloimi repsotti hiukan ja näytti kuin joku olisi yrittänyt repiä sitä Minkin päältä. Syypää oli luultavammin Jörö. Minkin saavuttua luokseni, menin aidan ali tarhaan ja suoristin sen loimen. Kiristin löystyneet remmit ja tamma näytti kertaheitolla paremmalta.
-Noin oleppa hyvä, mutta harmaa ei oo kyllä yhtään sun väri, tarvii varmaan shoppailla sulle jotkut kivat vaaleanpunaiset ulkoiluvaatteet, sanoin ja halasin Minkin kaulaa hellästi.
-Ei oo vaikea arvata sun lempiväriä, kuului virnuileva ääni takaani.
-Voi kuule et tiedäkkään, mulla oli pienenä mun omahuone kokonaan vaaleanpunainen, mut teini-iässä se alko ahdistaa niin paljon, että oon tyytynyt vaaleanpunaiseen hyvin vähissä määrin, naurahdin pojalle.
-Teini-iässä? Etkös sä vieläkin oo aika teini, Teemu piikitteli.
-Hei kuules poitsu oon sua vanhempi, sanoin omahyväisesti ja yritin heittää tätä lapasellani.
-Joojoo, mut ei kyllä heti uskois. No mut oli mulla asiaakin, mitä tuolla sisällä tapahtu vähän aikaa sitten? Joku maasturi lähti tosta pihasta sellasta kyytiä, että meinattiin jäädä Okran kanssa alle, poika kysyi.
-Jaa se, joku idiootti kun ahdistelee Mirandan perhettä tilan osto aikeissa, vastasin lyhyesti.
-Ai se tyyppi, oonkin kuullu siitä joskus kauan sitten, tekis mieli viedä saunan taa ja vähän kouluttaa, Teemu sanoi tuohtuneena.
-Hah sinä vai, tommonen rimpula, aloin nauraa.
-Otetaanko kuule matsi, poika sanoi esittäen loukkaantunutta.
-Otetaan vaan, häviit sata nolla, naurahdin ja hypähdin aidan välistä pojan luo ja vein tämän kädet selän taa puristuksiin. Jonkun aikaa painittuamme lopputulos oli kutakuinkin se, että minä makasin maassa selälläni ja teemu piti jalkaterää mahallani voittajan elkein.
-Okei mä luovutan, sain naurultani sanottua ja taputin maata kolme kertaa, kuten painissa joskus oli tapana.
-Hahaha olisit uskonut kerrasta, Teemu hekotti ja auttoi minut ylös. -Jospa mennään kattomaan oisko toimistossa kahvia, tämä jatkoi ja lähdimme kävelemään tallia kohden.

Saavuttuamme toimistoon Venn istui sohvalla kamera kädessään sellainen ilme kasvoillaan, kuin olisi juuri voittanut lotossa.
-Sain ehkä parhaimman kuvan teistä painimassa, tää menee niin ilmotustaululle näytille! Venn riemuitsi.
-Häh missä välissä sen otit? Kysyin nauraen ja kurotin ottamaan kahvikuppia kaapista.
-Kun on kunnon kamera niin saa näinkin kaukaa kuvia ikkunan läpi, Venn myhäili virnuillen. Teemu koitti napata kameraa tältä, mutta Venn kiiruhti äkkiä tallin puolelle ja kirmasi pian jo pihamaalla kohti Mirandan kotitaloa.
-Kohta se on varmaan sääntötaululla ”tallilla painiminen on kiellettyä”, Teemu hörötti ja kaivoi termaria kaapista. Norpatar ja Annina liittyivät pian myös seuraamme ja jäimme hörppimään kahvia sekä jutustelemaan niitä näitä.

ja sori mun englanti, puhun paremmin mitä kirjotan 

[Venn]

Varsin virkistäviä välillä nämä ei-niin-hoitopainotteiset tarinat, oikeastaan ne on ihania! Tarinassa oli kiva juoni ja tarina, mitenkähän Miranda ja me muut meinataan tulevaisuudessa selvitä tämän ulkomaalaisen "herrasmiehen" kanssa, hmm

Pari hassua ilmaisua bongasin, jotka voisi sanoa "luontevamminkin", kuten nuorehko mies ääni > nuorehkon miehen ääni, mutta ei mitenkään pahoja Tämä on oikeastaan jo aikalailla pilkunviilausta. Englannin ilmaisuissakin oli joitain aikamuotojuttuja, mutta ei mitään vakavaa mikä haittaisi ymmärtämistä. Ja teidän painikuvasta saattaa hyvinkin tulla piakkoin joku varoittava esimerkki, pitää katsoa etten vain unoda!

Annan tästä 2lp+2ap sekä 20v€ :>

(Ajattelin arvioida sen avointen ovien päivä-tarinan samalla kun luovutan palkintosi arvonnasta (

[ttanja]

Käppäilin Myllykujan tallitietä eteenpäin, kun ohitseni huristeli Mirandan auto traileri perässään. Hämmästykseni ja mielenkiintoni kohosi huippuunsa. Nopensin askeleitani ja kiiruhdin äkkiä tallipihalle, jonne auto oli pysähtynyt. Miranda availi perälevyä ja trailerista kuului hermostunutta kolistelua. Sisällä oli siis jotain uutta. Hölkkäsin trailerin luokse ja jäin katsomaan kun näkyviin ilmestyi ensin hallakko tuuhean karvainen peppu. Sydämeni jätti ainakin kolme lyöntiä välistä kun poni tuli kokonaan näkyviin. Mitä suloisin vuonopolle tamma päällä maan. Vuonohevoset olivat ehdottomasti aina olleet lempirotuni ja voisin sellaisen itsellenikin ottaa jos vain joskus olisi varaa oman otuksen ylläpitoon.
-Mitä sä siinä pällistelet, tuu auttamaan! Miranda keskeytti haaveiluni ja osoitti sormellaan auton perässä olevia tavarakasseja.
-Ai anteeksi, hymähdin ja nappasin kaksi isoa ikean kassia käsiini. Toisessa oli satulat suitset yms vermeet ja toisessa ilmeisesti vino pino loimia ja huopia. Miranda talutti tamman kymppi karsinaan, joka olikin jo odotellut asukasta sisälleen. Kannoin kassit varustehuoneeseen ja lähdin ulos hakemaan vielä viimeisen kassin.
-Mä vien nyt tän auton pois ja alan järkkäämään niitä illan halloween kemuja, katotko ettei sille uudelle ponille tuu mitään akuuttia hätää. Ainiin ja sen nimi on Juli, Miranda sanoi ja hurautti sitten autolla tiehensä. Kannoin vielä viimeisenkin kassin varustehuoneeseen ja maistelin sanaa Juli mielessäni. Hyvältä maistui.

Astelin varovasti karsina numero kympin eteen ja ojensin käteni vielä hieman hämillää olevalle vuonikselle. Se hamusi käteni luultavasti herkkujen toivossa, mutta niitä saamatta se käänsi päänsä pois.
-Taidat olla vähän ihmeissäsi uudesta paikasta, hymähdin ja kurotin rapsuttamaan Julia. Katselin sen tuuheaa karvaa, kaksiväristä harjaa sekä suuria nappisilmiä ja tunsin sisälläni jotain aivan uutta. Oliko tämä se maan kuulu rakkautta ensi silmäyksellä? Pian minut valtasi kuitenkin suuri syyllisyys, Minkin luonahan minun pitäisi olla lirkuttelemassa. Pudistelin päätäni ja hyvästelin tuon unelmieni karvapallon. Lähdin pihalle etsimään Minkiä ja huomasin samalla räntäsateen alkaneen. Astelin Minkin tarhalle ja tamma kiiruhti iloisen oloisena luokseni. Silitin sen turpaa ja annoin sille pienen porkkanan taskustani. En kuitenkaan voinut olla miettimättä sisällä olevaa ponia...

[Miranda]

Voih, rakkautta ensi silmäyksellä :'). Otit oikein kivasti tarinaasi mukaan tuon minun tarinapätkäni, hieno juttu! Annan tästä 9v€ + 1lp + 1ap.