Hanne
Uusi tuttavuus
Posts: 9
|
Post by Hanne on Aug 31, 2015 10:39:48 GMT 2
Tumpun päiväkirja ...ja vähän Hannenkin Ryövärin Tuulenruhtinas, "Tumppu" suomenhevosori s. 2.2.2014, 8 vuotta
om. Hannele Lappi
|
|
Hanne
Uusi tuttavuus
Posts: 9
|
Post by Hanne on Aug 31, 2015 12:25:16 GMT 2
31.8.2015 // Muutto - jälleen kerran
Suuri sininen Ford rymisteli pitkin kuoppaista soratietä vetäen perässään kahden hevosen valkeaa kuljetuskoppia. Ratin takana istuva tummahiuksinen nainen vilkuili navigaattoria kännykästään epätoivoinen ilme kasvoillaan. Takana oli jo monen monta ajokilometriä etelästä pohjoiseen ja päivä alkoi kääntyä iltaan. Honda oli (jo kolmatta kertaa tänä vuonna) huollossa ja Hanne oli saanut lainaksi kummisetänsä nelivetoisen avolavafoordin, joka oli ajettavuudeltaan kuin traktori. Myös koppi oli puoliksi lainassa, jäänyt ylimääräseksi sedän vaimolta, kun tämä hommasi uuden, paremman trailerin puoliverisilleen. Jotta ajoneuvoyhdistelmän ja kopissa rymyävän suomenhevosoriin kuskaaminen ei kävisi liian helpoksi, oli hän ajanut kaiken lisäksi harhaan ja päätynyt jollekin pikkutielle, jota Googlen karttasovellus ei suostunut löytämään.
Loistavaa Hannele! Pitäisi varmaan vähän useammin käydä opiskelukaupungin ulkopuolella! nainen raivosi mielessään itkua nieleskellen. Hän päätti pysäyttää auton hetkeksi seuraavaan tienhaaraan. Hannen keräillessä itseään ratin takana oli ajoneuvoyhdistelmän viereen ajanut joku maajussi antiikinaikaisella vanhalla Valmetilla. "Voinkos auttaa?" kysyi pulskahko mies ratin takaa. "Ai! No tässä ollaan vähän eksyksissä", nainen hätkähti, mutta yritti kuulostaa mahdollisimman huolettomalta. "Mihinkäs päin?" "Pitäisi ensin päästä Kelojärvelle ja siitä sitten Myllykujan Ratsutilalle." "Jaa no mutta Kelojärvellähän sie olet jo", mies hymyili hiukan. "Ratsutilasta mie en tie, muttha keskustaan pääset ku jatkat tästä vuan etiäpäin." "Ai jahas..." nainen punastui hieman, mutta kokosi pian itsensä, "kiitos oikein kovasti!"
Matka jatkui taas ja pian soratie vaihtui tasaiseen asvalttiin. Suuri "Tervetuloa Kelojärvelle"-kyltti toivotti Fordin kuskeineen tervetulleeksi ja sen takaa paljastuivat maatalouskauppa Mullilan Kone & Kuokka, kampaamo Hiushelmi ja muita pieniä putiikkeja, mitä nyt kuntakeskuksesta kuuluukin löytyä. Keskustan läpi ajettuaan nainen saapui risteykseen, jossa vasemmalle osoittava kyltti sanoi "Korkeaniemi 30". Hanne muisteli saamiaan ajo-ohjeita ja päätti rohkeasti kääntyä oikealle. Noin viiden kilometrin jälkeen näkyikin tien varressa bussipysäkki ja mustapohjainen kyltti, jossa luki Myllykujan Ratsutila. "Jess!", nainen huudahti ääneen. Tällä kertaa hiekkatietä tarvitsi ajaa vain noin puolisen kilometriä, kunnes hän oli tallin pihassa. Hanne parkkeerasi jykevän punaisen tallirakennuksen eteen ja ehti juuri hypätä ulos autosta, kun pitkähiuksinen mies hiihteli häntä vastaan. "Terve, Geralt Hermann", mies esittäytyi virallisella äänellä. "Hannele Taivalvaara, sun kanssa vissiin puhuttiin puhelimessa?" "Juu näin oli, minä hoitelen useimmiten näitä yksityisjuttuja" Geralt kertoi ja hänen äänensävynsä sai jotenkin rennomman vivahteen. "Voit muuten kutsua nimellä Venn, otetaanko ori ulos?" Muitta mutkitta mies meni kopille avaamaan lastaussiltaa Hannen mennessä hieman hämmentyneenä pikkuovesta sisälle irrottamaan Tumppua etupuomista. Tumppu asteli arvokkaasti ulos kopista ja Venn riisui sen kuljetussuojat naisen pidellessä kiinni riimusta. "Viedäämpä ori sitten samantien pihattoon. Meillä on tosiaan tällä hetkellä vain pihattopaikkoja, mutta ori pääsee kyllä heti talliin, jos karsinoita vapautuu", Venn pahoitteli kiitäessään pihattotarhalle Hannen yrittäessä pysyä perässä Tumpun kanssa, joka halusi haistella ja tutkia joka ikisen kiven ja lantakasan matkan varrella.
Kun ori oli laskettu pihattoon ja näytti siltä, että se myös rauhoittuisi sinne, lähtivät Venn ja Hanne kävelemään takaisin kohti tallipihaa. "Mitenkäs tuon trailerin kanssa, olisiko mahdollista säilyttää sitä täällä tallilla jossain? Mä kun asun kerrostalossa tuossa lähikaupungissa, eikä mummot kato kuljetuskoppia oikein hyvällä siinä parkkipaikalla", Hanne kysäisi. "Eiköhän me aina joku huomaamaton kolo sille löydetä", Venn tuumaili. "Se olis ihan mahtavaa, kiitos", nainen hymyili. "Mites kaikki käytännön jutut, tehdäänkö sopimus nyt vai-" "Paperihommat voi hyvin odottaa huomiseen, eiköhän mennä vaan molemmat kotiin lepäämään, säkin olet tainnut ajaa aamusta asti sieltä etelästä tänne", Venn totesi. Niimpä sovittiin, että Hanne tulisi seuraavana päivänä puolen päivän jälkeen tallille ja tarpeelliset lomakeet täytettäisiin silloin.
Nainen irrotti trailerin Fordin perästä ja istahti auton rattiin. Puhelin välkkyi. 3 uutta viestiä Sampalta: "Miten sujuu, joko ootte napapiirillä?" "Huhuu?" "Eihän vaan oo sattunut mitään?" Hanne näpytteli pikaisesti vastauksen ja kertoi soittavansa kotiin päästyään. Nyt olisi vielä puolen tunnin ajomatka kotiin ja sitten nukkumaan - vihdoinkin!
|
|
Hanne
Uusi tuttavuus
Posts: 9
|
Post by Hanne on Sept 12, 2015 22:43:38 GMT 2
12.9.2015 // Muutto completed.
Hiippailin iltahämärässä IKEA-kassia kantaen (lue: raahaten) autolta kohti Myllykujan tallia. Onneksi pihalla oli valaistus päällä, muuten astuminen sysipimeään talliin olisi voinut tuntua turhankin karmivalta... Napsautin valot käytävälle ja suunnistin kohti satulahuonetta. Rämäytin IKEA-kassin maahan ja aloin lappaa sen sisältämiä loimia Tumpun kaappiin. Tämän jälkeen koko muuttohärdelli olisi vihdoinkin ohi! Eikä siihen uponnutkaan kuin pari viikkoa.
Kun viimenenkin sadeloimi oli nätisti viikattu kaappiin, ryttäsin kassin kasaan ja sammutin valot satulahuoneesta ja käytävältä. Ennen kuin poistuin tallista, loin vielä silmäyksen ilmoitustaululle - ei mitään uutta. Etsin kai alitajuisesti ilmoitusta siitä, että Tumppu olisi siirretty pihatosta tallin puolelle. Vaikka mikäpä sen oli siellä pihalla ollessa. Enemmänhän tässä oli omistajan mukavuudenhaluisuus koetuksella.
Heitin kassin pikaisesti autoon ja kävelin vielä pihattotarhalle. Tumppu kökötti siellä mussuttaen iltaheiniään. Kävin antamassa pojalle pikaiset pusut ja rapsutukset, mutta pian päästin oriin taas nauttimaan iltaheinistään. Jospa sitä kävisi huomenna vähän testailemassa Myllykujan syksyisiä maastoja...
|
|
Hanne
Uusi tuttavuus
Posts: 9
|
Post by Hanne on Oct 5, 2015 10:45:47 GMT 2
5.10.2015 // Satulansovituspäivä
Harjasin ulkona puomilla kiinni olevan oriin vaaleaa karvaa pitkin vedoin. Onneksi syksy on tähän asti ollut leuto ja kuiva, ei ole tarvinnut kuraisen hevosen kanssa juuri taistella, saati kikkailla loimien kanssa. Vaihdoin pölyharjan muovisukaan ja lähdin käymään harjaa varovasti läpi. Suomenhevonen oli alkanut jo kasvattaa talvikarvaa, minkä huomasi leuan alle ilmestyneistä partakarvoista. Tovin kuluttua kipaisin käymään tallissa, ja jätin Tumpun hetkeksi hypläämään riimunnarun vetosolmua, jota se turhaan yritti saada auki väärästä päästä.
Talli oli tyhjä, johon olin jo parin viikon aikana tottunut. Jostain syystä ainakaan niinä aikoina kun itse olin tallilla, ei täällä tuntunut olevan ketään. Astelin satulahuoneeseen ja otin uutuuttaan kiiltävän ruskean koulusatulan kainalooni. Olin jo pitkään pyöritellyt mielessäni ajatusta uudesta satulasta, nyt kun Tumppukin oli jo kehittynyt ohi tuosta vanhasta yleissatulasta, jonka kanssa jouduttiin nykyisin käyttämään geeliä sopivuuden parantamiseksi. Päätin siis käyttää oriin vapaapäivän hyödyksi ja kokeilla utta satulaa, joka oli toistaiseksi vielä ainoastaan sovituksessa. Pihalla yhä puomissa kiinni oleva Tumppu nosti hieman päätään minut nähdessään ja tuijotti ihmeissään satulaa. "Älä huoli, kyllä me vapaapäivästä pidetään kiinni, kokeillaan vaan", höpötin oriille ja asettelin samalla satulaa oikealle kohdalle sen selkään. Takaosa oli hieman liian topattu, mutta muuten satula näytti näin amatöörin silmin istuvan melko hyvin. Varmaankin täytyisi kysyä vielä kaverini Inkan mielipidettä, hän kun näistä asioista tiesi vähän enemmän.
Lopulta vein satulan pois ja palasin takaisin irrottamaan Tumpun puomista. Vein oriin takaisin pihattotarhaan, jossa se joutui kyhjöttämään yksinään. Tämä harmitti minua melkoisesti, ori on kuitenkin melkoisen sosiaalinen luonne. Mutta yksityistalli oli täynnä, joten valinnanvaraa ei tainnut olla. Sujautin Tumpulle vielä porkkananpalan aitojen välistä, ennen kuin käännyin kävelläkseni takaisin tallipihalle ja siitä autolle.
|
|