Vakiotunnit

[Venn]

Täältä näet viikottain pyörivät tuntilistat. Hevoset jaetaan tuntien tason ja ratsastajien mukaan sekä niitä pyritään kierrättämään mahdollisimman monipuolisesti; sen takia et välttämättä aina pääse lempiratsusi kyytiin.

Tunneille saa tulla joko oman hevosen kanssa tai pelkkänä ratsastajana - tällöin tunnin pitäjä valitsee sinulle ratsun Myllykujan tuntihevosista. Ilmoittautuessasi vakiotunneille olet automaattisesti joka viikko tunnilla, kunnes perut osallistumisesi.
Myllykuja tarjoaa monipuolista ratsastusopetusta eritasoisille ratsastajille. Ratsastuksenopettajana toimii Henna Kotkainen. 

Ilmoitathan, jos et jostain syystä pääsekkään omalle tunnillesi!

klo		TIISTAI	KESKIVIIKKO	TORSTAI	PERJANTAI	LAUANTAI	SUNNUNTAI
10-11		-	-	-	-	YLEIS I	ESTE II
11-12		-	-	-	-	ALKEIS	KOULU I
12-13		-	-	-	-	-	-
13-14		-	-	-	YLEIS I	-	MAASTO
14-15		-	ALKEIS	-	-	MAASTO	-
15-16		-	ESTE I	-	ESTE I	-	YLEIS II
16-17		KOULU II	YLEIS II		TALUTUS	-	KOULU I
17-18		-	-	-		-	-
18-19			-	-	-	-	-

Ryhmät on jaettu ratsastajien tasojen mukaan I- ja II-ryhmiin. I-ryhmän, eli yleisryhmän tunteja järjestetään viikoittain kahdesti. II-ryhmän, eli edistyneiden ryhmän tunteja on viikoittain vain yksi. Yleistunteja järjestetään kahdet molemmille ryhmille. Este- ja koulu V tarkoittavat valmennuksia.

Vakiotunneille voit ilmoittautua milloin tahansa - vierailijana teet tunnista haluamasilaisen tuotoksen. Tallin hoitajana joko maksat tunnin summan virtuaalieuroistasi (ja saat 2ap), taikka teet tuotoksen (piirros/maalaus, sarjakuva, tarina, runo, mitä ikinä keksitkin) jolloin saat tunnin ilmaiseksi, ja palkkion tuotoksestasi (0-1lp + 1-2ap + 5-20v€).

Vakiotunneille ei tarvitse erikseen ilmoittautua - riittää kun ilmoitat tähän ketjuun haluamasi tunnin ja ajankohdan (esim. "ilmoittaudun yleis I-tunnille perjantaina 12.9."). Mikäli teet tunnista tuotoksen, sen on oltava samassa viestissä.

Valmennukset omalle alueelle.

(Huomioithan, että tunnit pyörivät automaattisesti ja voit käyttää niitä sekä kuvitteellisia tuntilaisia tarinoissasi. Jos jäi jotain kysyttävää, ota rohkeasti yhteyttä!)

[krista~]

Ilmottaudun yleis I- tunnille, lauantai 13.09.2014.

Saavuin innostuneena, mutta hieman jännityneenä iltapäivällä Myllykujaan. Oli ensimmäisen ratsastutunnin vuoro ja odotin innolla minkä ratsun saan alleni. Toivoin suuresti, että saisin Finan. Vihdoin ratsastuksenopettaja Henna saapui luokseni ja ilmoitti, että menisin Voodilla. Olin ehkä hieman pettynyt, mutta edelleen innoissani. Onneksi kerkesin tutustua Finaan myöhemminkin.

Voodi ei ollut aijemmalla tunnilla, joten kävin nappaamassa tamman tarhasta karsinaansa. Harjat haettuani aloin töihin. Voodi oli piehtaroinut kuraisessa tarhassa, joten ponikin oli sen näköinen. Voodi toimi hoitaessa rauhallisesti ja kuunteli tarkkaan mitä teen. Sain ponin harjattua joten siirryin varusteiden laittoon. Miranda saapui juuri sopivasti neuvomaan, että tamma tulee laittaa varusteisiin käytävällä. Nappasin siis ponin kiinni ja siirsin käytävälle, kiinnitykset molemminpuolin. Aluksi Voodi steppaili ja yritti hyppiä satulaa karkuun, mutta sain kuitenkin homman hoidettua, pienten taistelujen jälkeen. Suitsiminen menikin sitten helposti, joten olimme valmiita tunnille.

Kypärä päähän, ponin talutus kentälle, satulavyön kiristys, jalustimien laitto ja selkään. Jännityin kamalasti kun pääsin Voodin selkään, mutta muutaman käyntiaskeleen jälkeen rentouduin. Heti alku käynneissä huomasin, että istun raketin selässä. Tamma ei millään olisi jaksanut kävellä vaan oli kokoajan menossa. Aloitettiin työskentely tekemällä pääty-ympyröitä, Voodi laittoi aluksi paljon vastaana varsinkin ulko-ohja avuille. Pienten pehmittelyjen jälkeen alkoi toimia hienosti. Aloitettiin ravaaminen ja tehtiin siinäkin paljon ympyröitä. Voodi yritti kiitää jatkuvasti ja sain olla tekemässä paljon puolipidätteitä jotta sain ponin rauhoittumaan. Siirryttiin takaisin käyntiin ja tehtiin hieman pohkeenväistöjä. Voodi alkoi kuumeta loppuvaiheessa, mutta kun saimme hetken kävellä alkoi taas tamma rauhoittua ja työnteko maistua. Siirryttiin laukkaan, laukattiin toinen pitkä sivu ja tehtiin pääty-ympyrä. Tässä vaiheessa alkoi Voodista löytyä sitä ponienergiaa ja välillä vauhti oli päätä huimaava. Puolipidätteiden ja rauhallisen istunnan kanssa sain Voodin laukkamaan ajoittain oikeinpäin ja rauhallisesti. Siirryttiin tekemään loppuraveja ja Voodi alkoi liikkua hienosti loppua kohden.
Loppukäyntien jälkeen siirrytiin kaartoon ja siitä hypättiin pois selästä. Henna huuteli hevosia jotka jää vielä tunneille ja Voodi oli yksi niistä. Hyvästelin ponin ja kävelin Hennan luokse ja kyselemään hieman tunnista palautetta.
"Ratsastit kevyesti ja sait Voodin menemäät yllättän nopeasti rauhallisesti" Henna kommentoi, nyökkäsi, kiitin hyvästä tunnista ja lähdin kotia.

[ttanja]

ilmoittaudun yleis I-tunnille perjantaina 12.9. 

Ratsuna minulla oli Mink ja tunnilla näytti tältä;




Menikö nyt oikein? :-)

[Venn]

Molempien toinen tehtävä suoritettu hyväksytysti, hienoa! Molemmille yksi luottopiste sekä kaksi aktiivisuuspistettä (:

krista~, otit hyvin tarinassa esiin ponin luonteen, mikä on aina plussaa! Tuntitarinaksi tämä oli juuri sopivan pituinen, ei liian pitkä muttei liian lyhytkään. Painopisteet mitä tunnilla kävitte tulivat hyvin ilmi, mutta hieman kappalejakoa olisin kaivannut loppuun enemmän sekä lauserakenne jossain virkkeissä on hieman risainen, muttei pahasti Annan tästä 12v€:tä.

ttanja, oih, kuvat on aina kiva piristys tarinoiden joukkoon, ja tämä on varsin söpö kuva teistä kahdesta! (: Hiukset ja harja on tehty tosi kivasti, mutta enemmän varjoja olisin ehka vailla. Annan tästä 15v€:tä.

[ttanja]

Ilmoittaudun lauantain 13.9 alkeistunnille.

Ratsuksi sain Jörön ja tunnilla näytti tältä.

[Miranda]

Todella kiva kuva ttanja, suloisen simppeli piirrustustyyli! Oikein hyvä ratsuvalinta alkeistunnille . Saat tästä 1lp, 2ap, 12v€.

[Norpatar]

Ilmoittautuisin keskiviikko 17.10.2014 Yleis II tunnille
Tunnille sain ratsukseni Ithin. Henna kertoi tamman olevan tänään hyvällä tuulella. Se on tehdyt riittävästi töitä, joten tuskin on hankalimmillaan. Seurasin hetken esteryhmän verryttelyä, jonka jälkeen suuntasin kentälät tallille. Tallin miljöö on kaunis, mutta eniten pidän tallirakennuksesta. Harmaat kivet, joiden päällä on vankasti rakennetut hirsitolpat punamulta värillä tietenkin ja valkoiset ikkunalaudat tekevät tallista kutsuvan näköisen. Sisällä tunnelma jatkuu, joten mieli on rauhaisa eikä tarvitse ajatella turhia.

Osallistun tänään ensimmäiselle tunnilleni Myllykujalla, jonka jälkeen toivoisin saavani aloittaa hoitamisen tallilla. Tutustumisen hoidin jo edeltävänä päivänä, mutta minun oli pakko päästä vielä tunnille. Parhaksi ryhmäksi katsoin aloittaa yleistunnista, jotta voin tutustua rauhassa opettajan tapaan opettaa ja viestiä ratsastajille, lisäksi en yhtään tiennyt minkä tasoisia tunnit oikeasti ovat. Kouluratsastajana olen ehdottomasti heikompi. Olen tottunut kuumiin puoliverisiin esteratsuihin ja kenttäkilpueihin, joten heti n uskaltanut mennä koulutunnille. Sinäänsä harmi että hevosvalinnaksi sattui kouluhevonen Ithi. Omista kouluratsuistakin vain harvat sietävät minua selässään useampaa kertaa viikossa, kunnes ne on taas läpiratsastettava. Liian monta liikkuvaa osaa omasta mielestäni. Lähdin kuitenkin luottavaisin mielin hakemaan Ithin varusteet, jonka jälkeen menin tumman kaunottaren karsinaan. Sidoin tamman kiinni ja aloin hoitamaan sitä. Hoitotoimet meni sujuvatsi ja Heli tuli varmistamaan että saan kaviot puhdistettua. Uutena ihmisenä minulla ei vielä ole näihin sanan valtaa, vaikka vaikeita hevosia omastakin tallista löytyy. Satuloin tamman, jonka jälkeen huomasin että minulla on hyvin vielä aikaa, joten päätin vielä hiukan selvitellä tamman jalkatupsuja. Kun muut tuntilaiset alkoivat suitsia laitoin minä oman kypärän päähän, jonka jälkeen tammalle suitset suuhun ja remmit kiinni. Lähdimme yhdessä kentälle.

Ratsaille nousun suoritin jakkaralta, kun olin ensin mittaillut jalustimet ja kiristänyt vyön. Asettelin tamman seisomaan ja pikaisesti ponnistin kyytiin. Heti kun jalka oli jalustimessa Ithi lähti liikkeelle, joten en olisi päässyt ilman jakkaraa tamman kyytiin. Alkutunnista kävimme perusasioita läpi ja kiinnitimme huomiota pehmeään ohjastuntumaan. Ithi tuntui hyvälle käynnissä ja kevyessä ravissa, mutta laukassa jouduin tekemään enemmän töitä, jotta saisin neidin lyhenemään. Isoja virheitä ei sattunut, mutta liian kovien puolipidätteiden vuoksi tuli muutamia tahtirikkoja laukassa. Henna huomasi ne heti ja korjasi virheeni, kuten hyvä opettaja tekee. Tunnin loppupuolella meillä oli vielä harjoitusravissa pohkeenväistöä. Suurin ongelma oli saada tamma pysymään riittävän lyhyenä, jotta se ei vain harppoisi menemään.

Tunnin jälkeen hoidin tamman ohjeiden mukaan pois ja kiitin Hennaa tunnista. Tämä oli todella miellyttävä kokemus ja toivon pääseväni useammin Ithillä ratsastamaan, koska tämä oli vain pinta raapaisu. Kun olin viemässä tamman varusteita paikalleen tuli minua vastaan Chiyo, joka esittäytyi Ithin hoitajaksi. Hän otti suitset huoltoon ja rupattelimme hetken tammasta ja tallista muutenkin. Hänkin on kuulemma uudempi kasvo tallilla.

[Miranda]

Norpatar: tekstissäsi on oikein ihanaa kuvailua tallista ja ympäristöstä. Olet ottanut tallin ympäristön ja Ithin luonteen huomioon hienosti. Kirjoitusvirheitä löytyi muutama, suurinta osaa uskoisin typoiksi, mutta löysin myös mm. yhdyssanavirheen. Virheitä ei kuitenkaan ole paljoa, eikä häiritse lukemista juurikaan, pientä tarkkuutta vain. Mukavaa vaihtelua kun tuntitarinassa ei keskitytä pelkkään tuntiin, tässä oli oikein mukavasti kerrottu muustakin, ja kerronta tunnista oli kivan tiivis paketti. Tässä pääsi hieman sisälle siihen minkälainen ratsastaja hahmosi on, mikä on hieno juttu.

Palkkioksi saat 1lp, 2ap, 12v€.

[Annina]

Mä ilmoittautuisin keskiviikkona (17.10.2014) järjestettävälle Yleis II-tunnille (:

Kiskoin haalistuneen vihertävät, ruudulliset ratsastushousuni jalkaani ja sujautin paksumpikankaisen naisten flanellipaidan päälleni. Tein nopeasti kypärän kanssa sopivan nutturan vaaleisiin hiuksiini ja astuin sitten Ford Transitin suuresta tavaratilasta tallitielle. Vaihdoin vielä vaaleansiniset Converset tummanruskeisiin turvakenkiin joiden päälle toppasin hieman kontrastia -- valko-pinkit chapsini. Vilkutin Thomasille nopeasti ja lähdin harppomaan kulunut kypärä kädessäni Myllykujalle päin. Natalialla oli juuri estetunti meneillään, joten kunhan näkisin kenellä menisin, voisin seurata tuntia kentän laidalta. Meneillään olikin jonkin sortin estetunti, selkeästi hieman aloittelevammille mutta olipahan silti, ja jotain vastaavaa siskoni olikin selittänyt. Sora rapisi kun saavutin kentän reunan ja istuin penkille, jonka toisessa päädyssä joku ratsastajien äideistä seurasi tuntia nenä pystyssä ja toinen selasi kännykkäänsä. Hymähdin ja päätin keskittyä heidän sijaansa tuntiin.

Natalia ratsasti pienemmällä hevosella - tunnistin sen Voodiksi, jonka Teemu oli minulle eilen esitellyt. Vaikka ponilla ei ollut säärtä yhtä paljon kuin pohjoisruotsinhevosjyrällä tai haflingertammallakaan, se vaikutti oikein näpsäkältä ja pyrki oikein eteenpäin. Natalia pitkine ruskeine hiuksineen sen sijaan pidätteli innostunutta ponia parhaansa mukaan ja yritti pitää sen pohkeiden välissä. Yksi, kaksi, kolme askelta -- ja hyppy yli matalan ristikon. Tamma jatkoi matkaansa korvat pystyssä ja oikoi hieman kulmaa, josta ratsastuksenohjaaja huomauttikin Natalialle välittömästi. Seuraavana vuorossa oleva tumma ruuna suunnilleen astui esteen yli ja meni laahustavaa laukkaa, ratsastajan yrittäessä epätoivoisesti potkia isoa hevosta liikkeelle.
”Miina, älä pelkää raipan käyttöä! Näpäytä kerran! Vielä kerran! Hyvä, tuolla tavalla se tahto saadaan läpi! Ota raviin”, opettaja neuvoi ja katsoi vielä haflingertamman mallikkaan suorituksen. Päätin lähteä käymään katsomassa, kenet varustaisin tunnille, kellon ollessa mitä oli.

Tallissa oli lämpimämpi kuin ulkona, ja tuttu hevosentuoksu taisteli tiensä muiden hajujen yli. Pienellä ilmoitustaululla oli kuulakärkikynällä taituroitu lappunen, josta selasin oikean ajan.
Klo 16-17 (Yleis II)
Selasin listaa nimistä, ja löysinkin oman nimeni alimmaiselta riviltä. Anni - Voodi. Hyvä, ei varustamista. Voisin perehtyä ratsuni käytökseen, ja se ei ehkä kaahailisikaan kun työskenteli jo Natalian alla tunnin. Lähdin takaisin kentälle päin ja tungin kädet paitani taskuihin. Istuin samaan paikkaan ja seurasin menoa kentällä. Hiekka pölisi Voodin alla kun tamma pisti parastaan pikku kintuillaan. Se pysyi hyvin tumman ruunan perässä ja Nataliakin näytti pärjäävän satulassa hyvin, vaikka puristikin ohjia kämmenissään. Ratsastajat lähestyivät viimeistä estettään, 40 sentin pystyä. Tumma hevonen selviytyi siitä kyllä, mutta ei oikein jaksanut nostaa jalkojaan ja läheltä piti. Haflingertamma ponnisti esteen yli hallitusti ja seurasi ruunan kavionjälkiä. Sitten tuli Natalian vuoro, ja Voodi sinkaisi esteelle niin, että sisareni sai kääntää tamman voltille ennen onnistunutta hyppyä.

”Hyvä, tytöt! Ravin kautta käyntiin, antakaa hevosille taputukset kaulalle ja ottakaa sitten loppuverkat”, opettaja ohjeisti ja alkoi itse purkaa kahta estettä. Natalian tullessa ohi hymyilin hänelle.
”Mulla on Voodi seuraavaksi”, totesin.
”Onnea vaan, tää ei oo väsynyt sitten yhtään tunnin aikana!” Natalia varoitti nauraen.
”Ei se pahalta näyttänyt”, tokaisin ja brunette vain kohotti kulmiaan ja löysäsi ohjia siirtyen jarruttamaan istunnalla. Kohta seisottiin kaarrossa, ja olin ainut joka käveli kentälle vaihtamaan ratsua. Natalia auttoi minua kiristämään kypäräni ja sitten jäin tamman kanssa kentälle. Puolen minuutin kuluttua opettaja saapui muiden tuntilaisten kanssa ja piti meille lyhyen tsemppauspuheen.

”Moikka, minä oon siis Henna ja opetan teitä tällä tunnilla, olette siis edistyneiden ryhmä, jos ette ennen ole ymmärtäneet, eli tunneilla harjoitellaan vähän vaativampia tehtäviä kuin muilla yleistunneilla. Tunteja on tällä hetkellä viikossa yksi. Tällä kertaa haluan nähdä mitä te osaatte, joten otetaan vähän helpommin ja etsitään oikea paikka aloittaa kehittyminen. Samalla saatte vähän tuntumaa tähän, miten meillä homma hoituu. Noniin, onnea sitten vaan. Kaikki ratsaille, ja kun on selässä niin voi ottaa alkukäynnit”, opettaja skarppasi ja kun toinen oli lopettanut, laitoin ohjat Voodin kaulalle ja pidensin jalustimia yhdellä reiällä. Varmistin satulavyön ja nousin sitten selkään. Tuntui hassulta olla ponin selässä, tunsin oloni pieneksi. Voodi lähti kevyestä hipaisusta liikkeelle ja marssi uralla korvat eteenpäin suunnattuina. Käynti keikutti ja tuntui ponimaisen töksähtelevältä, mutta päätin sopeutua ja pyysin tammaa rentouttamaan selän. Voodi pysyi hienosti mukana kaikissa kulmissa kun pohkeella avitti, ja teki oikealla ohjauksella siistejä, vaikkakin nopeatempoisia voltteja.

Henna luennoi meille perusasioista ja teimme kaikenlaisia kiemurauria ja suunnanvaihdoksia. Voodia sai tosiaan pidätellä, ja aina kun vilkaisin katsomoon päin, Natalia hymyili minulle ja näytteli suurieleisesti kuinka mukavaa oli levätä penkillä ruisleipä seurana. Voodi pyöritteli välillä silmiään kun piti mennä syvälle kulmaan tai hidastaa, mutta kun siirryttiin raviin, tamma innostui ja lähti häntää viskoen ponin raviinsa. Hevosiin tottuneena minulla oli ensin hankalaa löytää rytmi ja Henna saikin koko ajan huomauttaa väärästä kevennyksestä, mutta kun rytmi löytyi niin sehän sujui. Taas samoja tehtäviä, temponmuutoksista täyskaartoihin ja kolmikaarisiin. Voodi pystyi lyhyillä askelillaan kääntymään aika tiukkoja kurveja, ja välillä liiankin tiukkoja, niin että Henna huomautti kevyistä avuista. Laukkaan tamma syöksyi heti kärjessä ja jouduin tekemään reilusti puolipidätteitä sekä radan leikkaamisia ettei tamma saisi kaviosta joltakin hevoskaveriltaan. Ihmeen paljon energiaa niin pieneltäkin löytyi.

Lopputunnista teimme pohkeenväistöjä harjoitusravissa, mikä oli hieman haastavaa tamman raviaskeleiden takia. En ollut ennen varma miksi ponien raviaskeleita sanotaan yleensä epämukaviksi istua mutta hieman tukalaahan se oli kun yrittää pitää tamman ravissa, pohkeiden välissä, samalla istua alhaalla ja vielä saada poni tekemään virheetön pohkeenväistökin. Onnistuneen kerran jälkeen toistimme vielä saman ja kyllä huomasin tehneeni töitä tuloksen eteen. Voodi oli näpsäkkä kaveri, mutta... no, ponit ovat aina poneja ja tunnetusti hieman luonteikkaita. Henna pyysi meidät sitten loppuverkkoihin joiden jälkeen talutin Voodin talliin. Natalia ilmestyi luokseni.
”No, mitäs tykkäsit?” toinen kysyi.
”Kyllä sillä ainakin energiaa riittää, ihme mitä siksakkia tamma jaksaa noilla jaloilla tehdä”, huokaisin ja aloin riisua tamman varusteita.

Sain pian huomata että Voodi oli todella miellyttävä hoitaa, ja tamma näytti nauttivan kun harjasin sen hikisimmät paikat ja tarkistin ettei kavioissa ollut mitään. Hyvästelin Voodin ja vein sitten Natalian kanssa satulan paikalleen. Pesin kuolaimet ja niputin suitset naulaansa.
Kotiin menisimme bussilla, pääsisimme muutaman kilometrin meille päin ja sitten saisimme kävellä hyvän matkaa kauemmas korpeen. Tallipihalta poistuessamme sain leikkisästi tökkäyksen kylkeeni Natalialta.
”Joten kävit täällä eilen? Kuka sulle paikkoja näytti?” hän kysyi.
”Teemu. Se Okran omistaja”, sanoin hymyillen ja katselin kengänkärkiäni.
”Ai, se! Kaikki pitää siitä jo nyt!” toinen sanoi nauraen.
”Olihan se tosi mukava, sain parit hyvät naurutkin. Ja sitten kun kerroin tuntilaisen aikeistani, niin se ehdotti jos alkaisin vaikka Okran hoitajaksi. En oo varma oliko se jonkin sortin vitsi, mutta kun mä ajattelen, niin oikeastaan voisin kysyä...”
”Vähänkö siistiä, jos susta tulis Teemun hevosen hoitaja!” Natalia sanoi säteillen.
”Ai kuinka?” kysyin merkitsevästi kulmiani kohottaen.
”Öh... ei mitään...”

{ Kiitos tunnista! Tällä hetkellä voin tarjota teille vain myöhäisen illan laatua, mutta toivottavasti menee läpi!

[ttanja]

Osallistun lauantai 20.9 maastotunnille, sain ratsukseni taas aina niin varman Minkin ja kuljimme letkan hännillä, maastossa näytti tältä:

[Miranda]

Annina: tekstiä oli miellyttävä lukea, teksti oli sujuvaa enkä kirjoitusvirheitäkään bongaillut, ja olit hyvin ottanut huomioon mm. ratsastuksenopettajan ja Voodin luonteet. Siskosi on kiva "lisä" tarinoihisi . Teemulla sitä riittää vientiä, voin jo kuvitella ;D
Tasokohtainen tuntitehtävä suoritettu, tutustu vielä hoitohevoseesi jollain tapaa.
Annan tästä 17v€ + 2ap + 1lp.

ttanja: söpö piirros kuten yleensäkin . 10v€ + 2ap + lp.

[norpatar]

Osallistuisin keskiviikko 23.9.2014 alkeistunnille.
Hanna oli pyytänyt minut mukaan alkeisryhmään. Hän lupasi että siaisin kokeilla Voodia helpolla tunnilla ja keskiviikko sopi minulle mainiosti. Tätä ennen olin vain tutustunut tammaan karsinassa. Tuttuun tapaan menin Voodin luokse ja kehoitin sitä alkuun rentoutumaan kuten tavallista. Tamma antoi minun hoitaa nyt rauhallisesti käytävällä ja tuntui jo alkavan nauttia tilanteesta. Eikä päätä tarvinnut korjata alas kuin alkuun ja satuloidessa. Satulointi oli vauhdikkaampi kuin viimeksi, mutta onneksi Voodi tuntui olevan ihan okei asian kanssa. Suitset päähän ja lainakypärä käyttöön. En ole vielä ehtinyt omaa kypärää ostaa tänne, mutta säästän rahaa, jotta saisin mieluisamman kypärän. Siihen asti voin käyttää lainapottaa ja huivia sen alla.

Kentällä nousimme selkään ja tervehdin Hannaa. Nainen oli hyväntuulinen ja lupasi että saan tehdä oman mielen mukaan ja edetä rauhassa Voodin kanssa. Hän toivoi että voisi käyttää meitä esimerkkinä muutamissa kohdissa, jossa ratsastetaan erilaisia teitä, kuten kokorataleikkaalla ja ympyränvaihdolla. Tietenkin lupauduin auttamaan, koska itsekin käytän mielellään apinoita, joita on helppo seurata ja matkia. Näin oppii helpommin. Muut tekivät käynnissä pujottelua ja men Voodin kanssa kokeilimme hiukan ravailla siellä missä oli tilaa. Tein siirtymisiä ja pujotteluja, koska ne notkistavat hevosta mukavati. Voodi tuntui ihanan pehmeältä. Se hakeutui käynnissä ja ravissa kivasti ohjastuntumalle, mutta harjoitusravissa minulla oli pieni totuttautuminen tamman tikittävään askeleeseen. No jahka tästä yhdessä kehitymme, niin saadaan ravikin rentoutumaan. Hanna kehui yhteistyötämme, mutta jakoi nalkuttaa käsistäni, aina kun unohdun nauttimaan menosta kädet meinaavat painua alas ja lukittautua sään tuntumaan. Sain kokeilla laukkaa pääty-ympyrällä ja yhden alkeisratsastajan edellä, jotta Mink lähtisi helpommin laukalle. Voodi kuumui laukasa selkeästi, mutta ymprällä se oli helppo pitää kurissa. Loppuraveissa annoin tamman venyttää pidemmälle kaulalle ja kun se rentoutui lopettaen höyryämisen etenpäin kiitin tammaa ja siirryin käyntiin antaen vapaan ohjan.

Tunnin jälkeen vein Voodin talliin ja Hoidin sitä hetken. Päästin tamman kuitenkin ajoissa karsinaan huilimaan, koska se menee koulutunnille vielä tänään. Voodi jäi karsinaan hengailemaan ja otti pienet päivätorkut. Tamma ei ollut väsynyt, mutta tuntui nauttivan olostaan Myllykujan rauhallisessa ilmapiirissä. Voodin seuraava ratsastaja saapui ja hän tuli viereeni. Kerroin tamman olevan puhdas ja varusteet ovat karsinan edessä. Ei tarvitse kuin vähän pyyhkäistä ja laittaa varusteet. Kävin pesemässä kuolaimet ja vilkaisin varuste huoneeseen, jossa Jörön ratsastaja oli pulmissaan. Hän oli pessyt suitset hienosti, mutta ei saanut niitä enään takaisin kokoon. Autoin kokoamaan suitset ja laitoin remmit painautumien kohdalle.
- Ensi kerralla, jos et muista miten suitset kootaan, niin ei kannata purkaa niitä tai otat sitten vain osakerrallaan ne pois. Tärkeintä on että kuolain on oikein päin. Katsos U- kirjain on oikein ja V on väärin, ohjeistin tyttöä ja samalla näytin kuolaimista kuinka ne muodostavat u:n tai v:n.
Lähdin katselemaan hetkeksi estetuntia. He menivät puomeja ja kavaletteja. Eniten kiinnitin huomiota Lunaan, joka teki tarkkaa työtä puomeilla, vaikka ratsastaja ei ihan ollut kartalla kuinka suoriutua kunnialla haasteista. Lähdin kotia kohti.

[Venn]

Norpatar, tarina oli oikein tiivis ja tunnin kulku oli hyvin kuvailtu. Toit hyvin esille omaa tasoasi ratsastajana sekä kuvailit hyvin Voodin mielialaa sekä ratsastettavuutta. Tarinassa oli pari kirjoitusvirhettä, mutta ne eivät häirinneet tarinan kulkua. Samalla sait suoritettua kolme tehtävää, hienoa!

Annan tästä 2ap+1lp+10v€ sekä tehtävien suorituksesta yhteensä 17v€

[norpatar]

Tiistai 23.9.2014 Koulu II
Hui uskaltauduin kokneiden ryhmään ratsastamaan tällä kertaa. Hanna oli ajatellut minua ja ratsukseni sain Voodin. Myöhemmin selvisi että Venn oli suositellut ratsuvalitaa minun kohdallani aamupäivän suorituksen jäljiltä. Harjasin Voodia käytävällä. Retale oli käynnyt piehtaroimassa päivällä, kun pääsi takaisin tarhaan juoksutuksemme jälkeen. Pölypilvi nousi tamman karvapeitteestä pitkin tallin käytäviä, kun jynssäsin sitä puhtaaksi. Kaviot putsasin ja jalat kävin pesemässä pesarissa, koska ne olivat ihan mutaiset enkä voinut niihin suojia muuten laittaa. Kuivasin jalat ja suojitin ne. Varustaminen sujui ongelmitta perusrutiineja noudattaen. Pientä pyörintää ja levottomuutta havaittavissa, mutta ei paha missään nimessä.

Kentälle päästyämme noustin ratsaille ja kiristin mahavyön. Jalustimet olin säätänyt jo tallissa, joten sinäänsä ei ollut puuhasteltavaa, joten ensimmäisten joukossa pääsimme kävelemään pitkin ohjin. Tunnilla oli vain neljä ratsukkoa, joten tänään päästään työskentelmään kunnolla. Tunnilla Voodin lisäksi oli Ithi Manna ja Niina sekä Luna. Voodi raukka oli ainut poni, mutta emme aikoneet hävitä liikkeisämme isoille hepoille. Alkuraveissa saimme työstää hevosia itsenäisemmin. Itse suoritin loivaa kiemurauraa, joska ratsastin voltin urale aina kun oli tilaa ja ratsastin tempon vaihteluita kaarille. Lyhillä sivuilla saatoin tehdä voltin ja voltilla siirtymisen käyntiin tai pysähdyksen. Voodi teki yhden loistavan pysähdyksen suoraan ravista tasajaloin ja vieläpä niin että Hanna näki. Kehuin tammaa ja siirsin sen takaisin raviin. Eikä turhia käyntiaskeleita (mahtava tunne). Hetkeen en ole ollut jo alkuravejen jälkeen sitä mieltä että tästä tulee paras ratsastus ikinä, mutta nyt olin. Laukassa Voodi tosin kuumui ja joudui antamaan sille paljon tasapainoittavia puolipidätteitä sekä muuta ajateltavaa kuin kaahaus. Tein vastalaukkojakin, jotta tamma joutuu olemaan kanssani. sekä vasta-aetusta, jonka avulla hallitsin tammaa itseasiassa parhaiten. Minä päätin siis missä tamman pää on ja viisaana tyttönä se kulki suoraan. Ikävää olisi ollut jos tamma olisi alkanut poikittamaan ja sitä olisi pitänyt alkaa korjailla, mutta tämä sujui vallan mainiosti näin. Verryttelyn jälkeen ratsut saivat hetken huilahtaa ja aloimme käydä läpi päivän harjoitusta. Laukanvaihtoja sekä vastalaukkaa. Pienessä mielessäni kirosin, koska ravityöskentely olisi ollut helpompaa villiintyvälle ponille, mutta viisaana olin hiljaa ja päätin katsoa mitä tapahtuu.

Hanna kyllä neuvoi minua hyvin, kuinka Voodin saa rauhoittumaan ja kun aloin toteuttamaan Hannan neuvoja Voodi kulki kauniin pyöreänä, tosin edelleen hiukan ylitempossa, mutta ei niin pahasti. Saimme jopa koottuja vastalaukka pätkiä, joiden perään kaarteen jälkeen laukan vaihto. Kehuin tammaa aina kun homma sujui. Laukka työskentely oli rankkaa, joten kun Voodi toimi se sai hetken työskennellä ravissa, josta pääsimme sitten nostamaan uden laukan. Tamman nostot olivat ihanan pehmeitä ja se oli kuuliainen, paitsi muutamat kerrat, jolloin se painautui kuolaimen alle ja pakeni paikalta niska edellä. Tuolloin nostin kevyesti kädellä ja ratsastin pohkeella, jotta tamma nousisi ylös. Helpompi ratsastaa poni ylhäältä alas, kuin toisin päin.

Tunti meni nopeasti, koska teimme paljon asioita. Loppuraveissa kaikki hevoset olivat tyytyväisiä ja venyttivät päätä pitkälle eteen alas. Kehuin tammaa ja siirryimme käyntiin. Käynnissä vapaa ohja ja kävelimme hetken. Kaarrossa kiitos ja ratsasilta ja poni talliin. Voodi ei mene tänään enemmille tunneille, joten päädyin pesemään sen hiet pois ja tein kevyt saippua pesunkin hoitavalla shampoolla, jotta iho ei kuivisi. Loimitin tamman ja vein sen karsinaan haukkaamaan heinäkasaansa, jonka Venn oli jakanut talliin jääville hevosille. Hoidin Voodin suitset ja satulan pois, sekä pesin suojat. Suojat vein kuivumaan Voodin karsinan eteen loimitankoon, jotta ne eivät eksyisi. Sanoin Voodile heipat ja lähdin kotiin. Ajtus oli jäädä katsomaan kouluvalmennusta, mutta Aleksi soitti ja ilmoitti että joutuu lähtemään vielä ratsastamaan jotain yksityis hevosta ja tarvitsee autoani.

[ttanja]

Päätin osallistua pitkästä aikaa ratsastustunnille Myllykujassa. Tänään oli sopivasti vielä tilaa EsteI -tunnilla, joten rustasin nimeni listaan ja ratsutoiveen jätin vapaaksi. Tunnin alkuun oli vielä muutama tunti, joten päätin piipahtaa nopeasti kotiin syömään.

Kello kaksi saavuin takaisin tallille ja kiiruhdin katsomaan joko Henna olisi lisännyt listaan kaikille ratsut. Selasin sormeni nimeni kohdalle ja siinähän se luki, Jörö. Ajatus minusta, Jöröstä ja esteistä sai kylmät väreet hiipimään selkääni pitkin. Nielaisin kuitenkin pelkoni ja päätin yrittää rohkeasti. Lähdin hakemaan ruunaa tarhasta, jotta saisin sen varustettua ennen tunnin alkua, yleensä kun olin aina myöhässä.
Tarhoilla kutsuin Jöröä, mutta sainkin Minkin portille.
-Hei tyttö, en mä vielä sua ota, illalla sitten, sanoin ja annoin tammalle pikarapsutukset. Jörö löntysteli viimein portille ja sain napattua sen narun jatkoksi. Avasin portin ja talutin Jörön ulos, hätistelin Minkin pysymään tarhassa ja laitoin portin kiinni. Lähdimme Jörön kanssa rauhallisesti kävellen talliin, vähän liiankin rauhallisesti. Päästyämme viimein talliin asti laitoin ruunan käytävälle kiinni ja kävin hakemassa sen harjaämpärin. Harjailin ruunan kaikessa rauhassa, aina välillä katsahtaen kelloon. Pysyimme hyvin aikataulussa. Vielä kavioiden putsaus ja sitten olisi aika varusteille. Palautin harjaämpärin varustehuoneeseen ja otin tilalle Jörön satulan, suitset sekä hivutussuojat. Tallustelin takaisin ruunan luokse. Nostin satulan sen selkään, suoristin satulahuovan ja laskin vyön alas. Kiersin toiselle puolen ja vedin vyön kiinni, Jörö tapansa mukaan pullisteli joten toivottavasti muistaisin kiristää vyön vielä kentällä. Satulan jälkeen laitoin suojat ja viimeisenä suitset. Laitoin narut kiinni vielä suitsiin, ettei Jörö pääsisi karkuun ja kiiruhdin hakemaan ratsastuskypäräni ja laina turvaliivin. Puin ne päälleni ja saavuin takaisin ruunan luokse. Irrotin sen naruista ja nappasin ohjat käsiini. Lähdimme tallustelemaan kentälle päin.

Henna odotteli jo kentällä tuntilaisiaan. Vasta yksi ratsukko oli saapunut meitä ennen, heitä en tunnistanut, hevonenkin oli jostain muualta. Talutin Jörön toisen ratsukon viereen kentän keskelle ja tässä kohtaa kiristin satulavyön. Jäin kiltisti seisoskelemaan ruunan viereen, odottelen jospa muitakin saapuisi. Samalla tiirailin kentälle koottuja esteitä, muutama ristikko, muutama normaali pystyeste ja okseri. Kaikki olivat ehkä jotain 40-50 sentin korkeudella, eivät siis ollenkaan korkeita, joten ehkä tulisimme selviämään tästä hengissä.
Tunnille osallistui vielä kolme muutakin, joku tyttö Voodilla, joku poika Minkillä ja vielä yksi jonka hevosta en myöskään tuntenut. Henna toivotti kaikki lämpimästi tervetulleiksi valvovan silmänsä alle ja antoi luvan nousta selkään. Laskin jalustimet ja ponnistin ylös. Säädin jalustimet sopiviksi ja hain hyvän asennon satulasta. Pienet perhoset alkoivat taas lennellä vatsanpohjassani. Henna antoi luvan lähteä kiertämään kenttää rennosti käynnissä. Maiskutin Jörön liikkeelle ja se lähti laiskasti löntystämään uralle.
-Tanja koittaa saada sen Jörön sitten piristymään, ettei ihan nukahda, Henna ohjeisti tomerasti.
-Eiköhän tää tästä viimeistään loppumetreillä, ajattelin mielessäni, mutten viitsinyt sanoa sitä ääneen. Lämmittelimme ratsumme kävellen ja ravaten jonkin aikaa. Voodi näytti olevan jo aivan yli energinen ja sen selässä olevalla tytöllä oli täysi työ pitää tamma kurissa. Onneksi minä en ollut hänen paikallaan. Henna antoi luvan siirtyä laukkaan, laukattiin hetki koko kenttää, sitten Henna ojeisti meidät muut ravaamaan pääty-ympyrälle kun aina yksi kerrallaan hyppäsi toisen pään kaksi estettä. Kaikilla sujui ensimmäiset hypyt ihan nätisti. Jöröllä oli vähän hakusessa missä kohtaa sen piti hypätä, mutta sain sen pidäteltyä ja ohjattua esteelle juuri hyvin ja selvisimme kunnialla. Toisella kierroksella yksi hevosista jota en tuntenut kieltäytyi hyppäämästä ja tämän ratsastaja päätyi yksin puomien sekaan. Onneksi ei kuitenkaan käynyt pahemmin ja saimme jatkaa. Hypättiin koko rataa jonkun aikaa, aina välillä puomit tipahdellen. Jörö oli välillä aivan kujalla ja jyräsi vain esteiden läpi kun unohdin ettei tarkoitukseni ollut vain istua kyydissä. Hennalta saimme hieman tomeraa palautetta, mutta kyllä me sitten loppu tunnista paransimme. Viimein tuli aika loppu raveille ja käynneille. Kiitin Jöröä melkeimpä onnistuneesta tunnista ja kävelimme kaartoon keskelle. Liu'uin alas selästä ja jäin odottamaan Jörön seuraavaa ratsastajaa, se kun jäi vielä seuraavalle yleistunnille. Kun tyttö saapui, jätin ruunan hänelle, kiitin Hennaa tunnista ja lähdin iloisesti hypellen talliin. Raajat oli vähän jumissa, mutta olin kutakuinkin tyytyväinen. Viime estetunnistani oli nimittäin aikaa ainakin pari vuotta. Kävin palauttamassa turvaliivini lainasta ja jätin kypärän kaappiini. Päätin mennä toimistoon hetkeksi lepäämään, olin kuullut huhua Lisbethin tuomasta mehusta ja sitähän oli pakko päästä maistamaan!

-the end-

ps. jälleen kerran anteeksi jos on tyhmiä asioita tarinassa, en tiedä mitä estetunnilla oikeesti tehään kun en oo koskaan irl ollut millään ratsastustunnilla.