Post by Nienke on Jun 11, 2015 16:30:49 GMT 2
Virallinen nimi: Nienke Välinen, kutsutaan etunimellä
Syntymäaika, horoskooppi: 5. tammikuuta 1995, horoskoopiltani kaunis kauris
Perheenjäsenet, tärkeimmät ihmiset: Tällä hetkellä asustelen kaksin kissani Naurun kanssa, mutta omistan kyllä vanhemmatkin - toisella puolella Virtuaalisuomea. Tärkein ihmiseni on isoisä (tai Opa, kuten minä häntä kutsun), vanha hevosmies. Suomenkieli on ukolla vähän hattaraa, mutta saksa ja englanti sujuvat.
Elämäntilanne: Elelen kerrostaloyksiössä ja työskentelen ratsastuksenohjaajana läheisellä tallilla. Teen myös piirros- ja maalaustialustöitä, mikäli niille on kysyntää.
Lemmikit: Naurun mainitsinkin jo aikaisemmin. Se on 3 vuotta vanha radgoll-tyttönen, jonka lempiruokaa on mannapuuro. Kissa muistuttaa elävää kasvakasaa varsinkin talviaikaan, ja sitä voi kyllä säikähtää.
Hiusten väri: kylmä persikka. Ja ei, se ei ole pinkki!
Silmien väri: erittäin kirkas vaaleansininen.
Pituus: rapiat 180cm, eli naiseksi suht pitkä.
Kolme vahvuutta, kolme heikkoutta:
+ uhkarohkeus
+ hevosnaistaidot
+ monikielisyys
- rääväsuu
- surkeat pohjelihakset
- siitepölyallergia
Luonne:
Olen ratsastanut säännöllisesti seitsenvuotiaasta, ja vuosien aikana olen istunut ties minkälaisten hevosten kyydissä. Nauran paljon ja sepittelen sairaita vitsejä, mutta ärräpäitä lentelee kyllä ahkerasti. Aamu-unisuus on minulla geeneissä, ja ennen kymmentä minulta on turha odottaa mitään rakentavaa. Saan aina välillä tuurata alkeis- ja jatkotuntien ohjaajana tuttuni ratsastuskoululla, ja vaikka ponien raahaaminen pitkin uraa ei aina olekaan hirveän terapeuttista, pidän hommastani silti - eikä tuntitaksakaan liian pieni ole! Omistan vanhan, kilon painoksen järkkärin, jolla tykkään ahdistella kaikkia varsinkin tallilla. Sen lisäksi parasta ennen-liigaan kuuluu autoni, jonka lukitus on tasoa "toivottavasti se ovi pysyy kiinni kun sen kiinni potkaisee", ja kakkossauna kesähelteiden aikana. Mutta auto on kyllä kestänyt lama-ajat ja pillastuneet hevoset, joten en valita.
Lempinimien keksimisessä olen aika haka. Yleisesti ottaen kaikki hevoseläimet on ristitty ensitapaamisella muuliaaseiksi ja siunattu myöhemmin vielä sivistyneimmillä nimillä. Rusketun helposti, ja kesällä nenäni ympärys koristautuu pienillä ja sievillä pisamilla - ei onneksi samanlaisilla lehmänläiskillä kuin kaikilla tutuillani - ja ihoni saa hennon kuparin sävyn.
Pukeutumistyyltäni olen maanläheisten ja street-henkisten sekoitus. Lämpimään aikaan vuodesta käytän paljon esimerkiksi naisille tarkoitettuja ohuita kauluspaitoja, jotka voi vaikka kietaista vyölle - punavalkosinisiruudullisia ovat kaikki - ja farkkuratsastushousuja. Vaihtoehtona minulla on armeijakuvioiset ratsastushousut. Huppareitakin (puhumattakaan baseballtakeista *krhmm*) löytyy aimo kasa, nekin lähinnä tummanpunaista tai maanläheisiä värejä. Asun kruunaavat kengät, jotka ovat joko jodhpurit - ruskeat, likaiset sellaiset -, Nokian punaiset kumisaappaat tai perustennarit. Persikanväriset hiukset ovat joko nutturalla tai kahdella letillä. Kummassakin korvassa minulla on kaksi reikää, ja toisessa rustokorvis. Niiden lisäksi badass-osioon (terveisin äiti) kuuluu kolme pientä hevosenkenkää tatuoituna oikeaan kämmensyrjään sekä Sasha unisex - kettu vasemmassa olkavarressa. Ja kumma kyllä mummi ja ukki ovat ainoat, jotka eivät järkyttyneet leimoistani syvästi...
Ollessani pieni ja pullukka lapsukainen, kotini sijaitsi Saksassa. Omistimme työhevosia - joista kaksi oli suokkeja -, mutta eskari-ikään päästyäni muutimme Suomeen. En ollut mikään angstinen teini, rämäpää senkin edestä.
// on muuten helppo homma tällaista älypuhelimella kirjoittaa
not.
