|
Post by Miranda on Oct 15, 2014 9:41:47 GMT 2
COCKAMAMIE LUMOSIN HOITOPÄIVÄKIRJA
hoitaja: etsitään
Asuu karsinassa nro. 9
Tarhaus: Tarhataan Okran kanssa, tarhassa numero 4.
Loimitus: Sateella sadeloimi, alle voi mahdollisesti laittaa fleeceloimen. Villa-/fleeceloimi, mikäli yli -5 astetta. Jos yli -10 astetta, toppaloimi. Mikäli -18 astetta tai yli, toppaloimi kaulakappaleella ja tarpeen mukaan myös villaloimi alle. Yli -22 asteen pakkaseen ei tarhata ollenkaan. Myös tallissa villaloimi, jos ulkona yli -10 astetta pakkasta. Treenin jälkeen, mikäli hikinen, villa-/fleeceloimi. Pakkasella alku- ja loppuverkkojen ajaksi ratsastusloimi.
Liikutus: Etujalkoihin jännesuojat, takajalkoihin matalat hivutussuojat aina. Maastoon lisäksi putsit etujalkoihin. Esteille rintaremmimartingaali.
Ajankohtaista: Kaikki ok tällähetkellä.
|
|
Nina
Uusi tuttavuus
Posts: 26
|
Post by Nina on Oct 15, 2014 19:32:51 GMT 2
Kypärävaras Kepu
Harjailin omaa kullannuppuani keskellä käytävää. Ulkona tuuli kuin viimeistä päivää ja Manna oli saanut jotakin ihmeellisiä skitsokohtauksia taluttaessani sitä talliin. Aivan ensimmäiseksi se oli jäänyt haikailemaan Okran perään, joka jäi paksu takki päällään tuijottelemaan Mannan ja minun menoa. Kun tästä järkytyksestä oli selvitty, oli aika loikkia pakoon pelottavia risuja, joita tuuli pyöritti villisti. Tammalla oli tänään epätavallisen huono päivä, koska minkäänlainen hosuminen joka ilmansuuntaan ei ole Mannan tapaista. Vielä tallin ovella hevonen veti hienot piruetit minun ympäri ja päästyään sisälle talliin inahti kovaan ääneen kuin mikäkin draamakuningatar. Käytävällä oli lisäksemme myös Tanja hoitamassa omaa hoitohevostansa Minkiä. Kun Manna oli saatu harjattua, jatkoin matkaani pakkeineen kaikkineen varustehuoneeseen.
Hevonen oli valmis, mutta ratsastaja ei. En löytänyt kypärääni mistään, vaikka kuinka etsin kissojen ja koirien kanssa tai ainakin koirien, koska Una pomppi jaloissani hermostumiseen asti. Pian koira kuitenkin jätti minut oman onneni nojaan ja kipitti leipää pitelevän Vennin perään kieli maata laahaten. - Missä mun potta on?! inahdin toimistoon tulleelle Mirandalle. - Mie en tiiä. - No voi-, olin jo latelemassa kaikki maailman kirosanat ulos suustani, kunnes Miranda keskeytti minut. - Hehe, onko se tämä täällä? nainen kysyi hekottaen ja osoitti sohvan viereen lattialle. Oranssivalkoinen ilmestys oli tunkenut ison ruhonsa puoliksi kypäräni sisälle ja löhösi sen päällä varsin epämukavan näköisesti. - Kepu on aika ryökäle, Miranda sanoi leveä hymy huulillaan ja hätisti sen jälkeen kisuliinin tiehensä. - Voi jeesus. Miten se ees on siellä lattialla? kysyin retorisesti ja tartuin kypärääni Mirandan ojentamana. - Kepu kun on tollanen pullero niin omituista, että se saa ittensä tungettua tuollaseen, nainen sanoi ja istahti toimistopöytänsä ääreen. - No minäpä jätän sinut pulleasi kissasi kanssa sitten ihan kahdestaa, hei hei. - Hei hei vaan, Miranda moikkasi ja leperteli sitten pöydälle hypänneelle katille jotakin.
Manna oli jo valmis heittämään hanskat tiskiin liian pitkästä odottelusta ja steppasi rauhattomana paikallaan. Saatuani kypärän päähän pystyimme jatkamaan matkaa ulos. Manna keinui tallipihalla sinne tänne, mutta asettui paikoilleen kun huomasi minun tekevän nousua selkään. - Nina hei, mihin sä oot menossa? tuttu ääni huudahti hieman kauempaa. - Maastossa käyn pyörähtämässä, vastasin ja nostin katseeni äänen suuntaan. Teemu käveli Okransa kanssa pihalle ja tunkeutui minun ja Mannan mukaan metsälenkille. - Et voi pistää pahakses nuoren pojan seuraa, Teemu virnuili ja sai minut hetkeksi hieman vaivaantuneen oloiseksi. - No tuota noin, enhän minä… - Ethän sinä mikään puuma ole, niinkö? poika heitti lisää vettä myllyyn hypätessään Okran satulaan. - Nyt lapsonen lopetat tuollasen hupsuttelun, sanoin mummomaisella äänensävyllä. - No joo joo mummi, mennää jo. Pudistelin päätäni puolittainen hymy huulillani ja mietin mielessäni millaista se elämä sitten olisi kun Jamie olisi Teemun ikäluokassa. Matkamme alkoi kapealla metsäpolulla. Manna ja minä menimme ensimmäisenä, koska jostain kumman syystä tamman kaasukavio oli taas monen tonnin painoinen. Tuuli oli laantunut hieman, mutta edelleen se saattoi heitellä risuja ja lehtiä meidän ohitsemme. Okra säpsähteli useaan otteeseen ja sai lopulta Mannankin tähän sekoiluun mukaan. Päästyämme leveällä soratielle pääsimme jatkamaan matkaa vieretysten. Teemu höpötteli ummet ja lammet omasta päivästään. Välillä mies hiljentyi kuuntelemaan minun höpötyksiäni ja vastauksia hänen kysymyksiinsä. - Vitsi tääl on kyllä viilee nykyään. Kohta tulee talvi ja lunta ja kylmä, mies jatkoi puhettaan saatuaan vastauksen kysymykseen minkä maalainen sukunimeni on. - Talvi tekee tuloaan. - Niihä se tekkee.
Eteemme avautui järjettömän pitkä laukkasuora, jota minä en ollut ennen nähnytkään. Ehdotimme lähes tulkoon yhtä aikaa matkan jatkamista laukassa. Okrahan lähti kuin tykin suusta lähes paikaltaan ja me jäimme Mannan kanssa auttamatta toiseksi. Ei Mannakaan hitaasti edennyt, mutta Okran vauhti oli aivan toisenlaisissa sfääreissä. Teemu vilkaisi taakse ja virnuillen istahti syvälle satulaan saaden hevosen vauhdin hidastumaan varsin nopeasti. - Miten vanhus pärjäilee siellä takana? - Helvetin hyvin, huudahdin ja kirin ratsukon kiinni. – Okra kiitää ihan älytöntä vauhtia. Me jäädään ihan jälkeen tuollasen Pendolinon kanssa. - Ei pidä antaa koon hämätä, mies sanoi taputtaen ravaavan hevosensa kaulaa. – Tää on sellanen maantiekiitäjä, että oksat pois. Matkamme jatkui rennosti ravaillen. Manna oli herännyt laukkapätkästä ja oli nyt koko ajan rynnimässä eteenpäin. Kilpailuhenkinen Okra tosin piti huolen, ettei Manna päässyt sitä vahingossakaan ohittamaan. Hidastimme ratsumme käyntiin. Kaverukset kulkivat kiltisti vieretysten tallipihaan saakka, minkä jälkeen talutimme ne sisälle talliin.
Manna sai Okran kanssa ruokansa sisällä, minkä jälkeen Teemu lupautui viemään parivaljakon tarhaan. Vaikka minulla ei ollut työpäivää, päätin lakaista tallikäytävän Vennin avuksi, minkä jälkeen kipitin toimistoon. Kepu oli vetänyt itsensä pitkäksi Mirandan pöydälle ja raotti hieman toista silmäänsä kuullessaan minun astuvan sisälle. - Täälläkö se pullea pulla vieläkin on? kyselin kisulta. – Ai täällä onkin porukkaa. Tanja istuskeli sohvalla hevoslehti kädessä. Kipitin jääkaapille koluamaan, josko sieltä löytyisi jotakin. Nappasin maitotölkin ja siirryin sitten kahvinkeittimen luo. - Mitäs kuuluu? kysäisin Tanjalta kaataessani tummaa kahvia mustaan muumimukiin, jossa koreili Mörkö. - Ihan hyvää. - Otaksä kahvia? - En mä kiitti. - Okei, mä saan sitten enemmän, virnuilin ja kumosin kaikki loput kahvit kuppiin. Istahdin kahvini kanssa tutun pyöreän pöydän ääreen ja selasin kännykkääni. Kepu loikkasi ketterästi pöydän kautta sohvalle ja siitä Tanjan syliin. Hetken hiljaisuuden jälkeen aloitimme jutustelun mistäpä muustakaan kun hevosista. Kyselin vähän Tanjan hevostaustoista ja sain itsekin avata menneisyyttäni hänelle sen verran mitä nyt viitsin kertoa. - Oon muuten sun kanssas aamutallissa ensimmäinen päivä, Tanja kertoi ja laski hevoslehden käsistään noustessaan ylös. - No sepä kiva, että saa seuraa. - Mun täytyy tästä yrittää jaksaa lähtee kotia kohti, mutta näkyillään, nainen huikkasi hymysuin napaten reppunsa olalle ja matkaten ulos ovesta. - Heipparallaa. Kulautin loput kahvista naamaani, minkä jälkeen pakkasin vähäiset tavarani mukaan ja jätin Kepun loikoilemaan sohvalle. Mikä laiskimus. Heitin Vennille moikat ja matkasin sitten reippaasti kohti rakasta automobiiliani.
|
|
|
Post by Miranda on Oct 24, 2014 14:15:30 GMT 2
Kepu elementissään .. Kuten myös Teemu, naurahdin ääneen puuman kohdalla . Tykkään tarinoistasi, mukavia ideoita ja sujuvaa tekstiä
|
|
Nina
Uusi tuttavuus
Posts: 26
|
Post by Nina on Oct 28, 2014 20:56:23 GMT 2
Manna on saanut uuden hoitajan!
Ajelin tutulla autollani kohti Myllykujaa Jamie takapenkillä. Poika oli jostain kumman syystä intoutunut pitkästä aikaan mukaani johonkin mikä liittyi hevosiin. Toinen yllätys minulle tuli eilen illalla, kun Miranda soitti kertoakseen, että Manna on saanut uuden hoitajan. Minäpä olin aivan innoissani. Vihdoinkin Manna saisi ansaitsemansa huomion oman aikani jäädessäni sille vähäiseksi. Kurvasin tallipihaan ja ennen kuin ehdin edes pysähtyä kunnolla Jamie avasi oven ja loikkasi ulos. - Mitä mä oon sanonut sulle tosta?! karjahdin ratissa ja vedin käsijarrun päälle. Jamie vain mumisi anteeksipyynnön tapaisen ja jatkoi sitten vierelläni talliin. Vennillä oli juuri menossa hevosten päiväruokinta. Mies moikkasi minua ja vilkaisi sen jälkeen lyhyempään Jamieen. - Jaahas, onkos hän Jamie? mies hymähti ystävällisesti. Jamie oli hetken hiljaa, minkä jälkeen tervehti ujosti pitkähiuksista miestä. Venn hymyili hieman vaisusti ja jatkoi sitten rehujen lastaamista hevosten ruokakaukaloihin. Jamie on edelleen hieman pidättyväinen ainakin vieraita kohtaan. Poika puhuisi mieluummin ranskaa kuin suomea, minkä vuoksi olen saanut oikein urakalla höpötellä ja keskustella pojan kanssa omalla äidinkielelläni. Näiden vuosien myötä Jamie on alkanut omaksua myös suomenkielen, mutta uskon että poika tulee aina olemaan enemmän ranskalainen kuin suomalainen. Jatkoimme pojan kanssa varustehuoneeseen. Jamie oli lupautunut harjaamaan Mannan, joten iskin hänen käteensä hevosen harjapakin ja passitin hänet Mannan karsinalle. - Käyn hakemassa sen sisälle. Sä voit sillä aikaa jutella Vennin kanssa. - Hän on vähän outo, Jamie sanoi ja pomppi sitten reippaasti pakin kanssa ulos varustehuoneesta. Minä nappasin narun käteeni ja lähdin hakemaan Mannaa. Mietiskelin Jamien sanoja Vennistä, mutta lopulta tulin siihen johtopäätökseen, että varmasti tuollainen miehenköriläs oli nuorempien lapsosien mielestä hieman erikoinen. Venn on kuitenkin tuntemistani ihmisistä varmasti yksi mukavimmista ja sympaattisimmista.
Katselin kun Jamie harjaili puunaustuokiosta nauttivaa läsipäätä. Minulla olikin samalla hyvin aikaa hoitaa hevosen varusteet läpikotaisin. Olin nostanut satulan karsinan edessä olevaan telineeseen, jotta saisin sen helposti käytyä läpi valjassaippualla. Mietiskelin millainen Mannan uusi hoitaja oikein olisikaan. Olinhan minä hänelle tänään jo soitellut ja kysellyt vähän kaikenlaisia kiperiä kysymyksiä. Ihan mukavalta tytöltä Kirpuksi esittäytynyt tyttö kuulosti. Puhelun lopuksi hän kuitenkin hieman pidättyväisesti naurahti, etten pelästyisi hänen massasta poikkeavaa ulkonäköään. Minä itse olin melko tavallisen tallustelijan näköinen, minkä vuoksi tytön viimeinen lausahdus jäi hieman kaivertamaan. Olimme kuitenkin sopineet treffit tallille seitsemän maissa täksi päiväksi, joten pianhan hänet tulisin näkemään. - Valmista tuli, Jamie sanoi heittäessään harjan pakkiin. - Kiinnitätkö jalustimet takasin satulaan? pyysin pojalta, joka mielellään teki homman enempää protestoimatta. Kun Manna oli putipuhdas ja hevosen varusteissakaan ei ollut moitittavaa, vein Jamien avustuksella tavarat takaisin omille paikoilleen. Jamie jäi varustehuoneeseen juomaan mehua ja Mirandan ostamia pullia minun kipitellessäni ulos odottelemaan Kirppua.
Kauaa en joutunut odottelemaan, kun jokin moottoripyörän kaltainen härveli kurvasi pihaan. Leukani olisi varmasti tipahtanut sillä sekunnilla maahan asti, jos se vain olisi mitenkään mahdollista. Oliko Mannan tuleva hoitaja tosiaan hän, joka ajelee tuollaisella tappokoneella? No minä en sen enempää jäänyt mietiskelemään mitään vaan yritin olla mahdollisimman ennakkoluuloton. Asiaa ei helpottanut se, että kypärän alta paljastui punaisena kirkuva irokeesi ja kasvot, joissa oli pari lävistystä ja korvat, joiden reikien läpi olisin voinut tunkea sormen. Nielaisin vaivalloisesti ja nostin kasvoilleni mahdollisimman aidon hymyn. - Hei, oletko sä Katja? - Joo oon, moi, tyttö hyppäsi alas kulkuvälineensä satulasta ja laski kypärän käsistään kätelläkseen. - Hauska tavata. Tosiaan en osannut odottaa ihan näin räväkkää ilmestystä. Ei ainakaan asennetta puutu, se on hyvä, yritin vaivalloisesti keventää äärettömän painostavaa tunnelmaa. Katja hymyili hieman jännittyneenä. - No eiköhän mennä kattomaan sitten tuota Mannaa. Manna mutusteli karsinassaan heiniä, mutta nosti päänsä nopeasti huomatessaan meidät sen karsinan ulkopuolella. - Onpa se nätti, Katja sanoi astuessaan karsinaan minun jäädessä tallikäytävälle norkoilemaan. - Onhan se ja ihan kuule vellihousu näin maasta käsin. Antaa tehä iha mitä vaan. Katja silitteli hevosta ja tarjosi sille porkkanaa, jonka olin antanut hänelle. - Se on vähän lellitty kun saa aina kaikenlaisia nameja, myhäilin kurkkiessani parivaljakkoa karsinassa. – Tehän tuutte oikein hyvin toimeen. - Nähtävästi, Kirppu hymyili jo hieman vapautuneemmin ja poistui sitten Mannan luota. - Se on just harjattu, mut mikäli haluat voit käydä vaikka juoksuttamassa sitä vähän tossa kentällä, ehdotin Kirpulle, joka ilomielin suostui hommaan. Sain esitellä Kirpulle paikkoja ja kertoa mistä löytyy Mannan tavarat. Juoksutus meni oikein hyvin. Jamie oli tullut kentänlaidalle ulisemaan, että milloin lähdetään ja niin edelleen. Poika oli myös hieman ihmeissään uudesta hoitajasta, mutta minusta alkoi jo tuntua, että Kirppu oli oikein passeli kaveri Mannalle. Pientä protestointia tammalla oli hidastuksen suhteen juostessaan pää viidentenä jalkana Kirpun ympärillä, mutta melko nopeasti tyttö sai muutamalla vinkilläni tamman aisoihin. - Tosi hyvin meni. Mannahan oli normaalia rauhallisempi, virnuilin. – Se on siis todella räjähdysherkkä yleensä. Ratsastaessa saa oikeesti tehä sadallakymmenellä prossalla töitä. - Joo, kylhän tää aika reipas otus on, mutta oikein kiva sellainen, Katja sanoi hymyillen ja taputti Mannan kaulaa. - Teistä tulee varmasti oikein hyvä pari. Mahtavaa, että joku muukin käy Mannaa kattomassa, kun mulla tuuppaa olemaan koko ajan kaikenlaista tekemistä. Jamie kävi jo niin ylikierroksilla, että minun oli pakko lähteä hänen kanssaan kotia kohti. Kirppu jäi vielä tallille hoitamaan Mannan loppuun. - Mä lähen nyt kun tuo mun poika ulisee jo autossa, mut nähdään ja kiitos vielä kun alat Mannaa hoitamaan, hymyilin Kirpulle, joka moikkasi takaisin ripustaessaan Mannan suitsia karsinan edessä olevaan koukkuun.
|
|
|
Post by Miranda on Oct 30, 2014 13:22:33 GMT 2
Heh, saamme hieman väriä talliporukkaan kun Kirppu liittyy hoitajiin . Venn taitaa alkaa tuntua nuoresta Jamiesta normaalilta, kun näkee vähän erilaisia ihmisiä. Eiköhän Kirppu porukkaan kuitenkin sulaudu nopeasti, talliin mahtuu monenlaista tallaajaa.
|
|
kirppu
Uusi tuttavuus
Posts: 2
|
Post by kirppu on Nov 8, 2014 16:24:31 GMT 2
"Yritä nyt...." Huokailin syvään. Arvoisa dukeni ei millään tahtonut lähteä käyntiin. Hyvä Kirppu, tapaat ensimmäistä kertaa hoitohevosesi omistajan ja olet vielä myöhässä. Käännyin katsomaan toista kaksi pyöräistäni, matta mustaa derpiä. "huoh... Tuolla en kyllä lähde. Ei. Ei ego anna myöden. NONIIN !" Jostain syystä juuri samalla hetkellä pyörä pärähti käymään. "Luojan kiitos." Ehtiminen jäisi silti hieman tiukalle. Eli pitäisi kruisailla aika vauhdilla. Siitähän minä nautin. Vielä ennenkun kiskoin kypärän päähäni katsoin itseäni duken peileistä. " Mitäköhän Niina ajattelee musta? En taida olla ihan perinteinen hoitaja" Lähdin meidän pihatieltä ja ajellessani rentouduin. Joku ajoi kolmion takaa melkei syliin asti. Sitten sama kuski roikkui ihan perässä kiinni ja lähti hyvin ahtaassa välissä ohi. Kirppumaiseen tapaan kiihdytin tietenkin oman "Tappaja laitteeni" 120 tunti vauhtiin ja kurvailin auton ohi.
Tallin pihaan saavuttuani muutama hevonen kavahti pyörän kovaa ääntä. Sammutin pyörän ja ensimmäinen ihminen jonka näin katsoi minua hetken. Kun otin kypärän pois, huomasin miten nainen hieman järkyttyi. Voin arvata mitä hän ajatteli. "Ai tuo tappaja vehkeellä huristeleva punkkariko hoitajaksi?" Totta kai ymmärsin naista, en kai ollut ihan joka päiväinen näky tallilla. Päätin kuitenkin välttää huonoa ensivaikutelmaa ja hymyillä. "Oletko sä katja? " Nainen kysyi alku järkytyksestään selvittyään. "Joo kyllä mä olen, sä olet kai Nina? " Vastasin naurahtaen, ei kai tässä tilanteessa mitään hauskaa pitäisi olla. Silti jotenkin huvitti. "Hauska tavata. Tosiaan en osannut odottaa ihan näin räväkkää ilmestystä. Ei ainakaan asennetta puutu, se on hyvä" Nina sanoi. Minua jännitti, mutta jotenkin pidin tuosta naisesta. Lähdimme kävelemään kohti Mannan karsinaa. En voinut olla huokaisematta. Olipa se kaunis. Nina kertoi tamman olevan hoitaessa ihan vellihousu. Tuskin kuulin naisen sanoja kun silittelin tuota upeaa ilmestystä. "tehän tuutte hyvin toimeen" Nina sanoi. En voinut olla hymyilemättä. Se oli ehkä hienointa mitä voisin nyt kuulla. "Se on just harjattu, mut mikäli haluat voit käydä vaikka juoksuttamassa sitä vähän tossa kentällä" Nina ehdotti. Hän esitteli minulle paikkoja ja kertoi mistä löydän Mannan tavaroita. Kun menimme kentälle tamma kulki todella nätisti, pysähdykset olivat hieman hankaloita kun tytöllä oli niin meno päällään. Kun tamma pysähtyi vierelleni aloin rapsuttamaan sitä kaulasta. Samalla Ninan poika ilmestyi kentän laidalle. Poika valitti miten halusi kotiin, mutta huomasi minut ja katsoi hieman vieroksuen. Päätin rikkoa tämän välillämme olevan muurin ja irvistellä. Todella.... Aikuismaista. Eikö? Vietiin tamma takaisin karsinaansa. Nina lähti kotiin. Jäin hetkeksi rapsuttelemaan Manna. Aloin laulamaan bvb- lost it all biisiä. Tunsin olevani kuolematon. Niinkai mä sitten hetkittäin olinkin. Yritin lähteä tallin pihasta vähin äänin, mutta koska Duke on hieman tuunattu siitä lähtee ääntä enemmän kun laki sallii. Joten poistuin tallin pihasta kovin äänin. :´D
|
|
|
Post by Miranda on Nov 12, 2014 19:04:16 GMT 2
Oikein mukava tutustumistarina, tuot mukavasti väriä talliporukkaan! Mukava lukea tarinoita hieman erilaisenkin ihmisen kannalta . Otit oikein hyvin huomioon Ninan oman tarinan. Älä kuitenkaan revittele kovin tallipihassa, hevoset voivat hermostua, puhumattakaan naapuri Karmakalliosta tai rauhallisesta Björkdalin mummelista. Annan tarinasta 14v€. Vaikka et suorita tasoja, annamme tarinoista virtuaalieuropalkkion.
|
|
Nina
Uusi tuttavuus
Posts: 26
|
Post by Nina on Jan 24, 2015 17:40:10 GMT 2
Mietteitä vuodelle 2015
Seisoin Mannan vieressä keskellä kenttää. Hevonen käänteli korviaan varsin vilkkaasti ja seurasi katseellaan kauempana kulkevaa kaksikkoa, Heliä ja Voodia. Jälleen kerran kenttä oli niin liukas, ettei siinä olisi hypännyt kuin joku vastuuton sekopää. Niinpä päätin ottaa Mannan kanssa semirennon koulutreenin. Olin kavunnut onnistuneesti tamman selkään ja aloittanut alkukäynnit. Tammikuu oli jo melkein ohi. Joulut ja uudet vuodet oli vietetty jo aikoja sitten. Minulla oli ollut parin viikon loma joulun alla, minkä vietin kotona. Uuden vuoden jälkeen lähdin poikani kanssa tapaamaan sukulaisia Ranskaan muutamaksi päiväksi. Töihin olin palannut tammikuun toisella viikolla. Tänään minulla oli vapaapäivä, joten olin tullut ainoastaan liikuttamaan Mannan ja väsyttämään Nastan, joka oli jostain kumman syystä tänään erityisen energinen sekoilija. Alkukäyntien jälkeen saatoin kerätä ohjan tuntumalle. Keskityin ratsastamaan erittäin tarkasti kaikki tiet, jottei Manna pääsisi yhtään tekemään omia kiemuroitaan tai luistamaan hommistaan. Erilaiset siirtymiset, varsinkin käynnistä laukkaan, saivat Mannan lämpenemään treeniajatukselle ja herkistymään entisestään. Keskihalkaisijalla tehdyt puolipiruetit eivät aluksi meinanneet onnistua lainkaan. Osan epäonnistumisista voitiin tosin pistää jäätyneen kentän piikkiin, mutta parilla kerralla Manna oli täysin irti ulkoa ja oli niin pitkänä kuin olla ja voi. Kun sain ulkoavut hallintaan, huomasin Mannan yrittävän jyrätä sisäpohkeeni läpi. Sain ratsastaa hetken tammaa suurella pääty-ympyrällä molempiin suuntiin ja asettaa sekä taivuttaa hevosta niin, että se nöyrtyi rehellisesti avuilleni. Muutamat irrottavat pohkeenväistöt vielä päälle ja piruetit menivät oikein esimerkillisesti molempiin suuntiin. Kehujen saattelemana päästin tamman kävelemään ja suuntasin ulos kentältä.
Nasta riekkui jaloissani kävellessäni kohti toimistoa. Tanja lakaisi toimiston lattiaa. Venn ja Teemu norkoilivat sohvalla kitaten kahvia naamaansa. - Aijaa, tiällä vaan laiskotellaan ja on pistetty hoitaja tekemään töitä, motkotin. - Kyllä. Mulla on huimat puoli tuntia luppoaikaa. Tää on niin pirun harvinaista, että mä otan kaiken irti, Venn myhäili sohvan nurkassa leipää napostellen. - Ja mä nyt lusmuilen aina. Ei ole uutta, Teemu virnisti ja sai Vennin pudistelemaan päätään. - No joo ei, vastasin ja kaadoin kahvia kuppiin. – Missä Mirre? - Sen piti tulla tässä käymään. Varmaan nukahtanu. – Äsh! Venn ärähti kun Nasta pyyhälsi vauhdikkaasti sohvalle ja sai miehen heilahtamaan niin, että osa kahvikupin sisällöstä lensi kauniissa kaaressa miehen syliin. - Nasta, tänne näin sieltä riehumasta! Senki törppö, toruin koiraa, joka kipitti korvat luimussa minun tuolini alle. Venn puhdisteli vaatteitaan tarjoamallani rätillä. Vierähti muutama tovi, kunnes Venn hätkähti todellisuuteen ja hurjalla kiireellä patisti Teemun töihin ja lähti itsekin ensitöikseen etsimään Mirandaa. Minä jäin Tanjan kanssa vielä hetkeksi juttelemaan, kunnes minäkin päätin lähteä katsomaan Mannan vointia.
Manna seisoskeli Okran kanssa tarhassa. Molemmat olivat yhtä uteliaina tulossa minua katsomaan. Okra kuitenkin lopetti pian ympärilläni kiehnäämisen huomatessaan, että huomioni oli enemmän Mannassa. Rapsuttelin tamman silkkistä turpaa. Tamma seisoskeli kaikessa rauhassa korviaan sivulla lerputtaen. En ollut Mannan kanssa ehtinyt miettiä tulevalle vuodella yhtään mitään suunnitelmia. Sinänsä olisi ihan kiva nähdä Manna kilpakentillä. Nythän se oli vain hypännyt nuorten hevosten luokissa ja siitäkin oli jo vuosi aikaa. Omat intressini eivät totisestikaan olleet kisaamisessa, joten olisi mahtavaa löytää tammalle kisaaja, joka olisi sen kanssa samalla aaltopituudella. Pari kertaa olen itse Mannalla kisoissa loikkinut ja se on toisinaan aivan kamalaa puuhaa. Tamma jyrää kahtasataa eteenpäin ennen rataa ja radalla ja radan jälkeen haluamatta pysähtyä lainkaan. Mikäli saisin Mannalta pois turhaa häsläämistä, voisi tammasta kuoriutua vaikka kuinka hieno kisaheppa. Nyt se oli kuitenkin vielä niin raaka ja täysin lapsen kengissä, että ihan masensi. Ainakin me treenattaisiin koko kevät ahkerasti heti kun kenttä sen sallisi. Vaikka Manna onkin tietyissä tilanteissa hermoja raastava apina, on se silti aina minun oma pieni kultapossu, josta en luopuisi ikinä.
|
|
|
Post by Venn on Jan 31, 2015 21:07:30 GMT 2
Oh, Ranskassa oli varmasti ihanaa! (Ei, en ole kateellinen, en tietenkään : D) Koulutreeni oli varmasti hyvä valinta liukkaalle kentälle, ja huomasin tamman olevan paljon rennompi myös tarhassa teidän koulutreeninne jälkeen.
Mulla on tosiaan ollut kiire koko ajan - ja sitten vielä harvinaisen kahvitauon päätteeksi kaikki kahvit sylissä! Voi voi, onneksi sentään oli vaihtohousut mukana.
Mannalle voisi sopia jotkut rentoutumis- ja keskittymisharjoitukset niin, että se olisi kisoissa hieman rauhallisempi - ainakin osalla hevosista se auttaa kisatilanteessa laukeavaan jännitykseen joka sitten aiheuttaa juuri rynnimistä.
|
|
Angie
Uusi tuttavuus
Posts: 2
|
Post by Angie on Sept 13, 2015 21:44:24 GMT 2
ALOITUSTARINA Ei olisi millään tehnyt mieli herätä, mutta tiesin näkeväni tänään Mannan, joka antoi minulle lisäenergiaa. On lauantai, jotenka ei ole koulua, jipii. Harjasin hiukset todella huolellisesti, otin vaatekaapistani pinkin hupparin, beiget ratsastushousut ja pinkit ratsastussukat. Puin ne päälleni ja kipitin alakertaan. Jääkaapissa ei ole mitään mitä minä söisin, joten keitin nuudeleita. Ei mikään terveellisin aamiainen, mutta sellaista se nirsona on. Äiti oli töissä, eikä sisarukseni olleet vielä heränneet, joten talossa vallitsi ihana hiljaisuus. Menin tietokoneelle katselemaan Myllykujan nettisivuja ja luin kaikki mahdolliset tekstit joka sivulta, olin niin innoissani. En olisi kyllä koskaan uskonut, että joskus vielä ratsastaisin, tai edes haistaisin sitä ihaninta tuoksua maailmassa, tallin tuoksua. Havahduin ajatuksistani kun tajusin, etten ollut vielä pessyt hampaitani vaikka kohta pitää lähteä. Sammutin koneen, pesin hampaat ja lähdin. Yritin etsiä nopeinta reittiä tallille pyörän kanssa, jonka takia matka olikin aika sekava ja pitkä, mutta yhden metsäreitin kautta pääsee tallille 15 minuutissa. Kun olin päässyt tallille, menin katsomaan Mannaa. Nina oli tallilla, joten menin hänen luokseen. "Moikka! Olen se Mannan uusi hoitaja, Angelina, mutta kutsu vaan Angieksi" avasin keskustelumme. "No moi! Haluaisitko tulla harjaamaan Mannaa, kun en millään jaksaisi sitä itse harjata." Nina kysyi. "Totta kai! Äskettäin kun silitin sitä niin se näytti tosiaan mutakylvyssä olleelta." vastasin ja lähdimme Mannan luo. Nina kävi hakemassa Mannan harjat ja otti itselleen kumisuan. Katsoin, josko pakissa olisi toinen, mutta ei ollut, joten otin taikaharjan. Juttelimme Ninan kanssa aika paljon minusta ja kokemuksestani, mitä osaan ja näin. Viimein Manna näytti puhtaammalta. Kaikki kovettunut kura oli saatu pois, mutta pölyn näki karvan alla. Nina ratsastaisi tänään Mannan, jännittävää nähdä miten se menee! Kun Manna oli varustettu, Nina vei sen kentälle. Menisivät tänään kuulemma vain ihan rennosti ja rauhassa. Manna oli valmiina siirtymään jo laukkaan, vaikka oli vasta alkukäynnit menossa. Neidin mielestä alkuverryttely on ilmeisesti turhanpäiväistä ajanhukkaa. Kun hevonen oli vihdoin kävellyt kymmenisen minuuttia, oli sen aika siirtyä raviin. Manna kulki kauniisti kaula kaarella selkää käyttäen, ja näytti vastaavan Ninan pienimpäänkin apuun, tosin jarrut olivat välillä hukassa. Pari kertaa tamma lähti luvatta laukkaan, mutta Nina ei hermostunut vaan siirsi Mannan ohjista vetämättä raviin. Uskomatonta! Juuri äskettäin siltä puuttui jarrut ja nyt se siirtyy raviin ajatuksen voimalla! Kun Nina antoi laukka-avut, Manna ampaisi kuin raketti. Jälleen, Nina sai tamman rauhoittamaan laukkansa, jonka jälkeen Manna kulki taas selkää käyttäen, kaula kaarella. Menin Mannan karsinaan ja pesin juoma- sekä ruoka-astian. Sitten lähdin takaisin kentälle ja Nina kysyi haluaisinko koeratsastaa Mannan, nyt kun siltä on otettu kaikki höyryt pois. Mietin, että onko tämä totta, saisin ratsastaa Mannalla. Laitoin Ninan kypärän päähäni ja kiipesin Mannan selkään. "Pidän sinulle nyt pienen tunnin, mutta ei enää mitään raskasta." Nina sanoi. "Joo." vastasin ja pidin hevosella pitkiä ohjia. "Tee paljon pääty-ympyröitä ravissa ja muista asettaa kulmissa kunnolla!" huusi Nina kentän toisesta päädystä. "Hyvä ja sieltä kulmasta harjoituslaukka!" Nina sanoi. Mannan laukka oli taivaallinen, hieman sitä sai pidättää, mutta tuntui, kuin olisin lentänyt taivaalla. Miltäköhän esteet sitten tällä tuntuvat. "Hyvä, anna pitkät ohjat ja siirrä harjoitusravin kautta käyntiin." kuului ja tein työn käskettyä. Tulin alas selästä, taputin todella paljon hevosta ja talutin loppukäynnit, olihan tamma sentään mennyt melkein kaksi tuntia, ja vielä todella nätisti. Harjasimme Ninan kanssa vielä Mannan ja lähdimme toimistoon. "No mites Mannan kanssa meni ensimmäinen päivä?" kuului naisen ääni. Käännyin katsomaan ja näin tallinomistajan Tuulin. "Aa, joo, tosi hyvin. Ensin harjailtiin sitä Ninan kanssa ja sitten sain ratsastaa Mannalla. Se oli tosi super!" vastasin. "Ai sait ratsastaa Mannalla, sepä kiva kuulla!" Tuuli vastasi. Katsoin kelloa ja se oli jo paljon. Oli aika lähteä kotiin. Kiitin vielä kerran Ninaa päivästä ja lähdin iloisin mielin kotiin. Kun olin päässyt kotiin, kerroin kaikesta äidille, joka ilahtui vihdoin tästä hevostelusta. Vähän on tönkköä tekstiä, mutta halusin saada tän jo tänään valmiiksi niin Ensi kerralla varmaan pidempi, ei nyt oikein jaksanut tunnissa tehdä pitkää tekstiä :/
|
|
|
Post by Venn on Sept 15, 2015 22:25:34 GMT 2
Aloitustarina, 13.9.2015Oi, ihanan innostunut kirjoitustustyyli! Hyvä että tapasit heti Mannan omistajan, toivottavasti tulette hyvin sitten juttuun tulevaisuudessa. Kirjoitit myös Ninan ja oman ratsastuksen hyvin, ja Mannan hoitotoimet sujuivat näppärästi - ei siis valittamista! Seuraavaan tarinaan voit miettiä hieman tarinallisuutta; mitä muuta tallilla tapahtui kuin oman hevosesi hoitaminen, mitä muut henkilöt tekivät? Myllykujassa on hieman tapana kehittää bonustehtäviä hoitajien tarinoihin pohjautuen, jolloin monet muutkin hoitajat voivat vaikuttaa muiden henkilöiden merkintöihin :> Teksti oli myös varsin kirjoitusvirheetöntä, alussa oli pari hassua ilmaisutapaa mutta ei mitään suurta. Kiva aloitustarina, eikä pituus aina tarkoita parempaa Annan tästä + 16v€, 2ap sekä 2lp.
|
|