Minkin hoitopäiväkirja

[Venn]

STARRY MILKWAYN HOITOPÄIVÄKIRJA

hoitaja: etsitään

Asuu karsinassa nro. 3

Tarhaus:
Tarhataan Jörön ja Angien kanssa tarhassa numero 3.

Loimitus:
Sateella sadeloimi, fleeceloimi jos pakkasta yli -10 astetta, toppaloimi jos yli -15 astetta, jää talliin jos yli -25 astetta.

Liikutus:
Pintelit aina ratsastaessa.

Ajankohtaista:
Kaikki ok.

[ttanja]

Ja näin minusta tuli Minkin hoitaja;


-Huh, pian mä pääsen kotiin, huokaisin nelituntisen tarjoiluvuoroni päätteeksi, pubin isäntä saapuisi ihan kohta takaisin lääkäristään. Old Thomas oli jälleen kerran ollut tyhjillään koko aamupäivän, vain yksi paikkakunnalle eksynyt geokätköilijä kävi kysymässä reittiä lähimpään ruokakauppaan ja lähi lukion teinipoika yritti pummia olutta.
-Onkos ollut vilkasta? Kuului takahuoneesta tuttu lempeä miesääni.
-Ai moi sä tulitkin jo, ei täällä oo käynyt kun yks turisti ja yks lukiolainen, myyntiä ei tullut siis yhtään. Pyyhkisin pölyjä aikani kuluksi noista hyllyistä, vastasin hymähtäen.
-Voivoi taas niin hiljaista, no toivotaan, että illaksi vilkastuu, voit lähteä nyt. Soittelen taas kun tarvitsen apuasi, Vanha herra sanoi ja katosi johonkin varaston perälle.
-Okei! Huudahdin vielä tämän perään ja keräsin tavarani tiskin alta.

Aurinko paistoi pilvien lomasta, kun nappasin mustan ränsistyneen mummopyöräni pubin seinustalta. Nyt oli jo kiire kotiin, sillä äidin oli päästävä äkkiä takaisin kotiin Emmaa vahtimasta. Poljin hirmuista kyytiä keskustan läpi, ohi lukion ja Marjaanan kampaamon. Käännyin sosiaaliviraston kulmalta vasemmalle ja siitä pienen metsätaipaleen läpi tutulle hiekkatielle.
-Täytyykin näköjään pyytää taas Kujasen Einoa lanaamaan tämä tie, mietiskelin ajellessani monttuista tietä kohti kotia. Parin kilometrin jälkeen keltainen ränsistynyt mökkini näkyi jo puiden lomasta. Kaarsin rehevöittyneiden marjapensaiden vierestä varaston seinustalle ja parkkeerasin pyöräni. Sisältä kuului jo hirveä haukunta ja pienet hennot ilon kiljahdukset. Pian umpipuinen ruskea ovi avautui ja jotain suurta mustavalkoista ja karvaista syöksyi syliini.
-No hei Bamse, oliko noin kova ikävä? Hihitin ja rapsutin naamaani nuolevaa berninpaimenkoiraa korvan takaa. Bamsen ilon laannuttua pääsin jatkamaan matkaani sisälle. Portaiden yläpäässä odottikin jo tuttu suloinen hymynaama. Nappasin taaperon syliini ja annoin mehevän pusun tämän poskelle.
-Kultapieni onko ollut kivaa mamman kanssa? Kysyin rakkaalta tyttäreltäni.
-Jo, Emma sopersi ja halasi lujasti kaulaani.
-Vihdoinkin sä tulit, myöhästyn kohta töistä! Kuului pian tomera ääni keittiön ovelta. Äitini Susanne kiiruhti eteiseen pukemaan vaatteitaan, antoi pusut tytölle sekä minulle ja hävisi nopeasti ulos autolleen.
-Soittele sitten taas! Rakastan teitä, heippa! Hän vielä huusi perään ja pian autosta näkyikin vain takavalot.
-No olipas sillä kiire, sanoin ja tuijotin hämmästyneenä äidin perään. Pian Emma kuitenkin palautti minut ajantasalle toteamalla jotain potasta ja vaipasta. Voi kumpa tuo jo pian oppisi olemaan ilman vaippaa...

Hääräiltyäni kotona muutaman tunnin mieleeni juolahti ajatus Myllykujasta. Olin käynyt tallilla viimeksi viikko sitten ratsastustunnilla maailman ihanimman haflingertamman kanssa, josta mieluusti tahtoisin tietää lisää.
-Uskaltaisinkohan ottaa Emman mukaan, mietin ääneen.
-Joojoo, heppoja eppoja ! Sain pian ilakoivan vastauksen.
-Ai tahdot siis tulla mukaan, mennäänkö pyörällä vai rattaissa? Kysyin tyttäreltäni.
-Rattaat, kuului pian vastaus.
-Okei eiköhän mennä, sanoin ja autoin Emmalle tuulipuvun sekä saappaat jalkaan. Kävin nopeasti hakemassa keittiöstä pari pillimehua ja banaania reppuun. Heitin ruskean tuulitakin päälleni ja mustan fjällravenin selkääni. Nappasin tytön syliini ja astelin pihalle.
-Avaimet on, tarkistin ja laitoin oven kiinni. Kävelin varastolle ja laskin Emman maahan. Kaivoin varaston perältä esiin parhaimmat päivänsä nähneet emmaljungan rattaat ja nostin tyttöni kyytiin.
-Emma, matka on sitten ainakin viisikilometriä, joten ei saa alkaa kiukuttelemaan, muistutin tyttöä ja lähdin työntämään rattaita kohti Myllykujaa.

Viiden ja puolen kilometrin kävelemisen jälkeen avautui jo myllykujan tila edessämme. Pihalla näkyi hirveästi menoa ja vilskettä, joten meinasin jo alkaa jänistämään. Emman into kuitenkin sai minua jatkamaan tallipihaan asti. Ratsastuskentällä tutun näköinen nainen piti tuntia kolmelle ratsukolle ja hoitopuomilla joku harjasi tummaa friisiläistammaa. Kävelin varovasti puomin vierelle ja esitin tamman kanssa hääräilevälle tytölle kysymyksen;
-Moikka, osaatko sanoa onko tällä tallilla hoitajatoimintaa?
-Heippa! Juu on, minäkin alotin just täällä hoitajana, mä oon Anni ja tässä on Ithi. Lisätietoa saat vaikka tallin toimistosta. Ootko käynyt Myllykujassa ennen? Tyttö kertoi iloisesti.
-Okei ja joo oon, viime perjantaina kävin tunnilla tolla vaalealla haflingerilla kun on tuolla tarhassa. Se mua kiinnostais ihan hirveesti. Niin ja oon Tanja ja tässä on Emma, mun tytär. Vastasin hymähtäen.
-Jestas miten vanha oikein oot jos sulla on muksu? Mutta hei vaan Emma, Anni hämmästeli ja tervehti rattaissa uinuvaa lapsukaista.
-Haha olipas se suorapuheista, mutta siis joo kakskymmentä, joskus tullut tehtyä huonoja valintoja, naurahdin.
-Okei joo ymmärrän, mä oon kuustoista, mutta nyt mun tarvii viedä Ithi takas tarhaan, oli kiva tutustua, toivottavasti pääset Minkin hoitajaksi, tyttö sanoi ja alkoi keräillä tavaroita puomin ympäriltä.
-Juu nähdään, hyvästelin tytön ja lähdin Emman kanssa kohti tallirakennusta. Parkkeerasin rattaat seinän viereen ja herättelin Emman takaisin tähän maailmaan. Nostin tytön rattaista ja kävelimme käsikädessä sisälle talliin. Emma katseli suu hämmästyksestä avoinna ympärilleen ja ei ollut oikein varma mihin suuntaan halusi mennä. Nappasin varmuuden vuoksi lapsen syliini ettei vain sattuisi mitään. Kävelimme käytävän päähän ja käännyimme vasemmalla olevalle ovelle, koputin varovasti oveen ja astuin sisään. Pöydän takaa minua katseli vaaleahiuksinen noin kolmekymppinen nainen.
-Öö hei, osaisitko sä auttaa mua kun tahtoisin hoitajaksi tänne? Kysyin varovasti.
-Terve, mulla on nyt hirmunen kiire enkä muista ulkoa noita vapaita hoitohevosia, mutta eti täältä tallilta sellanen ponihäntäinen mies niin se osaa auttaa sua, nainen vastasi hymyillen ja palasi takaisin paperipinojen ääreen.
-Okei, kiitos, sanoin ja käännyin takaisin käytävälle. Kävelimme ulos tallista ja katselin ympärilleni yrittäen hahmottaa jostain pitkänhuiskeaa mieshenkilöä. Pian silmiini osui talikko kädessä tarhoilla heiluva mies ja lähdimme Emman kanssa tätä kohti.
-Mmoi, tuo nainen tuolla sisällä kertoi, että sä osaat auttaa mua hoitohevosasioissa? Sanoin kun pääsimme vihdoin miehen luokse.
-Moikka, aijaa Mirandalla taisi siis olla taas kiire, mutta juu osaan auttaa ja nimeni on Venn, oon täällä tallimestarina. Mies tai siis Venn vastasi minulle.
-Okei kiva, mä oon Tanja ja tässä on Emma, mun tytär. Mua kiinnostaisi tuo haflingertamma millä olin viime perjantain ratsastustunnilla, kerroin.
-Juujuu okei, onko sulla varmasti aikaa hoitohevoselle kun sulla kerran noin suloinen tyttökin on? Mutta Mink on kyllä vielä hoitajaansa vailla ja se on tosi rauhallinen, joten voit hoitaa sitä kyllä tyttäresi mukana ollessakin, Venn vastasi pohdiskellen.
-On mulla aikaa, mun äiti hoitaa yleensä Emmaa ja koitetaan saada päiväkoti paikka tuosta Kelojärven keskustasta, niin sitten ainakin on aikaa. Kerroin hänelle.
-Okei, Mink tulee varmasti viihtymään sinun hoiteissasi, tervetuloa siis vain Myllykujaan! Koitan raivata sinulle kaapin toimistoon , kun kiireiltäni ehdin. Venn vastasi hymyillen.
-Voi kiitos ihan mahtavaa! Kiitos kiitos. Kiljahdin riemukkaasti ja lähdimme pois hymyilevän tallimestarin luota.
-Mennään Emma äkkiä tutustumaan mun uuteen mussukkaan, hihkaisin ja lähdimme Minkin tarhaa kohti.

Astelin varovasti tarhan aidan vierelle ja luoksemme jolkotteli heti tumma ruuna. Tervehdin tätä rapsutuksilla, jonka johdosta myös Mink kiinnostui meistä ja käveli aidan vierelle.
-Hebba heppa, Emma hihitteli ja yritti kurkottaa aidan yli. Tumma ruuna tönäisi turvallaan hellästi Emman kättä ja tyttö oli aivan haltioissaan.
-Eikö olekkin suloisia? Kysyin Emmalta ja kurotin oman käteni kohti Minkiä. Tamma hamusi kättäni ja tuli aivan viereemme aidan toiselle puolen. Mink näytti viihtyvän seurassamme ja piti kovasti saamastaan huomiosta.
-Meistä tulee varmasti hyvät kaverit, kun vain päästään kunnolla tutustumaan, nyt meidän on harmi kyllä aika lähteä ettei tämä pikku neiti simahda syliini. Nähdään pian muruseni, sanoin tuolle kullanväriselle ponille ja lähdimme Emman kanssa kävelemään kotia kohti.

Eikun ainiin olihan meillä ne rattaatkin tallin seinustalla. Palasimme takaisin tallin oven suulle ja laskin tytöntylleröisen rattaisiin. Sitten lähdimme takaisin kotiin!

[Venn]

Tarinasta: Toit tarinassa hyvin esiin Myllykujan ulkopuolista elämää sekä sitä, mitä sivuilla on sanottu ympäristöstä - hienoa! Myös eri henkilöiden luonne sekä erikoipiirteet oli mukavasti saatu sisällytettyä tarinaan ilman, että se kuulosti pakotetulta. (Tykkäsin myös siitä, kuinka olit muuntanut vastaukseni sopimaan tarinaan)

Rakenne, kieli: Kieli oli ehjää sekä sopi hyvin hahmollesi, ja se korosti hyvin tiettyjä luonteenpiirteitä. Repliikkiviivoilla puhuessasi ei kuitenkaan tarvitse käyttää kursiivia, ainoastaan silloin kun ajattelet pääsi sisällä jotain.
Tarinassa oli myös selvä alku, keskikohta ja loppu, sekä teksti oli mieluista ja helppoa lukea eikä kirjoitusvirheitä tullut bongattua - ei siis valittamista!

Kaikenkaikkiaan hyvä aloitustarina, jossa tuli selvästi esille myös hahmosi lähtökohdat ja innostus hoitamiseen. Erityistehosteita, kuten kursiivia, kannattaa kuitenkin käyttää säästeliäästi.

Annan tästä palkkioksi yhden AP:n sekä LP:n sekä 20v€:tä! Tämän myötä pääset myös tasolle 1, jolloin saat uusia tehtäviä sekä uusia, hoitajakohtaisia tehtäviä.

[ttanja]

Käväisin tallilla pikaisesti ennen työvuoroani old thomasissa. Mink oli tapansa mukaan taas tarhan aidalla ja katseli maailmaa tuuhean harjansa alta. "hei typy, mites on päivä alkanut?" Kysyin tammalta ja rapsutin sitä otsalta. "Huomenna mulla onkin vapaapäivä niin voisin tulla vähän pidemmäksi aikaa tänne ja vaikka harjailla sut , vai mitä?" Juttelin Minkille sen nauttiessa rapsutuksista. Myös Jörö tuli pian aidalle vaatimaan osansa hellyydenosoituksista. "Noniin nyt mun tarvii taas mennä, että ehdin töihin, heippa murut!" Hyvästelin nelijalkaiset ystäväni ja lähdin polkemaan kohti tuota hiljaistakin hiljaisempaa brittipubia.


ps. huomasin, että tuohon edelliseen piirrustukseen oli kommentoitu, että lisää varjoja tms mutta en oo ikinä osannut piirtää tän paremmin ja toivon ettei se vaikuta arvioinnissa kauheesti, koska tykkään tehä näitä tuherruksia vaikkei ne niin kauheen tyylikkäitä olekaan. Nytkin huomasin että tässä piirroksessa mink katkee keskeltä kahtia kun en oo tajunnu tohon yhteen laudan väliin pirtää ollenkaa.

[ttanja]

-Perhanan vesisade! Manasin polkiessani kaatosateessa kohti Myllykujaa. Vanha everestin tuulitakkini oli lopettanut vedenpitävyytensä jo kaksi kilometriä sitten, eikä kolitsihousuissakaan tuntunut enään kovin montaa kuivaa kohtaa. Pariin otteeseen ehdin jo miettiä ettei ole mitään järkeä edes mennä tallille näin märkänä, mutta halusin niin kovasti nähdä taas Minkin, etten voinut antaa periksi. Viimein kun tuttu tallipiha tuli näkyviin ja sain huokaista helpotuksesta. Ajoin pyöräni seinän vierustalle pois toisten tieltä ja kiiruhdin sitten äkkiä pihan läpi tarhoille. Minkiä ei kuitenkaan näkynyt missään. Oletettavasti se oli siis tallissa, joten kävelin ripeästi tallin suurista pariovista sisään. Päälleni vyörysi ihana puhtaan turpeen ja tuoreen heinän tuoksu.
Kävelin käytävää eteenpäin ja siellähän se Mink olikin. Tamma oli ilmeisesti lähdössä tunnille.
-Moikka, onko sulla tunti Minkillä? Kysyin tammaa harjaavalta tytöltä.
-Jep, tasalta alkaa. Voitko auttaa mua laittaan varusteet? En ikinä saa satulavyötä tarpeeks kireelle, tyttö vastasi.
-Joo voin tottakai, hymähdin ja nappasin satulan telineestä. Odotin, että tyttö sai harjauksen valmiiksi ja nostin sitten satulan Minkin selkään, asetin satulahuovan hyvin ja vedin vyön mahan alta toiselle puolelle. Kiinnitin ensin toisen lenkin ja sitten toisen. Varmistin vielä, ettei vyö ollut liian kireällä.
-Noin oleppa hyvä, sanoin hymyillen.
-Kiitos, tuutko katsomaan tuntia? Tyttö kysyi.
-Hmm en mä taida tänään, katotaan joku toinen päivä, vastasin ja toivotin vielä onnea tytön tunnille. Päätin käydä varustehuoneessa vilkaisemassa josko Venn olisi ehtinyt tehdä minulle jo kaapin.

Astuin varovasti sisään varustehuoneeseen, jossa ei näyttänyt olevan ketään. Astelin kaappirivin viereen ja etsiskelin omaa nimeäni. Pian huomasinkin reunimmaisessa kaapissa vinosti roikkuvan nimikyltin, jossa luki tanja. Avasin narahtavan kaapinoven ja kurkkasin sisään.
-Tyhjää täynnä, tarvii varmaan mennä pian shoppailemaan, pohdiskelin ja puhalsin pölyt pois hyllyiltä. Laitoin oven takaisin kiinni ja suoristin nimikyltin. Käännyin kannoillani ja lähdin takaisin tallin puolelle.
Käytävällä minua vastaan kiiruhti hengästynyt Venn.
-Huh on täällä sentään joku, auta nyt ihmeessä mua, avointen tallinovien päivän kaikki koristeet on kadonneet jonnekkin! Mies läähätti minulle.
-Ai no missä sä näit ne viimeksi? Kysyin hieman huvittuneena.
-Toimiston pöydälle mä ne jätin, mutta eihän ne siellä enää ole, tässä tulee pian jo kiire. Venn vastasi.
-Okei no mä pidän silmät auki, mitä kaikkea ne koristeet sitten on? Tiedustelin hieman lisäohjetta.
-Semmonen ruskee pahvilaatikko, nauhoja, muovimukeja, kaiken maailman härpäkkeitä, kyllä sä ne tunnistat jos löydät, kiitos kun autat. Venn vastasi kiitellen.
-Juup, mä ilmottelen jos näkyy, sanoin ja päätin saman tien mennä etsiskelemään toimistosta.

Saavuttuani toimiston ovelle, koputin varovasti ja kävelin sisään. Ketään ei näkynyt, joten saisin tonkia koristeita rauhassa. Venn oli ollut oikeassa, pöydillä ei näkynyt enää yhtäkään pahvilaatikkoa. Kurkkasin myös pöytien alle, muttei sielläkään näkynyt pölyä kummempaa.
-Missäköhän ne sitten voisi olla? Pohdiskelin ääneen ja päätin mennä katsomaan heinävintiltä. Kapusin portaat ylös vintille ja suuni aukesi hämmästyksestä. Vintti oli iso avara tila, eikä suinkaan sellainen ahdas ja tunkkainen mihin useimmilla talleilla oli tottunut. Heinää oli paksu kerros lattian peitteenä ja yhdessä nurkassa lojui läjäpäin vanhoja varusteita. Kävelin vintin toiseen päähän ja katselin tarkasti ympärilleni, ruskeaa pahvilaatikkoa ei kuitenkaan näkynyt missään.
-Krrhh puuh, kuului yhtäkkiä yhden heinäpaalin takaa. Säikähdyksestä selvittyäni kurkkasin varovasti paalin taakse ja siinähän se oli, ruskea pahvilaatikko raajat levällään makaavan pojan alla. Tuo sikeässä unessa oleva lännenhattuinen poika, oli ottanut laatikon jalkatuekseen.
-Herätys! Huudahdin ja löin käteni yhteen.
-Täh mitämitä häh , poika pomppasi ylös ja katsoi minua kauhuissaan.
-Moi, mä oon Tanja ja mun tehtävänä oli löytää toi pahvilaatikko, sanoin nauraen pojalle.
-Ai joo, munhan piti viedä tää Vennille, taisin unohtaa… Niin ja moi oon Teemu, tallityöntekijä, miehenalku vastasi vieläkin hieman sekavan oloisena.
-Hah, okei, mä voin nyt jatkaa sun tehtävää ja viedä sen, jatka sä vaan nukkumista, hymähdin ja nappasin pahvilaatikon kainalooni.
-Eiei emmä mitään nukkunut oo, vähän lepuutin silmiä, Teemu korjasi ja pyyhki heinää housuistaan.
-Hei ei se mitään, emmä kerro kenellekään, vastasin ja vinkkasin silmää tuolle. Lähdin äkkiä alas heinävintiltä tekemään työni loppuun.

-Venn venn odota! Mä löysin nää koristeet, Hihkaisin tallipihaa (jossa sadekin oli jo laantunut) poispäin kävelevälle miehelle. Tämä kääntyi ja leveä hymy nousi hänen kasvoilleen.
-Voi kiitos, mistä ne löytyi, eikai siitä toimiston pöydältä mistä sanoin niiden hävinneen? Venn kysyi nauraen.
-Ei sieltä, mutta jääköön se salaisuudeksi mistä ne löytyi, hihitin ja loin merkitsevän katseen tallista ulos kömpivälle Teemulle. Ojensin pahvilaatikon Venille ja pyysin tätä nyt olemaan hukkaamatta laatikkoa uudestaan.
-Joo laitan sen varmaan talteen. Heh. Hei muuten alkeistunti loppuu kohta, niin voisit käydä hakemassa Minkin sisälle ja ottaa siltä varusteet pois, kun sen ratsastaja joutuu lähtemään heti tunnin jälkeen kotiin. Venn vastasi.
-Aijaa joo käy, sanoin ja lähdin kiiruhtamaan kentälle. Päästessäni kentän laidalle, ratsukot siirtyivätkin juuri kaartoon ja ratsastajat tipahtelivat vuorotellen maan kamaralle. Pujahdin aidan ali kentälle ja kävelin Minkin luokse.
-Hyvä kun tulit, mulla on kova kiire, tuo samainen tyttö jonka kanssa olin aiemmin keskustellut sanoi.
-Juu eipä mitään, hymähdin ja otin ohjat tytön kädestä. Lähdin taluttamaan Minkiä kentän portille. Ratsastuksenopettaja Henna avasin portin meille ja kävelimme siitä ulos.
-Oliko kiva tunti? Kuiskasin Minkin korvaan kävellessämme tallia kohti.

Päästyämme talliin, talutin Minkin karsinansa eteen, nappasin riimun naulasta ja vaihdoin sen suitsien tilalle. Kiinnitin tamman käytävälle kahdella riimunnarulla, jottei se pääsisi livistämään. Laitoin suitset naulaan ja siirryin satulan puoleen. Nostin alhaalla roikkuvat jalustimet ylös ja avasin satulavyön. Kävelin minkin toiselle puolelle ja nostin vyön ylös, ettei se roikkuisi valtoimenaan. Sitten nappasin satulan tamman selästä ja laskin sen seinässä olevan putkitelineen päälle. Käärin pintelit pois neidin jaloista yksitellen ja laskin ne maahan käytävän reunalle. Minkin harjaämpäri oli vielä onneksi karsinan vieressä, joten sitä ei tarvinnut lähteä erikseen etsimään. Nappasin ämpäristä pölyharjan ja kävin sillä läpi Minkin joka puolelta, paitsi päähän käytin erillistä pääharjaa. Kun pölyt oli puhdistettu, tein vielä saman kierroksen pehmeällä harjalla ja lopuksi putsasin kavioihin tarttuneet liat. Jouhia ei tarvinnut selvitellä, kun ne olivat pysyneet siisteinä ja järjestyksessä, vaikka pitkiä olivatkin.
-Noin nyt on valmista, sanoin Minkille ja keräsin harjat takaisin ämpäriin. Vilkaisin kelloani, joka näytti vielä sen verran vähän, että tamman sai viedä takaisin tarhaan. Irrotin ensin toisen narun ja jätin sen naulaan käytävälle, sitten irroitin toisen, jonka kanssa talutin Minkin ulos tallista ja omalle tarhalleen.
Jätettyäni tamman tarhaan, palasin takaisin talliin siivoamaan jälkemme. Nappasin suitset karsinalta ja kävelin niiden kanssa pesupaikalle. Huuhtelin kuolaimet hyvin ja vein suitset sitten omalle paikalleen varustehuoneeseen. Käväisin hakemassa myös satulan, pintelit ja harjaämpärin varustehuoneeseen omille paikoilleen. Lopuksi vielä harjasin käytävälle jääneet roskat pois.
-No nyt on tullut hääräiltyä melkoisen paljon, parempi säästää loput seuraavalle päivälle, hymähdin ja lähdin hakemaan pyörääni tallin seinustalta. Oli aika polkea kotiin.

[Miranda]

Sept 10, 2014 10:57:12 GMT 2 ttanja said:

ps. huomasin, että tuohon edelliseen piirrustukseen oli kommentoitu, että lisää varjoja tms mutta en oo ikinä osannut piirtää tän paremmin ja toivon ettei se vaikuta arvioinnissa kauheesti, koska tykkään tehä näitä tuherruksia vaikkei ne niin kauheen tyylikkäitä olekaan. Nytkin huomasin että tässä piirroksessa mink katkee keskeltä kahtia kun en oo tajunnu tohon yhteen laudan väliin pirtää ollenkaa.

Arviointiin se ei negatiivisesti sinänsä vaikuta, mutta kommenteissa pyrimme antamaan kehittävää palautetta . Tietenkin huomioimme myös sen tosiasian palkitsemisen määrässä, että kuinka huolella piirros on tehty, tähän kuuluvat myös tekniikat ja mm. valot ja varjot.  Tämä ei kuitenkaan ole se suurin osa arviointia, vaan kivasta ideasta ja hauskasta toteutuksesta voi saada paremmat "arvostelut".

Ei ole mitään vikaa simppelissä piirrostyylissäsi (itse henkilökohtaisesti pidän siitä kovin) emmekä tietenkään vaadi että kehitystä tapahtuisi, mutta haluamme antaa vinkkejä ja tökkiä hieman eteenpäin, siinä määrin mitä osaamme . Mutta jos haluat, sanon vinkkinä näihin valoihin ja varjoihin, että kokeile alkuun vaikkapa varjoja ihan simppeleissä ja itsestäänselvissä kohdissa, kuten vaikka leuassa, korvissa, kaulassa, vatsan alla jne. Tällä tallilla ei kuitenkaan kilpailla piirrosten tyylikkyydessä saati muutenkaan, aina on vain positiivista kun piittoksia tulee.

Piirroksesta ja tarinapätkästä 20v€, 2ap ja 1lp. Mink on kyllä ihana tukkajumala näissä piirroksissasi . Tykkään todella paljon Minkin harjasta ja siitä että olet saanut harjaan yksityiskohtia.

Tarinasta: Todella kivan kuuloista tekstiä, joka sai muutamassa kohti hymähtämään ääneen. Teemun syvin olemus on saatu melko hienosti esille . Kieliopillisesti en löytänyt yhdellä lukukerralla mitään huomattavaa. 25v€, 2ap ja 2lp

Tehtävä "Hoida ja satuloi hoitohevosesi tunnille." on suoritettu, ja toinen hoitajakohtainen tehtävä suoritettu, jäljellä satulan peseminen . Hoitajakohtaisen tehtävän suorituksesta saat bonusta 10v€ ja 1ap.

[ttanja]

Heippatihei, huomasin että tossa ekassa viestissä on virhe, siinä lukee että Mink tarhataan voodin ja angien kanssa vaikka kaikkialla muualla lukee Jörön ja angien. Aattelin että jos haluutte korjata. :')

Mutta itse tarina olkaa hyvät:

Myrsky jylläsi raivoisasti tallin yllä, kaikki hevoset oli haettu sisään, eikä tallilaisistakaan kukaan uskaltautunut ulos menemään. Jopa radiossa oli kehotettu pysymään sisätiloissa. Koko ukonilma oli alkanut aivan yhtäkkiä kesken aurinkoisen päivän. Minua hieman huolestutti Emman vointi, lapsi kun pelkäsi sairaalloisesti jyrinää, mutta äiti oli yrittänyt vakuutella, että heillä oli kaikki hyvin, joten kaipa se oli uskottava.
-Empä taidakaan sitten harjata Minkiä tänään hoitopuomilla, hymähdin istahtaessani toimiston pyöreän pöydän ääreen.
-Niimpä, ratsastustunnitkin piti perua tuon ilman takia, Miranda voivotteli ja hörppi kahvia muumimukistaan.
-Mitähän me keksittäis? Ei kotiinkaan uskalla lähteä, osuu pian salama päin näköä, Krista pohti.
-Mä aattelin tän kahvin juotuani mennä pesemään ja vahaamaan Minkin varusteet, siinä ainakin kuluu aika lepposasti, vastasin Kristan kysymykseen.
-Hei hyvä idea, mäkin voisin tulla laittaan Finan tavarat kuntoon, tyttö innostui.
-Joo, mut juodaan nää kahvit nyt ihan rauhassa, naurahdin ja hörppäsin höyryävää mustaa kahvia. Istuskelimme toimistossa muutaman tovin ja kuuntelimme myrskyn ilmoille heittämiä ääniä. Ukkonen oli nyt tosi lähellä ja tallin puolelta alkoi kuulua pientä seinien potkintaa.
-Ärhh, nyt jollain ponskilla on mennyt pupu pöksyyn, pakko lähteä rauhoittelemaan, Miranda sanoi, nousi pöydästä ja katosi nopeasti tallin puolelle.
-Eiköhän mekin mennä kattomaan niitä varusteita, totetin Kristalle ja nousin ylös. Kävelimme yhdessä varustehuoneeseen.

-Ompa täällä pölystä, Krista yski kaivaessaan satulasaippuaa ja pesusieniä varustehuoneen kaapista.
-Haha, ne on kato niitä yleisessä käytössä olevia ja kaikilla yleensä on omat niin ne jää kaappiin pölyttymään, naurahdin ja raahasin pari satulatelinettä nurkasta keskelle lattiaa. Nappasin myös pienet jakkarat niiden viereen, jotta työskentely olisi edes hieman ergonomisempaa. Nappasin Minkin satulan seinältä ja laskin sen toiselle telineelle. Irrotin jalustimet ja mahavyön. Krista istahti viereeni Finan satulan kanssa ja ojensi minulle pesusienen. Hieroin sieneen saippuaa ja kävin sillä sitten läpi koko satulan, aina välillä saippuaa lisäten.
-Tää satulavyö tarvii kyllä pestä pesukoneessa, ihan kuranen, totesin tarkastaessani vyön kunnon.
-Joo sama täällä, kysytään jos Miranda viittis käyttää ne sen koneessa, tänään kun ei kerta ketään enää ratsasta, Krista vastasi.
-Jep, hymähdin ja siirryin satulan vahaamiseen. Vahan kanssa täytyi olla tarkka, ettei sitä tullut liikaa, sillä liika vaha vain pehmittäisi nahkaa ja näin ollen saisi sen venymään. Kun satula oli myös vahattu, laitoin jalustimet takaisin paikalleen ja nostin satulan takaisin oikealle paikalleen seinätelineeseen. Hain tilalle suitset ja purin ne osiin.
-Mites muuten onko sulla sisaruksia, kysyin Kristalta viritellen pientä keskustelua välillemme varusteiden kanssa touhuamisen lisäksi.
-Joo on, veli, tai oikeestaan velipuoli, meillä on sama äiti, Krista vastasi.
-Okei, mä oon ainut lapsi, mut oon aina halunnut pikkusiskon. Toisaalta nyt kun mulla on Emma niin se on oikeestaan melkein sama asia, naurahdin.
-Emma? Kuka on Emma? Krista hämmästeli.
-Ai sä et tiedä vielä, mulla on 2,5-vuotias tytär, vastasin.
-Aijaa kiva, asutko sä sen kanssa vai äitis kanssa vai kenties miehen kanssa? Krista uteli.
-Emman, koiran ja kissan kanssa asutaan, mites sä? Esitin jatkokysymyksen.
-Poikaystävän, kahden koiran ja kolmen kissan kanssa, Krista vastasi nauraen.
-Oho aika paljon nelijalkaisia, sanoin hymyillen. Aika vierähti toisiimme tutustuen todella hujauksessa ja pian olimme saaneet varusteetkin pestyä ja vahattua. Siivosimme jälkemme varustehuoneesta ja nappasimme satulavyöt mukaamme, oli aika etsiä Miranda.

Myrsky oli jo hieman laantunut ulkona ja myös meininki tallissa oli rutkasti rauhallisempi. Teemu puuhasteli parasta aikaa Okran kimpussa ja Venn lakaisi käytävää. Moikattiin molempia ja suunnatiin toimistoon, josta arveltiin Mirandan löytyvän. Veikkaukset osuivat oikeaan ja vaaleaverikkö touhusi ison paperipinon ääressä.
-Haluisitko pestä Minkin ja Finan satulavyöt, on aika kuraisia, keskeytin naisen ajatukset.
-Aa joo, pistäkää tohon pöydälle koitan muistaa viedä ne, Miranda vastasi. Laskimme vyöt pöydälle ja päätimme poistua vähin äänin häiritsemästä. Tässä kohtaa Krista päättikin lähteä jo kotiin, joten jäin yksikseni. Tämä ei kuitenkaan käynyt päinsä, joten marssin iloisesti virnuillen Teemun luo.
-Tällä kertaa et olekkaan nokosilla, heitin ja nojauduin karsinan seinää vasten.
-Shh!! Lupasit ettei siitä puhuta, Teemu panikoi ja huitoi Vennin suuntaan.
-Haahah rauhotu, en kerro kenellekkään. Tarviitko apua? Kysyin nauraen.
-Hmm empä taida juuri nyt, mutta kiitos tarjouksesta. Teemu vastasi palasi takaisin Okran harjauksen pariin. Nuorimies taisi vieläkin kantaa kaunaa keskeytyneistä päikkäreistä, mutta kyllä minä vielä tuon pään kääntäisin takaisin puolelleni. Nyt oli kuitenkin parempi lähteä taas kotia kohti.

[Miranda]

Jälleen oikein mukava tarina . Käytät tallin muita henkilöitä oikein kivasti ja olet selvästi tutustunut myös henkilöiden esittelyihin.

Toiseen hoitajaan tutustuminen suoritettu, Minkin satula pesty, ja saitpas tästä ukkosmerkinkin! Onneksi olkoon - pääsit tasolle II!
Tarinasta 15v€, 2ap ja 1lp.
Ukkosmerkistä saat kaappiisi ratsastussukat ja yhden aktiivisuuspisteen.
Hoitajakohtaisesta tehtävästä saat pienen pesusienen ja 5v€.
Tason läpäisemisestä saat 20v€ bonuksen

(Älä kummastele tasojen pienehköä muuttumista, päivittelen tasoille vaadittavia pisteitä kun näen käytännössä että niitä kertyy hieman reippaampaa tahtia kun tehdessä ajattelin.)

[ttanja]

Aamu valkeni sateisena, Emman kiukuttelun säestämänä, nälkäisen Bamsen haukunnalla ja Onnin oven raavinnalla. Perus torstai siis. Nousin raskain liikkein ylös pehmoisen sängyn uumenista, nappasin Emman kainaloon ja talsin pesuhuoneeseen. Laitoin tytölle vedet kylpyammeeseen ja käskin tätä kylpemään nätisti. Raahustin keittiöön ja laitoin ylitsepääsemättömän nälkäisille nelijalkaisille ruuat. Tässä kohtaa Emma tietenkin jo huusi olevansa valmis, joten eikun takaisin pesuhuoneeseen. Tyttö ylös pyyhkeen sisälle ja pikainen hampaidenpesu neitokaiselle.
-Meneppä keittiöön odottelemaan, sanoin Emmalle ja pesin nopeasti omatkin hampaat. Sutaisin hiukset sekaiselle ponnarille pois tieltä, huuhtelin naaman jääkylmällä vedellä ja laitoin dödöt kainaloon, erittäin hehkeänä valmis uuteen päivään. Irvistin peilikuvalle ja lampsin keittiöön katsomaan kuinka suuri sekasorto siellä jo odotti. Aivan, leipäpussi lattialla ja Bamse iloisena tuhoamassa sen sisältöä. Pieni tyttö pöydän vieressä leivän kanssa ja suuri hymy kasvoillaan.
-Kato äitti mä ossasin tehlä itte aamupalaa, Emma sanoi intoa puhkuen.
-Hyvä juttu kulta, vastasin ja hymyilin, vaikka sisälläni olisi tehnyt mieli kirota. Hätistin tuon ison nallekoiran pois leipäpussin luota ja nostin sen takaisin pöydälle todeten ettei siitä paljoa enää ollut jäljellä. Aamupala jäi siis jälleen väliin minulta. Annoin Emmalle mehua ja muutaman kurkun palan, jääkaappi muistutti taas tyhjyydestään ja päätin, että nyt oli aika soittaa äidille. Nappasin näyttörikkonaisen vanhan puhelimeni pöydältä ja valitsin pikavalinnasta tutun numeron.
-Tuut tuut tuut, Susanne, kuului linjalta.
-Moi äiti, minä täällä, sanoin vaisusti.
-No heippa, mikä hätänä, kuullostat tosi surulliselta? Kysyttiin toisesta päästä.
-Mmmh sitä samaa, jääkaappi tyhjä ja pää ei kestä, ihan pikkujutuista tuntuu hermo menevän, vastasin ja tunsin kun kyynel vierähti poskelle.
-Auttaisko jos kävisin kaupassa hakemassa sulle ruokaa ja ottaisin vaikka Emman muutamaksi päiväksi hoitoon, saisit omaa aikaa, kävisit vaikka siellä talilla kun se rentouttaa sua, äiti ehdotti.
-Tuntuu niin pahalta kokoajan turvautua suhun, mut olisin niin kiitollinen jos voisit, vastasin.
-Tottakai minä autan, tiedän kyllä miltä tuntuu olla äiti tuossa iässä, tulen tunnin sisällä sinne, nähdään. Äiti hyvästeli ja sulki puhelun. Laskin puhelimen pöydälle ja yritin hymyillä leipää mussuttavalle tytölleni. En halunnut Emman tietävän sisälläni mylläävästä sekasorrosta.
-Mitäs muru sanot jos menisit mummille muutamaksi päiväksi? Sanoin tytölle.
-JOO kivvaaa, Emma hihkaisi.
-Hyvä juttu, sitten kun oot syönyt niin mee ettimään kaikki lempilelut mukaan, hymähdin.
-Joojoojoojoo, tyttö hoki ja hotkaisi leivän nopeasti kitaansa. Pian pieni paljaspyllyinen pellavapää katosikin seinän toiselle puolen. Siivosin Emman jälkeensä jättämän sotkun ja kävin päästämässä ulos vinkuvan koiran pihalle. Tämän jälkeen menin katsomaan joko tyttäreni oli saanut lelunsa valittua. Emma istui lattialla koko lelulaatikon sisältö ympärillään ja eritteli leluja kahteen pinoon, toinen pois, toinen mukaan. Naurahdin ja otin hyllyltä ison kassin. Valkkasin kaapista Emman vaatteet muutamalle päivälle, vaipat tietenkin ja laittalta tytön hartaasti valitsemat lelut. Vedin vetoketjun kiinni ja kannoin kassin eteiseen odottamaan.
-Pitäiskö meidän pukea sut? Kysyin alasti ilakoivalta tytöltäni. Vastausta saamatta nappasin tytön syliini ja kävelin vaatekaapille. Housuvaippa paikoilleen, college paita ja housut päälle sekä raitasukat jalkaan. Sitten olikin kai aika vaihtaa oma yöpaita hieman säädyllisempiin kuteisiin. Valitsin isoimmat lökärit kuin vain kaapistani löysin ja suuren valkoisen villapaidan sekä tietenkin sukat, nekin näköjään olivat reiälliset.
-Tulipas jo äiti, ehdin huokaista kun auto ajoi pihaan. Emma alkoi pomppia innoissaan ylös alas. Kävelimme eteiseen ja avasin ulko-oven. Bamse oli jo villisti äidin kimpussa, joten komensin koiran heti sisälle. Koirasta selvittyään äiti nosti kauppakassit autosta ja käveli ohitseni sisälle.
-Noin oleppa hyvä, pitäisi riittää vähäksi aikaa, äiti naurahti ja laski kassit lattialle. Halasi pikaisesti minua ja alkoi sitten pukea lattialla hihittelevää Emmaa.
-Me mennään tästä nyt heti sitten, sano Emma äidille heihei, äitini sanoi ja nosti ulkovaatteisiin puetun lapsen syliinsä.
-Heippa kulta, muista kiusata mummia paljon, sanoin ja annoin pusun tytön poskelle. Äiti lapsenlapsineen katosi pihalla olevaan autoon ja pian auto huristi pois.
-Huh vihdoin, nyt Myllykujaan!

Saavuin muutaman tunnin kuluttua kolisevan polkupyöräni kanssa tallipihaan ja vein sen tutulle paikalle seinän viereen. Kävelin suorinta tietä tarhoille, nappasin Minkin riimunnarun ja pujahdin aidan välistä tarhan puolelle. Mink seisoskeli tarhan toisella laidalla Jörön kanssa. Kutsuin tammaa ja se nosti päätään, katsahti minuun ja laski päänsä takaisin. Mink ei tehnyt elettäkään liikkuakseen luokseni mikä oli hyvin epätavallista. Kävelin tarhan poikki tamman luokse ja naksautin narun kiinni sen riimuun. Maiskutin ja vedin hieman narusta, mutta ei liikettäkään.
-Mink mikä sulla on, et sä ikinä kiukuttele? Nyt mennään talliin harjaamaan sut, sanoin ja vedin uudestaan narusta. Tamma asteli muutaman askeleen, mutta ei selkeästi tahtonut liikkua enempää. Tarkastin Minkin jalat, mutta päällepäin en ainakaan nähnyt mitään ihmeellistä, joten jatkoimme matkaamme talliin, Minkin osalta hyvinkin vasten tahtoisesti. Kiinnitin neidin käytävälle molemmin puolin ja se rauhoittui heti omaksi itsekseen kun sai pysähtyä. Ajattelin tammalla olevan vain hieman huono päivä, joten jätin tarha selkkauksen mielessäni taka-alalle. Käväisin nopeasti varustehuoneessa nappaamassa Minkin harjaämpärin ja tulin sen kanssa takaisin tamman luokse. Nappasin ämpäristä kuluneen kumisuan ja aloin pyöritellä sitä Minkin karvapeitteellä. Harjasin hitaasti ja rauhallisesti, koko nelijalkaisen torson läpi. Vaihdoin pölyharjaan ja harjasin sillä irronneet karvatupsut sekä pölypalleroiset pois. Pään harjasin pääharjalla, jalat pehmeällä harjalla ja harjan sekä hännän selvittelin piikkiharjalla. Tein myös muhkean letin tamman harjaan. Sitten nappasin kaviokoukun ja puhdistin tamman kaviot yksi kerrallaan. Vasemman takajalan kohdalla tuli kuitenkin mutkia matkaan, sillä Mink ei antanut minun koskea siihen ja jopa kiukustui yrityksestäni koskea siihen. Pelästyin hieman ja päätin, että paikalle oli haettava joku tallin henkilökunnasta. Kiiruhdin toimiston ovesta sisään ja näin Vennin ja harmaa hiuksisen vanhan naisen keskustelemassa.
-Tulkaa auttamaan, Mink ei anna mun putsata sen vasenta takakaviota, pyysin.
-Ohhoh kummallista, Venn sanoi ja lähti äkisti mukaani, harmaahapsinen nainen perässään. Minkin luo päästyämme Venn kumartui ja yritti nostaa Minkin jalan. Tamma reagoi kuitenkin samalla tavoin. Vanha rouva kävi rauhoittelemaan Minkiä ja Venn sai kuin saikin jalan ylös. Hetken tutkiskeltuaan hän laski jalan ja sanoi:
-Minkiltä on kenkä irronnut toiselta puolelta ja sinne on jäänyt joku tikku ikävästi väliin, toivottavasti ei ole pahasti saatika tulehtunut, käyn soittamassa kengittäjälle, Venn sanoi vakavin ilmein ja lähti toimistoon.
-Nyt me vain odotamme, viereeni jäänyt vanha nainen sanoi rauhallisesti hymyillen ja katsoi minuun.
-Joo, mutta tuota kuka te mahdatte olla? Kysyin varovasti. Nainen naurahti hiljaisesti ja vastasi lyhyesti;
-Lisbeth Björkdal, naapuri.
-Hahauska tutustua, olen Tanja, hoitajana täällä, vastasin hieman sekoillen sanoissani. Naisessa oli jotain mysteeristä mikä sai minut tuntemaan oloni varautuneeksi. Tosin hänen hymynsä oli valoittava ja sai minutkin hymyilemään. Pian Venn kuitenkin keskeytti ajatukseni sanomalla;
-Päivystävä kengittäjä ei onneksi ollut kiireinen ja tulee kymmenen minuutin päästä.
-Okei hyvä, ehdin jo pelästyä, sanoin.
-Etkö sinä tiedä että jos hevonen pistää hanttiin niin silloin tarkistetaan missä vika on, etenkin kun kyseessä on Minkin kaltainen tapaus. Voin vain kuvitella miltä Minkistä on tuntunut kävellä tarhalta tänne asti, Venn kysyi tiukasti.
-Anteeksi, mä katsoin mutta en huomannut mitään, olisi pitänyt olla tarkempi, vastasin anteeksi pyydellen ja tiesin tehneeni pahan virheen. Venn oli sanomassa vielä jotain, mutta Lisbeth puuttui puheeseen;
-Jospa me Tanja menemme juomaan mustaherukka mehua toimistoon, kyllä asiat järjestyvät.
Katsoin naista kysyvästi, mutta lähdin kuitenkin vähin äänin tämän mukaan. Menimme toimistoon ja istahdin pöydän ääreen. Lisbeth kaatoi minulle mukillisen mehua ja istuutui rauhallisin liikkein viereeni.
-Noniin paljon parempi. Ei Venn ole vihainen, hän on vain tarkka ja minäkin olen aivan mukava rouva, nainen sanoi.
-Kiitos, vastasin vaisusti.
Istuimme pöydän ääressä hiljaa, mutta tunnelma ei ollut ollenkaan vaivaantunut, vaan tuntui kuin huoneen olisi täyttänyt rauhallinen ja iloinen ilmapiiri. Aloin epäillä jo Lisbethiä jonkin laiseksi meedioksi, kunnes tallista kuuluva kolina keskeytti hullunkuriset ajatukseni. Kengittäjä oli ilmeisesti saapunut, joten nousimme pöydän äärestä ja suuntasimme takaisin talliin.

Hetken kuluttua saavuimme Minkin vierelle. Venn rauhoitteli jalkaansa aristavaa tammaa, kun kengittäjä kumartui irroittamaan vanhaa kenkää pois.
-Juu-u kyllä täällä haava on, tätä minä en kyllä osaa paikata, kengittäjä nainen sanoi.
-Minulla on juuri oikea lääke siihen, lisbeth sanoi ja ryhtyi tuumasta toimeen, hän levitti jotain salvaa taskussa olevasta purkista Minkin kavioon, antoi sen vaikuttaa hetken ja laski jalan sitten alas.
-Noniin nyt siihen voi laittaa taas kengän, rouva sanoi hymyillen ja katosi sitten matkoihinsa.
-Kummallista, aina niin kummallista, mutta silti niin luotettavaa, Venn totesi päätään pudistellen ja antoi sitten kengittäjättärelle luvan laittaa kavioon kengän. Seurasin toimenpidettä vierestä, kun ensin mittailtiin sopiva kenkä ja sitten viilailtiin ja naputeltiin nauloja ja ties mitä. Kengittäjäksi minusta ei ainakaan ikinä olisi, liikaa opeteltavaa. Kun kengittäjä sai työnsä valmiiksi, hän keräsi tavaransa, sanoi lähettävänsä laskun ja katosi sitten tallista ulos.
-Vie nyt Mink takaisin tarhaan ja muista jatkossa olla tarkempi jos se kiukuttelee, silloin on yleensä jotain vialla, Venn ohjeisti ja lähti sitten toimistoon. Keräsin Minkin harjat ämpäriin ja irrotin tamman käytävän naruista. Nappasin sen riimunnarun päähän ja käännyimme ympäri pääovea kohti. Enää Mink ei aristanut yhtään ja oli aivan normaali. Kävelimme tarhalle ja päästin Minkin tarhaan. Halasin sen kaulaa ja sanoin:
-Anteeksi muru, lupaan että seuraavalla kerralla uskon kun yrität kertoa jotain.
Poistuin sitten tarhasta, jätin narun portille ja palasin takaisin talliin. Lakaisin käytävälle jääneet roskat pois ison luudan kanssa ja vein harjaämpärin takaisin varustehuoneeseen.
-Eiköhän tässä ole ollut tarpeeksi draamaa yhdelle päivälle, parempi lähteä kotiin! Pohdin ja lähdin pyörälleni.

----------

Toivottavasti ei haittaa että yhdistin kaksi hoitajakohtaista tehtävää yhteen tarinaan. Ja toinen juttu niin en tosiaan tiedä voiko kavioon tulla haavaa, en irl elämässä oo ikinä ollut hevosten kanssa tekemisissä niin tää tuli ihan tosiaan omasta päästä kun en muuta keksinyt ja toivon ettei siitä sakoteta. Muutenkin jos on jotain mikä ei irl elämässä pidä oikeesti paikkaansa niin pyydän anteeksi koska mun hevoskokemus painottuu siihen mitä oon netistä lukenut.

[Miranda]

Ei haittaa vaikka tehtäviä suorittaa samassa tarinassa. En nyt itsekään ole varma tuosta haavajutusta, itse kavion osalta voisin kuvitella että kavioon pitää upota jokin isompi juttu (vaikkapa naula) syvemmälle jotta voi tulla "haava", mutta säteeseen voi tulla helpomminkin kun sitä ei niin paksusti ole. En sano juuta enkä jaata, ei tämä niin tarkkaa virtuaalimaailmassa ole

Tarinan alussa pääsin oikein mukavasti sisälle yh-äidin maailmaan. Tunnelma on "kivasti" kuvailtu, mukavaa vaihtelua. Lisbethin luonne hienosti otettu huomioon. Annan tästä 15v€, 2ap ja 1lp. Lisäksi sait kenkämerkin jonka mukana 5v€ + kaviorasvan. Hoitajakohtaisten tehtävien suorittamisesta 2ap + 10v€.

Mink laitetaan viikoksi sairaslomalle, eli seuraavan kerran liikutusta ensi viikon perjantaina 26.9.

[ttanja]

Vetäisin uudenkarheat vaaleanpunaiset nokian hait jalkaani ja parhaat päivät nähneen tuulitakin päälleni. Lilan hupparini hupun vetäisin pääni päälle ja paksun kaulahuivin kiedoin kaulaani. Oli taas aika lähteä kuluttamaan luppoaikaani tallille. Lukitsin reistailevan kotioveni ja hyppäsin pyörän selkään. Poljin kuin tuulispää Myllykujaan.
Tallipihaan päästyäni näin kun heppaletka oli juuri lähdössä maastotunnille ja Teemu talutti Okraa kentälle päin. Nappasin äkkiä pyöräni syrjään ja kiiruhdin Teemun kiinni.
-Moips, mitä kuuluu? Huikkasin pojalle.
-Moroo, mitäs ihmeempiä, mennään hyppäämään esteitä, voit tulla kattomaan niin näytän miten ammattilaiset sen tekee, Teemu vastasi ja vinkkasi silmää.
-Ai oikein ammattilaiset? Haha, sen mä haluan nähdä, naurahdin.
-Eikai kun oikeesti voisit tulla nosteleen puomeja, mulla on sellanen olo, että tänään niitä tippuu ja paljon, poika selvensi.
-No joo enköhän mä kerkee, käyn eka moikkaa Minkiä, tuun kohta, myönnyin ja lähdin parivaljakon luota tarhoille päin. Mink katseli jo minua aidalta ja hörähti suloisesti kun pääsin sen luokse. Ehkä se oli jo sisäistänyt, että olin sen oma palvelija.
-Mitäs sairaslomalainen? Vieläkö on tossu pipi, lässytin tammalle ja rapsuttelin sitä. Pienen hellän hetkemme jälkeen hyvästelin Minkin vähäksi aikaa ja kiiruhdin tallipihan läpi talliin. Kävelin hiljaisen käytävän läpi varustehuoneelle ja kävin heittämässä takkini, huivini ja reppuni kaappiin, puomeja nostellessa tulisi kuitenkin kuuma. Kaappi vierailullani huomasin myös uusien tavaroideni saapuneen, jotka olin tilannut pari päivää sitten. Minkin uusi glitter satulahuopa oli todella seksikäs. Sen enempää en ehtinyt tavaroita nyt tutkimaan, sillä Teemu oli luultavimmin jo saanut Okran lämmiteltyä. Oli siis parempi kiiruhtaa äkkiä kentälle.

-Noniin, joko niitä puomeja alkaa tippua? Kysyin aidan viertä ratsastavalta Teemulta heti kentälle päästyäni.
-Haha eiköhän, odottele siinä aidan toisella puolen ettei Okra saa mitään sekoomiskohtauksia susta, Teemu ohjeisti ja laittoi tammaan vauhtia. Katselin ratsukon työskentelyä, este toisensa perään ylittyi puhtaasti, eikä tippuvista puomeista ollut tietoakaan. Aloin jo turhautua ja olin melkein lähdössä takaisin talliin päin, kun kuului tuttu kavion kopsahdus ja tömähdys. Ensimmäinen puomi oli alhaalla.
-Jes vihdoin, naurahdin ja livahdin aidan ali kentälle. Väistin vauhdikkaan ratsukon ja riensin punavalkean puomin luokse. Nostin sen takaisin telineelle ja kiiruhdin sitten takaisin kentän ulkopuolelle.
Tunnin verran katselin estehyppelyä ja sinä aikana jouduin toimimaan puomityttönä vain kahdesti.
-Vai muka tippuu paljon puomeja, pyh, kulutit just tunnin mun arvokasta aikaa, parahdin Okraa kentältä ulos taluttavalle pojalle.
-Sorii, mulla oli vaan sellanen olo, mut tiedetäämpähän ettei musta ainakaan tulis ennustajaa, Teemu vitsaili.
-Joopajoo, nyt saat kyllä kehua Mirandalle ja Vennille, että autoin tallityöntekijää jossakin askareessa! Sanoin tuolle vitsiniekalle.
-Noo katotaan jos tulee puheeksi, Teemu hymähti ja erkani sitten Okran kanssa luotani. Päätin tallustella takaisin Minkin luokse tarhoille. Voisihan sen harjata vaikka se sairaslomalla olikin.

Tarhoilla nappasin Minkin riimunnarun aidan koukusta ja livahdin sisäpuolelle tarhaan. Kutsuin tammaa ja kerroin sille harjaussuunnitelmani. Mink lähti kiltisti kävelemään luokseni. Tamma pysähtyi eteeni ja odotti, että laittaisin narun kiinni sen riimuun. Juuri kun olin naksauttamassa narua kiinni, Mink heilautti päätään ja loikkasi sivuun. Se lähti iloisesti ravaamaan ympäri tarhaa ja hirnui kuin nauraakseen minulle.
-No mitäs tämä nyt on? Ihmettelin ja komensin tamman uudestaan luokseni. Sama toistui kuitenkin vielä ainakin kaksi kertaa. Olin jo menettää järkeni ja lähteä tarhasta, kun Mink käveli luokseni ja tönäisi turvallaan olkapäätäni.
-Niin nyt sitten ollaan niin kaveria niin kaveria? Parahdin ja laitoin narun kiinni. Kävelimme tarhoilta talliin kaikessa rauhassa. Tallissa laitoin tamman jälleen kiinni käytävälle, molemminpuolin. Varustehuoneesta kävin hakemassa Minkin harjasangon, jonka kanssa palasin takaisin neidin luokse. Aloin harjailemaan perinteisesti kumisualla kaikessa rauhassa pyöritellen. Kaikki sujui mallikkaasti, kunnes Mink päätti alkaa steppailemaan.
-Hei mikä uhmaikä sulla nyt on? Vai testailetko sä kestääkö mun hermot? Kysyin ihmetellen tammalta. Hetken se jatkoi kiusaamistaan, mutta lopetti sitten. Harjaustuokio sujui ihan hyvin. Viimeisenä otin tamman pään pääharjalla ja taas päätä viskottiin puolelta toiselle.
-Mink nyt loppu! Komensin ja otin riimusta kiinni. Harjasin pään ja kumarruin keräämään harjoja takaisin ämpäriin. Juuri kun olin nousemassa Mink tönäisi minua turvallaan takapuoleen ja humpsahdin mahalleni lattialle.
-Haahaahahahahahahahaha En kestä, alkoi kaamea röhönauru jostai Minkin takapuolen takaa.
-Teemu ole hiljaa ! Murahdin ja nousin ylös. Pian kuitenkin minuakin alkoi naurattaa ja hetken kikatin vedet silmissä.
-Mink selvästi testailee sun hermoja, Teemu hohotti.
-No näköjään, muuten niin kiltti, mut sit pitää hoitajia töniä kumoon, naurahdin ja taputin pilke silmäkulmassaan seisoskelevaa tammaa. Teemu jatkoi matkaansa ja minä päätin palauttaa Minkin takaisin tarhaan keppostelemaan. Otin tamman irti käytävän naruista ja talutin sen pääovista ulos tallipihalle. Tallipihan läpi tarhoille. Juuri kun olin päästämässä Minkiä tarhaan Venn kiiruhti luoksemme.
-Hei viitsitkö poseerata mulle hetkeks? Oon metsästäny teitä hoitajia koko päivän, teidän kuvat nimittäin pitäis saada sivuille. Saako sun kuvan julkasta? Mies kysyi.
-Joo no mikä ettei , sanoin ja olin päästämässä Minkin tarhaan.
-Eikun otetaan Mink mukaan kuvaan, Venn sanoi ja osoitti meille paikan mistä tahtoi kuvan ottaa.
-Mee ton pensasaidan viereen ja vaikka silittele Minkkiä , mies opasti ja räpsi meistä muutaman kuvan.
-Kiitos, Minkillä on muuten jumalaisen pehmeä harja vaikka on noin paksu, Venn sanoi ja höpötteli niitä näitä avaten meille tarhan portin. Päästin Minkin tarhaan ja jatkoin jutustelua Vennin kanssa vielä hetken. Pian hän kuitenkin lähti metsästämään muita hoitajia, joten minä päätin lähteä takaisin kotiin. Nälkä alkoikin jo kurnia vatsassa.

[ttanja]

Juotuani ainakin kolme lasillista Lisbethin tekemää mehua ja löhöttyäni toimiston sohvalla muutaman tunnin, päätin, että oli aika antaa hieman huomiota myös Minkille. Päivällä ollut estetunti tuntui yhä edelleen pakaroissa, mutta aijoin jättää valittamisen taka-alalle. Tallustelin toimistosta tallin läpi pihalle. Taas oli alkanut sataa kaatamalla ja piha oli muuttunut melkoiseksi velliksi. Osasin kuvitella miltä tarhoilla näytti ja etenkin miltä Mink tällä hetkellä näytti, sillä se ei ollut jatkanut esteiltä uudelle tunnille vaan se oli viety tarhaan. Kiiruhdin kaatosateessa tarhalle, jossa Mink jo anovasti odotti että pääsisi sisälle. Nappasin sen narun päähän ja päästin pois tarhasta. Ravasimme tallipihan läpi äkkiä talliin.
-Hyi mä oon ihan läpimärkä ja sä oot ihan mutanen, voivottelin ja kävelimme tallin käytävää eteenpäin. Pesupaikalla näytti olevan tyhjää, joten talutin Minkin sinne ja laitoin narun seinässä olevaan solkeen kiinni. Avasin vesihanan ja päästin letkusta vettä lattialle. Testasin, että lämpötila oli sopiva ja päästin vettä sitten Minkin jaloille. Tamma ei ollut moksiskaan vaan antoi minun pestä kaikessa rauhassa myös sen mahan alusen ja toisen kyljen mihin mutaa oli roiskunut. Kun Mink kiilsi taas puhtauttaan sammutin hanan ja keräsin letkun takaisin telineeseen. Nappasin seinälle olevasta korista hikiviilan ja vedin ylimääräiset vedet pois tamman karvasta. Otin korista vielä froteepyyhkeen millä kuivasin sen jalat. Jätin pyyhkeen kuivumaan ja irrotin narun seinästä. Talutin Minkin karsinalleen ja päästin sisään. Riisuin sen riimun ja laitoin oven kunnolla kiinni. Palasin takaisin pesupaikalle ja lastasin lattialle seisomaan jääneet vedet lattiakaivoon. Kun pesupaikalla näytti siistiltä, tallustelin takaisin Minkin luokse. Annoin sille omenanlohkon taskustani ja kiitin hyvästä käytöksestä pesulla olessa. Tamma rouskutti omenan mielissään ja hamusi taskuani haluten lisää.
-Ei liikaa makeaa mahan täydeltä, hymähdin ja rapsutin tammaa. Vilkaisin kelloon ja se näytti jo puolta seitsemää. Aika oli hujahtanut aivan huomaamatta.
-Sullahan on kohta jo ruoka-aika niin saat kyllä jäädä sisälle odottelemaan, sanoin neidille. Pian muitakin nelijalkaisia alkoi saapua talliin Vennin perässä.
-Minäpä tästä lähden pois tieltä, kuiskasin Minkille ja hyvästelin sen. Kiiruhdin äkkiä ulos tallista ennen kuin Venn keksisi minulle tekemistä. Nappasin pyöräni ja lähdin polkemaan sateessa kohti kotia.

[ttanja]

Tänään oli Myllykujassa avoimien ovien päivä ja olin luvannut osallistua mukaan tapahtumaan. Saavuin tallille Emman kanssa hiukan vajaa kymmenen ja ihmisiä oli kertynyt todella paljon. Tallipiha oli muuttunut autojen parkkipaikaksi ja lapsia kirmasi siellä täällä. Miranda seisoi tuolilla keskellä tallipihaa mikrofoni kädessään.
-Yykaakoo, noniin Tervetuloa suuresti kaikille tänne Myllykujan avoimien ovien päivään. Tänään on luvassa paljon ohjelmaa niin isoille kuin perheen pienimmillekkin. Muunmuassa kello 11 on luvassa poniagilityä kentällä ja kahdeltatoista on hurjan jännittävä arvonta. Luvassa on myös talutusratsastusta lapsille sekä me tallin henkilökunta vastaamme kysymyksiinne koko päivän oikein mielellämme. Päivä huipentuu Maaria Jotunaisen vikellysnäytökseen ja voin vannoa, että sitä ei kannata jättää välistä. Vielä kerran oikein isosti tervetuloa kaikille!
Ihmiset alkoivat levittyä ympäriinsä. Minua lähinnä kiinnostivat poniagility sekä talutusratsastuksen seuraaminen, sillä Mink saisi loistaa molemmissa. Ja Emma saisi tietenkin osallistua talutusratsastukseen. Tallustelimme Emman kanssa kentän laidalle ja nostin tytön syliini. Teemu ja Venn odottelivatkin jo ihmisiä saapuviksi Okran, Minkin sekä Angien kanssa. Kellon lyödessä yksitoista, esitys alkoi ja ihmiset hiljentyivät tarkkaavaisina seuraamaan. Esitykseen kuului muunmuassa kiikkulauta jota ponit ylittivät sekä erilaisia kahisevia pressuhärpäköitä. Teemu myös taianomaisesti sai Okran kumartelemaan ja tekemään ties minkälaisia temppuja. Esitystä oli hauska seurata ja yleisöstä kuului välillä hämmästyneitä kohahduksia. Mink suoriutui tosi hyvin ja näytti nauttivan suuresti esiintymisestä. Poniagilityn loputtua miehet poneineen saivat raikuvat aplodit ja hurraahuudot. Venn ja Teemu kumarsivat koreasti yleisölle ja poistuivat kentältä.
-Eikö ollut hienoa? Kysyin Emmalta.
-Jooo, ponneja! Tyttö hihitti sylissäni.
Pian Miranda saapui kentälle kuuluttamaan arvonnasta, joten päätimme poistua Emman kanssa tallipihalle. En halunnut vielä tietää sijoituinko arvonnassa, se oli mukavempaa saada tietää yllätyksenä. Istuimme tallipihalle raahatulle puutarhakalustolle ja jäimme katselemaan ympärillemme.
-Mitäs täällä synkistellään? Kuului pian Teemun kysymys.
-Ei me mitään synkistellä, kunhan istuskellaan vaan, naurahdin.
-Teidän täytyy olla siskoksia, olette niin saman näköisiä, Teemu vitsaili ja istahti Emman viereen.
-Haha huono vitsi, sanoin.
-Eikun oikeesti, eiks tää oo sun sisko? Teemu kysyi hölmistyneenä.
-Ai etkö sä muka tiedä vielä, Emma on mun tytär, kysyin suu ammollaan.
Poika näytti kavahtavan ajatusta ja nousi samantien ylös sanoen:
-Ohoh, okei, no mä meen moi.
Jäin ihmeissäni tujottamaan tämän perään. Ymmärsinhän minä, että se oli ajatuksena hassu, mutta oikein pelästyä piti. Eihän tässä nyt mitään uusioperhettä oltu perustamassa.
-Voivoi Emma, ei kukaan tahdo olla meidän kaveri, hymähdin lapselleni ja halasin tätä tiukasti. Kyllä tämä tyttönen yhden tallipojan huomion voitti.
Kello alkoi lähentyä yhtä, joten nousimme ylös penkiltä ja lähdimme lampsimaan kenttää kohti. Emma pääsisi vihdoin kovasti toivomansa pollen selkään. Päästyämme kentälle intoni valahti hieman kun näin Teemun taluttamassa Minkiä. No annoin ärsytykseni olla, sillä nyt ajateltiin vain Emmaa. Kävelimme Teemun ja Minkin luokse.
-Tämä tyttönen haluisi päästä pienelle kierrokselle, sanoin Teemulle.
-Joo, poika vastasi. -Niin ja anteeks toi äskönen, hämmästyin vaan niin paljon, hän jatkoi pian.
-Hmph samapa tuo, ei sun tarvii mun kaveri olla jos pelkäät lapsia noin paljon, naurahdin.
-En mä pelkää, mutta oot kuitenkin vaan vuoden mua vanhempi, hirveen outoa, Teemu hymähti.
-Hei kiitos vaan, jospa nyt jätetään tää aihe, en mä sua oo yrittänyt tässä mitenkään iskeä, että jospa nyt vaan hoidetaan tää talutus pois alta, sanoin ja nostin Emman Minkin selkään. Pidin kokoajan kiinni kypäräpäisestä pallerostani kun kiersimme kenttää, sillä olihan tyttö vasta vähän vajaa kolme, eikä ehkä ihan vielä sopivissa mitoissa ratsastamaan yksin.
-Miten niin et yritä iskeä? Teemu kysyi yhtäkkiä koiranpentuilme kasvoillaan.
-Voi luoja, kaikkihan sen nyt näkee, että pörräät jokasen tallitytön ympärillä kuin hyrrä ja lepertelet söpöjä letkautuksias niille. En mä oo mitenkään kiinnostunut tollasesta tuuliviiristä, kunhan nyt olen yrittänyt ystävystyä, palauttelin Teemua takaisin maanpinnalle.
-Njoo onhan ne tytöt ihan kivoja, tämä virnisti.
-Voi jessus, oli ainut mitä sain sanottua suustani siltä nauramiselta. Pääsimme Teemun kanssa sopuun.
Talutuslenkin loputtua nostin Emman alas Minkin selästä. Tyttö oikein puhkui intoa ja olisi halunnut uudestaan, mutta ei makeaa saanut mahan täydeltä. Poistuimme kentältä muiden tieltä ja jäimme seuraamaan muiden lasten ratsastusta. Miranda ja Venn näyttivät kovin kiireisiltä kun joukko vanhoja leidejä oli saapunut tenttaamaan heiltä ihan ihmeellisiä kysymyksiä. Naurahdin Venin tuskaiselle ilmeelle. Heidän onnekseen vikellysmestarin auto trailereineen saapui juuri tallipihaan ja omistajakaksikkoa tarvittiin siellä. Jäin mielenkiinnolla seuraamaan mitä trailerista paljastui. Emma alkoi kuitenkin haukotella jo päikkäreiden toivossa, joten en voinut muuta kuin jättää vikellysesityksen väliin lähteä viemään lasta nukkumaan. Huikkasin Mirandalle, että ottaisi esityksen videolle, jotta minäkin näkisin sen. Sitten lähdimme kohti kotia.

[Venn]

(mitä, ihan kuvittelin että olisin vastannut tuohon aiempaan tarinaan, untako lie? Miun moka, anteeksi!)

21.9.
Oih, Teemu kyllä kehui hyvää työtä vuolaasti ja runsaasti, taisi olla onnellinen avusta Tarinassa oli myös hyvää sidosteisuutta tallin muihin tarinoihin ja tapahtumiin, mikä on aina kirkas plussa. Kirjoitusvirheitä en bongannut, ja teksti oli helppoa luottevaa, kappalejaot oikein ja tarinassa oli hyvä sisältö.
Samalla suoritit kaksi tehtävää, mistä seuraa tason nousu! Onnea! (vaikka hieman myöhässä onkin ^^') Tarinasta kokonaisuudessaan annan 27v€, 2ap sekä 1lp.

23.9.
Laitoin Minkille pesun jälkeen vielä fleeceloimen ettei poloiselle vain tule kylmä, sadetta pihalla ja sadetta sisällä, missään ei pääse pakoon! Mink varmasti tykkää olla hemmoteltavana. Tarinassa itsessään ei ollut virheitä, ja hyvä että Lisbethin mehut maistui Tästä saat 6v€ + 1ap ja 1lp.

// Anteeksi kun kesti näin kauan, mutta tässä tämä!

Avointen ovien päivä
Tarina noudatti hienosti päivän ohjelman aikataulua ja ihanaa kun toit Emmankin taas tallille Oikea pieni ilopilleri! Teemu ei kyllä ollut oikein tahdikas tänään, pitänee opettaa hänelle hieman käytöstapoja. Harmi myös kun vikellysesitys jäi väliin, mutta videoltahan se vielä löytyy. Kokonaisuudessaan hyvin kirjoitettu ja kirjoitusvirheetön tarina, hienoa! Tästä tuleekin 20v€:tä ja 1lp sekä 2ap

[ttanja]

Olimme lähteneet pienelle taluttelu kävelyretkelle Minkin kanssa. Olin ollut monta päivää kotihiirenä kotosalla, mutta nyt olin viimein saanut itseäni niskasta kiinni. Mink käveli rauhallisesti vierelläni ja nappaili välillä maasta viimeisiä vihertäviä ruohontupsuja suuhunsa. Ilta aurinko pilkisteli vielä pilvien lomasta, mutta tuuli teki ilmasta hyytävän vilpoisen. Vedin kaulahuivini kireämmälle ja pipoa syvemmälle päähäni samalla kun kävelimme metsäpolkua eteenpäin. Kohta sataisi varmasti jo ensilumet, eikä kesästä olisi enää tietoakaan. Olin henkeen ja vereen kesäihmisiä, sillä talven tullen kylmä sää teki elämästäni hyvin hankalaa. Taloa piti lämmittää vanhalla takalla, jonka hormit vetelivät viimeisiään ja lämpö ehti jo kauppareissun aikana karata. Toiseksi polkupyörällä ajelu kolmen metrin hangessa oli hyvinkin hankalaa, saatika lastenvaunujen työntö. Kesää tulisi niin kovin ikävä. Ainut hyvä puoli talvessa taisi olla vain Minkin kesäkarva, joka teki siitä entistäkin suloisemman palleron. Hymyillen rapsutin tammaa otsalta. Olimme tulleet jo pitkospuupolun reitin alkuun, mutta halusin kokeilla jotain uutta ja jatkoimme vielä eteenpäin. Siimestie houkutteli minua, joten suunnistimme sitä kohti.

Käveltyämme pitkän tovin kapenevalla tiellä, meitä vastaan kiiruhti lenkkeilyasuun pukeutunut, noin kolmenkymmenen ikävuoden paikkeilla oleva nainen, hieman hätääntynyt ilme kasvoillaan.
-Hei, onneksi tavoitin jonkun, oletteko nähneet tässä matkan varrella minun piilolinssineste pulloani? Olen varma, että hävitin sen tässä reitillä, nainen kysyi nopeasti.
Pyhsähdyimme ja vilkaisin ympärilleni. Vastasin naiselle:
-Ei ole kyllä näkynyt, oletko varma, että se oli sinulla mukana lenkillä?
-Olenolen, tarvitsen sitä aina, silmät kuivuvat niin nopeasti, nainen vastasi tomerasti.
-Ahaa selvä, en kyllä valitettavasti osaa auttaa, sanoin pahoitellen.
-Eikai se sitten ole tänne jäänyt, nainen huokaisi ja kääntyi ripeästi takaisin tulosuuntaansa. Katsoin hämmästellen hänen peräänsä ja naurahdin itsekseni. En ollut ikinä kuullut, että piilolinsseille piti lisätä nestettä lenkkeillessäkin. Päätin kääntyä Minkin kanssa takaisin tallin suuntaan, en halunnut törmätä hölmöön naiseen enää toistamiseen tällä reissulla. Minkin silmät kirkastuivat, kun käännyimme ympäri, sillä taisi pyöriä jo mielessä iltapala ja yöpuulle käyminen. Tamman mieliksi nopeutin hieman tahtia ja ryhdyin hölkkäämään Minkin ravatessa vierelläni. Katsoin tarkkaan etten astunut ristiin tamman jalkojen kanssa, se tästä vielä puuttuisi, että jäisin oman hoitohevoseni alle ja murtaisin jalkani. Pienen urheilu spurttimme jälkeen alkoi minua jo ottaa niin kovasti kunnon päälle, että oli pakko hidastaa takaisin kävelyyn. Hetken jo mietin Minkin selkään kapuamista, mutta luovuin ajatuksesta, sillä minulla ei ollut vielä lupaa ratsastaa itsenäisesti, olinhan vasta aloittanut Minkin hoitamisen. Tyydyttyäni kävelyyn aloimme jo pian olla lähellä tallia. Minkin askellus selvästi reippaantui ja minun piti tehdä töitä pysyäkseni sen tahdissa. Kiiruhdimme melkoista tahtia tallipihaan.

-Heippa oliko kiva lenkki? Kysyi Teemu astellen tallista ulos vaaleanpunainen balettitanssijan asu päällään. Meinasin kuolla nauruun, enkä ollut saada sanaa suustani.
-Minkä naamiaskilpailun mä olen missannut? Näytät ihan kermakakulta, sanoin hekotellen.
-Hei mä aattelin, että tässä vois olla mun uus tyyli ja sä vaan naurat, Teemu vastasi ja esitti loukkaantunutta.
-Oih anteeksi arvon herra, olen syvästi pahoillani, tirskahdin ja pyyhin naurun kyyneleitä silmistäni.
-Hahhah, ei kai, löysin tän tallivintiltä enkä voi uskoa miks siellä on säilytetty tällästä, vissiin joku Mirandan lapsuuden harrastus, Teemu sanoi ja nauroi hänkin.
Mink alkoi polkea jalkaa jo hermostuneena vierelläni.
-Ainiin tää tahtoo ruokaa, pitää vissiin viedä se sisälle, sanoin ja taputin Minkiä.
-Joo, Venn oli jo jakamassa heiniä, Teemu sanoi ja lähti etsimään muita hoitajia tallin alueelta, joita voisi naurattaa upealla asullaan.
Kävelimme Minkin kanssa sisälle talliin ja päästin tamman karsinaansa, Venn lähestyikin meitä heti Minkin ruokien kanssa.
-Oi mis on ollut hän, tuo koni hirmuharjainen, varmasti niin nälkäinen, ruokaa kaihoten! Venn huudahti runoillen kuin kalevalassa konsanaan.
-Hahahah susta voisi tulla runoilija, naurahdin miehelle.
-Joo oon aatellut vaihtaa alaa, voisin kirjottaa pari runokirjaa! Tämä vastasi hekottaen.
-Varmasti, ostaisin molemmat heti, hymähdin.
-Mutta te varmaan pärjäätte tästä eteenpäin jos mä lähden kanssa iltapalalle ja nukkumaan? Jatkoin pian.
-Joo eiköhän me tästä, nähdään! Venn hyvästeli minut.
-Heippa!

----

Suoritin hoitajakohtaisen tehtävän, lisää sanat tarinaan. Lisäksi voisitte yliviivata tuon osta ratsastushousut ja jokin tavara hoitohevosellesi, kun suoritin senkin jo. =) ja koska avoimien ovien päivän tarinasta tulee kommentit kun tuossa venn on kirjoittanut vaan että myöhemmin tulee tähän.