Hanna
Uusi tuttavuus
Posts: 5
|
Post by Hanna on Jul 30, 2015 14:43:34 GMT 2
|
|
Hanna
Uusi tuttavuus
Posts: 5
|
Post by Hanna on Jul 30, 2015 15:25:48 GMT 2
Saavuimme Myllykujaan!
Viimeiset heilutukset edelliselle pikkutallille ja sen omistajille auton ikkunasta ja suunta kohti Myllykujaa. Edessä on noin kolmen vartin matka. Myllykuja tulisi olemaan sijainniltaan helpompi, koska edelliselle tallille oli 25 minuutin ajomatka ja tälle vain vajaa 15 minuuttia. Koppi on vain lainassa meillä, joten se pitäisi vielä palauttaa samana päivänä. Matka kuluu yllättävän nopeasti ja pian kaarramme upean tallin pihaan.
Hyppään autosta ulos ja katselen ympärilleni. Alan ilman kiireitä purkaa polleani ja tavaroita. Selvästi joku oli huomannut tulomme, koska tallin suunnalta kohti meitä kävelee reippain askelein ruskeahiuksinen mies. Hän heilauttaa kättään kävellessään ja luokseni päästyään esittelee itsensä tallimestari Venniksi. Venn kyselee hieman kysymyksiä matkastamme, minusta ja Fancystä samalla kun talutan hämmästyneen puoliveriseni ulos. Hän ensimmäiseksi ohjastaa meidät tallin puolelle ja näyttää Fancyn karsinapaikan. Talutan uteliaan ja ihmettelevän tamman karsinaan. Suljen oven ja Venn ohjaa minua ympäri tallipihaa kertoen hieman historiaa, ohjeita, sääntöjä ja muuta mitä on hyvä tietää astuessa uuteen talliin. Palaamme kierroksen jälkeen yksityistallin puolelle ja näen ilokseni Fancyn jo hieman rentoutuneen ja löytäneen heinää. Venn näyttää vielä satulahuoneesta paikat varusteille ja häipyy sitten johonkin. Haen autolta satulan, suitset, harjat ja muut tavarat. Asettelen ne paikoilleen.
Kierrän katselemassa muita yksityispuolen "kummajaisia". Toivon niin kovin, että Fancy viihtyisi uudessa karsinassa ja seurassa. Puhelen kaikenlaista täysin hölmöä neidille ja muistan, että koppi pitäisi vielä viedä ajoissa. Annan vielä pari heppanamia Fancylle (tätä herkkujen syöttämista voisi siis todellakin hieman vähentää, vaikka kivaa se onkin) ja palaan autolle. Pihalla törmään suloiseen kissaan ja jään sitä hulluna kisufanina silittelemään vaikka pitäisikin jo lähteä. Yhdessä asiassa me ollaan Fancyn kanssa samiksii, molemmat muuttuvat höpsöiksi nähdessään kissan.
|
|
Hanna
Uusi tuttavuus
Posts: 5
|
Post by Hanna on Jul 31, 2015 16:42:40 GMT 2
Suklaahippukeksejä ja kuolaava polle Heräsin sikeästä unesta agressiiviseen ovikellon hakkaamiseen. "Juu juu! Tulossa ollaan!" Vedin nopeasti aamutakin päälleni ja sipsutin ulko-ovelle. Avattuani sen kohtasin sateen uhriksi joutuneen pikkuveljeni. "Aaro mitä ihmettä sinä teet täällä tähän aikaan aamusta?" Hän tunkeutu ohitseni asuntooni sisälle ja heitti läpimärän takkinsa lähimmälle tuolille. "Aamusta? En tiedä mihin aikaan sinun aamusi on", hän naurahti ja osoitti kelloani. Mitä! Miten ihmeessä olin kyennyt nukkumaan kello kahteentoista asti? Olen aina ollut aamuvirkku. "No eipä sillä mitään väliä ole vaikka et ole ehtinyt pukeutua ja näytät tosi peikolta ja…" Aaro hihitti ja minä tönäisin häntä olkapäähän ärtyneesti. Palasin huoneeni ovelle ja huikkasin: "Odota siinä ja älä koske yhtään mihinkään. Puen nopeasti päälle ja olen siinä ihan kohta." Heitin ylleni mustat lökärit ja sinivalkoisen raitatopin. Laahustin keittiöön ja laitoin kahvia tulemaan. Istuin veljeäni vastapäätä ruokapöydän toiselle puolelle ja kohotin toista kulmakarvaani äänettömänä kysymyksenä: "Mitä asiaa?" Aaro ei ehtinyt huomata sitä vaan haki ruokakaapistani paketillisen suklaahippukeksejä. Hain kahvin ja kaadoin sitä molemmille. Kysyin nyt ääneen: "Niin sitä vaan että mitäköhän asiaa mahtaa olla?" Hän mussutti suunsa tyhjäksi kekseistä, jotta saattoi vastata. "Äiti ja iskä haluavat pitää perheillallisen meidän luona huomenna viideltä. Nähdään kuulemma ihan liian harvoin." "Oh no!" oli ensimmäinen ajatus mikä mieleeni tuli ja taisin sanoa sen vahingossa ääneen. Itseasiassa taisin huutaa sen ääneen. "No mitä, ei se niin paha juttu voi olla", Aaro sanoi. "Juu no ehkä siitä selvitään. Mikset muuten laittanut tekstiviestiä tai soittanut niin kuin normaalit ihmiset tekisivät?" ihmettelin. "Halusin vain tulla katsomaan ihanaa rakasta systeriniäni joka on aina täällä ypöyksin" Aaro väisti kömpelön iskuni kohti hänen toista olkapäätään ja ja joi loput kahvista. "Moikka pitää mennä sovittiin Veeran kanssa että nähdään niillä!" Hän hävisi salamannopeasti ja paiskasi oven kiinni. Aina veljeni puhuu kauniista tyttöystävästään, joka tosiaan ei hirmusti minua kiinnosta.
Söin aamupalan loppuun ja pakkasin kaikki tallitavarat mukaan. Nappasin avaimet pöydältä ja hölkkäsin kierreportaat alas. Ulkona satoi miltein kaatamalla, mutta onnekseni sade loppui kokonaan puolivälissä matkaa tallille. Tallilla oli melko hiljaista. Saattoi johtua sateesta. Vein ratsastusvarusteet satulahuoneen puolelle ja nappasin matkaani harjapakin, suitset ja satulan. Laitoin ne karsinan eteen ja seuraavaksi suunnistin tarhoja kohti. Löysin Fancyn syömästä heinää niin intensiivisesti, että se ei edes huomannut minun tulleen aidan viereen. "Hei lihapulla!" huikkasin ja tamma nosti päänsä ja katsoi minuun. Se kävellä löntysteli luokseni ja nappasi herkkupalan kädestäni. Kävelin portin kohdalle ja avasin sen. Fancy yritti jo tunkea ulkopuolelle, mutta edin laittaa sille riimun päähän. Katsahdin taivaalle ja huomasin, että tummanharmaat sadepilvet alkoivat vähitellen hävitä kokonaan paljastaen sinisen taivaan. Se sai minut hymyilemään. Fancy ei onneksi ollut pyörinyt mutakasoissa ja harjauksessa ei mennyt kovin kauan. Päätin vain pyöriä jotain helppoja koulukuvioita kentällä, jos siellä olisi tilaa. Heitin neidille suojat jalkaan sekä muut varusteet. Ulkona oli entistäkin parempi sää ja Fancy käveli tarmokkain askelin pää pystyssä. Näin heti, ettei kenttä ollut tyhjä. Siellä ravasi liinan päässä upea ruunivoikko tamma. Tunsin oman neitini ohjien päässä kiinnostuvan kentälle suuntaamisesta enemmän. Juoksuttaja oli poika, ehkä melko samanikäinen kuin minä. Kun poika huomasi meidät, hän käski hevosen siirtyä käyntiin. Menin lähemmäs Fancyn kanssa ja tervehdin hymyillen: "Moi! Mä olen Hanna ja tää yks pölvästi on Fancy." Hän keräsi liinan lyhyelle ja tuli luoksemme. "Hei vaan, mä olen Teemu ja tämä tässä on Okra. Se on quarterhevonen." Kosketin nopeasti Okran turpaa ja kerroin joitain asioita Fancystä. Juttelimme hetkisen hevosistamme ja sitten halusinkin jo nousta satulaan.
Teemu jatkoi juoksuttamista ja minä aloin tehdä kaikenkokoisia ympyröitä ravissa alkukäyntien jälkeen. Fancy tuntui tosi jäykältä, mutta en ollutkaan vähään aikaan sillä kunnolla ratsastellutkaan. Vaihdoin suuntaa ja jatkoin samanlaisia harjoituksia toiseen suuntaan. Kokeilin myös pohkeenväistöjä. Vasen puoli alkoi jo hieman pehmetä ja väistöt sujuivat.. no kovalla työllä ja väännöllä, mutta oikea puoli oli toivoton. Päätin, että vähään aikaan esteisiin ei tarvitsisi keskittyä, vaan koulua pitäisi selvästi hioa. Taivuttelin vielä vähän lisää ja pidin pienen välikäyntitauon. Teemu päätti lopettaa tältä erää ja suuntasi talliin Okran kanssa. Itse aloin suunnittelemaan laukkatehtävää. Päätin vain tehdä laukkalävistäjiä ja laukkaympyröitä. Säikähdin hieman, kun kentän viereltä kuului: "Sulla on hyvä istunta." Käännyin katsomaan ja näin Teemun nojailemassa aitaan. Ratsastin tehtäväni loppuun ja ravasin hänen luokseen. Pysäytin Fancyn, joka saman tien kääntyi Teemun puoleen ja tönäisi tätä kuolaisella suullaan. "Hyi olkoon senkin kakara!" moitin polleani, mutta suuni kääntyi virneeseen nähdessäni Teemun kuolaisen naaman. Me molemmat aloimme hihittää ja hän pyyhki hihallaan naamansa kuivaksi. Itse olin todella hikinen ja naamani punoitti kuin tomaatti. "Ainiin, kiitos", muistin sanoa. Teemu hymyili ja nyökkäsi. Minun pitää lähteä nyt, mutta me varmaan nähdään täällä taas uudestaan. Heilutin hänelle ja ratsastin vielä muutaman minuutin.
Fancy tuntui ikionnelliselta päästessään takaisin karsinaansa ja saadessaan suunsa täyteen heinää. Laitoin satulahuovan satulan päälle väärinpäin, koska se oli kastunut hieman hiestä. Harjasin Fancyn puhtaaksi ja tarkistin kaviot kivien varalta. Kiviä ei löytynyt mutta säteen ja kengän väliin oli jumittunut poikittain keppi. Irroitin sen ja kävin vielä päätallin puolella pesemässä Fancyn kylkiä ja mahanalusta. Palautin tamman karsinaansa, mutta en lähtenyt vielä kotia kohti. Istuin Fancyn karsinan nurkkaan ja katselin hömelöä neitiäni. Mietin kuinka en ollut ajatellut "Fancy" -lempinimeä, silloin kuin sain hevosen. Se kuulostaa liikaa joltain pienen lapsen keksimältä nimeltä omalle keppihevoselleen, mutta yritin olla välittämättä asiasta. Olihan Fancy mieleltään vähän itsekin vielä pikkulapsi ja pikkuprinsessa. Kuiskuttelin hetken kaikkea hevoselleni. Puhuin sille veljestäni ja vanhemmistani sekä illallisesta huomenna. Supatin myös siitä, kuinka kivaa oli tutustua Teemuun ja kuinka mahtavaa olisi tutustua ihan keneen tahansa tältä tallilta. Kävelin autolle ja huristelin kämppää kohti.
|
|
Hanna
Uusi tuttavuus
Posts: 5
|
Post by Hanna on Sept 1, 2015 15:32:08 GMT 2
Pahanonnen varpuset
Viimeviikkojen helteet olivat loppuneet ja aamut jäädyttivät koko ruumiin, ellei osannut pukeutua vähän lämpimämmin. Heitin päälleni tummansinisen lämpimän syystakin ja lähdin asunnostani ulos. Kello oli seitsemän aamulla. Heitin pienen pussillisen kuivia leivänpaloja etupenkille ja käynnistin auton. Laitoin auton radion päälle ja taputtelin käsilläni auton rattia musiikin tahtiin. Ei kulunut aikaakaan, kun lauloin täyttä kurkkua. Hiljensin vasta ääntäni kääntyessäni Päätieltä kohti Myllykujaa. Katselin tallin pihaa tuulilasin läpi. Näytti melko hiljaiselta. Höh, olisi kiva päästä tutustumaan useampaan tallillakävijöistä. Nappasin leipäpussin ja kävelin yksityistallin puolelle. Olin sen verran aikaisin tallilla, että heitin itse Fancylle ruuat. Sillä aikaa, kun polleni mussutti kaurojaan, hain satulahuoneesta satulan, suitset, suojat sekä harjapakin. Fancy oli ehtinyt siirtyä syömään heiniään. Kurkkasin karsinaan ja näin kaurasta töhryiset seinän ja oven. "Ähh, ootpa sä kyllä oikee possu!" huokaisin ja pyyhin limaiset ruuat pois. Tartuin harjaan ja raaputin irti kaikki likatahrat sekä puhdistin kaviot. Sujautin Fancylle jalkaan sen vanhat metsänvihreät jännesuojat ja putsit. Totesin, että lähipäivinä olisi tarpeellista käydä hevostarvikekaupassa. Asettaessani satulaa selkään varpunen lensi karsinan ohi. En ehtinyt väistää ja säihkähtäneen pollen kavio tallasi suoraan varpailleni. Kähisin jotain Fancylle vihaisesti ja pukkasin sitä takamukselle kyynärpäällä. Paino nousi jalaltani ja Fancy kääntyi katsomaan minua aanteeksipyytävällä ilmeellä. Taputin sitä kaulalle ja koetin liikuttaa varpaitani. Niihin ei sattunut pahemmin ja jatkoin satulointia.
"Tänään on maastoilupäivä!" kerroin Fancylle kiristäessäni satulavyötä selästä käsin. Olin muutama viikko takaperin käynyt kävelemässä yhtä Myllykujan maastoreittiä läpi ja se oli vaikuttanut juuri sopivalta. Ohjasin siis innokkaan hevoseni kohti maastoa. Aluksi Fancy tanssahteli eteenpäin epävarmasti, mutta uteliaasti. Vähän ajan kuluttua se kuitenkin rauhottui ja aloitin ravailemaan rennosti tietä pitkin. Näin kauempana jäniksen juoksevan, mutta onneksi neiti ei huomannut sitä. Siirryin takaisin käyntiin ja näin edessäpäin hyvännäköisen suoran laukkaamiseen. Nostin käynnistä laukan ja Fancy pomppasi eteenpäin voimalla. Menetin hieman tasapainoani ja ohjat pääsivät löystymään. Sain kuitenkin asennon korjattua ja hidastelin kiitolaukkaa puksuttavaa pollea. Fancy hidasti tahtia ja suoran päässä se siirtyi kiltisti takaisin raviin. Ravailin hetken ja siirryin taas käyntiin. Matkan aikana laukkasin vielä kaksi kertaa ja kaikki sujui mainiosti. Tulimme takaisin tallin pihaan ja olin positiivisessti yllättynyt siitä, kuinka hyvin kaikki sujui. Taputin Fancyä kaulalle ja aioin nousta selästä pois, kun taas joku varpunen päätti säikytellä. Se lensi aivan korvani vierestä. Fancy pomppasi ilmaan ja spurttasi 50 metriä pihalla. Minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia pysyä kyydissä, joten lensin kuperkeikalla alas. Onneksi ei sattunut. Nousin maasta ja näin hevoseni pöllistyneenä keskellä pihaa. Se ei tullut luokseni, joten jouduin hakemaan sen.
Olin hetken hieman kärttyisä vaikka tiesin, että Fancy ei ollut syypää. Korjasin kaikki tavarat pois ja vein lopuksi pollen tarhaansa. Karsina olikin jo siivottu, joten minun ei tarvinnut tehdä sitä. Pesin suojat ämpärissä ja lähdin kohti kotia. Matkalla tuttuun tapaan lauleskelin kovaa. Näin edessäpäin tien laitaan sammahtaneen auton. Hiljensin ja pysähdyin itsekin tien viereen. Menin hyväntahdoneleenä kysymään, että oliko kaikki kunnossa. Auton takaa tuli hieman päälle kaksikymppinen mies. "Heii! Onkos kaikki kunnossa?" hymyilin. Mies vastasi raapien päätään: "Auto toimi ihan normaalisti ja sitten jotai tapahtui. Yritän selvittää sitä tässä." Katselin autoa ja kysyin: "Minnepäin oot menossa ja onks sulla kiire?" "Tonne keskustaan mä ja en oo kiireessä", mies vastasi. "Hei, mähän voisin heittää sut, koska ei oo myöskään kiireitä. Katson vain, että paljon kello on…" ehdin sanoa, kun tajusin, ettei kännykkäni ollutkaan taskussani. Katsoin jokapuolelta autoa ja totesin sen jääneen tallille. "Tota, kännykkä tais jäädä tallille, mut sä voit tulla mukaan jos jaksat" "Juu jaksan tulla. Mä oon muuten Toni", hän esittäytyi. Ajoin takaisin tallille ja löysin kännykkäni satulahuoneesta. Käytävällä juoksin melkein Teemun päälle ja hän sanoi: "Hei rauhassa nyt, hehheh, ootko tulossa vai lähössä?" "Lähtemässä, unohdin vain kännykkäni tänne. Törmäillään joku toinen päivä, hihii", nauroin. Toni odotteli autossa lähes liikkumatta ja hymyili, kun palasin takaisin. Vaihdoimme vielä puhelinnumeroita ennen kuin hän nousi talonsa luona autosta. Päätimme mekin törmäillä jokin päivä.
|
|