Vakiotunnit

[norpatar]

Innostuin ja osallistuisin Minkillä keskiviikon Este I tunnille. Tälläistä menoa meillä oli Minkin kanssa ristikko harjoituksessa. Suoritimme tunnilla pieniä ratoja, jotka koostuivat lähinnä ristikoista ja vinoista esteistä, jotta keskelle tähtääminen olisi helpompaa...

Mink oli todella mukava hevonen aloitella hyppäämistä Myllykujassa. Hannalta sain kuulla kommenttia jaloistani ja myötäyksestä, mutta hän totesi että ne ovat pikku vikoja ja johtuvat varmaan siitä etten ole pitkään aikaan hypännyt ponilla ja pieniä esteitä. Ja ne ponit millä hyppään kotona ovat niin raketteja, että kyydissä on pysyttävä keinolla millä hyvänsä. Eli polvet meinasi puristua kiinni.
Näköjään olen unohtanut värittää raippani, mutta voihan niitä valkoisiakin raippoja olla Toivottavasti piirros tyylini kelpaa. Olen huono lisäämään rtaustoja ja piirtämään niitä, koska yleensä olen sen verran laiska. Hevosen saan piirrettyä ja väritettyä, mutta taustat jäävät yleensä valkoisiksi tai sitten sutuksi, kuten maastokuvassa...

[ttanja]

Toi viime tarina oli siis keskiviikko 24.9. estetunti ja esteistä innostuttuani ilmottaudun myös perjantain 26.9. este 1 tunnille, ratsuksi sain Minkin. Tunnilla näytti tältä.





ja anteeks maailman epäonnistunein kuva

[norpatar]

Launatai 27.9. Maastotunti
Listassa luki kohdallani Okra huomasin sivusilmällä Teemun pälyilevän rehuvaraston ovelta. Henna oli toimistossa, joten menin hetkeksi norkoilemaan toimiston puolelle.
-Meinasit laitta mut oikein tykin selkään vai, kysyin epäilevästi Hennalta.
-Kyllä, me Teemun kanssa vähän aateltiin että pärjäisit Okralle. Lisäksi Teemu ei itse ehdi ratsastaa tänään, joten siitä olisi apua myös hänelle, nainen vastasi kirjoituspöydän äärestä.
-Tänään tulee uusia oppilaita maastoon mukaan, joten saatte toimia Okran kanssa keulassa. Minä tulen itse perässä Lunalla. Okra on varmempi kuin Luna, joten Okran on parempi johtaa. Lisäksi takaa on helpompi valvoa oppilaiden ratsastusta. Menemme Siimestien ja siellä on niitä luonnon esteitä. Huutelen sulle sitten mihin päin mennään ja mikä askellaji on mahdollinen. Aina kun sinusta tuntuu että voidaan edes ravata, niin ravataan. siellä on aika mutaista ihan metsän alussa, mutta sitten kuivuu, kun pääsemme vähän nousemaan. Kävin itse eilen katselemassa reitin kunnon ja tulin siihen tulokseen että voimme hyvin mennä ja hypätä kaikki muut esteet paitsi ensimmäisen. Sen ympäristö oli luokattomassa kunnossa, joten hyppääminen olisi vaarallista, nainen jatkoi kahvikuppiaan hämmennellen.

Jutustimme Hennan kanssa hetken menneistä. Nainen on aivan samanlainen, kuin minun ensimmäinen opettajani. Hän ei ole koppava, mutta lasten tuleessa norkoilemaan toimistoon hän nyrpistää hiukan nenäänsän ja jatkaa omia juttuja, vaikka olisimmekin keskutelleet enenn sitä. Aivan kuten minäkin pienenä omalla ratsastuskoulullani pakenimme opettajaa, kun pakolliset jutut oli suoritettu. En voinnut olla naurahtamatta, kun lapset lähtivä ja Henna taas normaalisoitui. Kerroin hänelle ensimmäisestä ratsastuskoulusta, jossa olin. Olinhan hevostilan kasvatti, joten en ole koskaan käynyt alkeistunneilla ja kuinka opettajani inhosi minua, koska osasin käsitellä hankalatkin hevoset, niin ja koska sain laiskatkin hevoset villiintymään railakkaalla lännentyylillä. Hennakin nauroi ja totesi olevansa hiukan samanlainen opettaja.

No kun juorut oli juoruttu siirryimme talliin ja hämmästyksekseni Teemu oli harjaillut Okran ja alkanut varustaa sitä.
-Moi enkö mä meekään sillä maastoon tänään, kysyin hämmentyneenä lähtöön on vielä reilu puolituntia.
-Lähdet jos pystyt, mä haluun eka nähdä ootko oikeesti joskus ratsastanut kunnon westernhevosella, poika sanoi yllättävän koppavasti. Taisi olla kova pala antaa melko vieraalle ihmiselle oma mussukka ratsuksi ja vielä maastoon.
No mikäpäs siinä menimme kentälle ja Teemu valisti minua ratsastuksesta, kuinka en saisi tökkiä varpailla tammaa kun nousen selkään jne. No sellainen ei ole muutenkaan tapanani. Nousin ratsaille niin sulavasti kuin vain mahdollista. Okrakin on ihan hevosen kokoinen minulle. Tamma pärskähti hiukan hermostuneena, joten silitin sitä rauhallisesti kaulalle. Teemu halusi nähdä ohjas otteeni ja istuntani, jonka jälkeen hän alkoi testaamaan minun todellista westerntaitoani. Suoritin reiningin ja trailin tehtäviä Teemun käskyjen mukaan ja poika alkoi pikku hiljaa rentoutua ja normalisoitua. Slidestop oli meilen kiintoinen ilman pitäviä lahkeita, nimittäin ratsastussaappaat olivatkin yllättävän liukkaat. Ei muutakuin tapista kiinni toisella kädellä. Onneksi ei tarvinnut kuin yksi suorittaa, sillä Teemukin huomasi että se oli haasteellista englantilaisessa ratsastusasussa.

Henna saapui oppilaiden kanssa kentälle ja minä annoin Okran hetken seistä ja rauhoittua. Teemu auttoi ratsukoita selkään, kun Henna selosti turvallisuusohjeet. Sain selkääni repun, jossa oli ensiapupakkaus, kaviokoukku ja kengän irroitusta varten pihdit. Ihmettelin kun olemme niin lyhyelle retkelle menossa, mutten sanonut mitään. Okran satulalaukkuihin tuli juomapulloja ja loput olivat Jörön satulaan kiinnitetyissä laukuissa. Lähdimme jonossa kohti metsää ja siimestien reittiä. Alkutaival sujui ravia ja käyntiä käyttäen. Mutaisimmassa kohdassa Voodin kanssa tuli ongelmia, kun se ei olisi tullut mudan läpi, eikä Lunakaan vaikka Henna yritti ratsastaa rinnalle. Muut jäivät odottamaan lammikon toiselle puolelle, kun minä ratsastin Okralla takaisin lätäkön yli. Okra asteli rennosti ja varovaisesti, mikä on hyvä ettei tule polkeumia jalkoihin. Voodi ei tullut niin rauhallisesti, vaikka saatoimmekin hienohelmat lätäkön ylitse. Tamma nimittäin polkaisi oman kannan komeasti auki. Ihastuttava lärpäke ja melkoisesti verta. Pysähdyimme hetkeksi paikkaamaan Voodia. Puhdistin haavan omasta juomapullostani puhtaalla vedellä, jonka jälkeen lappu päälle ja tiukka sideharso päälle. Onneksi repussa oli myös jesaria, joten kavio kunnon pakettiin ja matka jatkui. Haava puristautui kiinni, joten pystyimme jatkamaan matkaa. Tamma ei ontunutkaan. Minun ratsautumiseeni tarvittiin hiukan luovuutta. No onneksi maastotarjoaa erialisia luonon jakkaroita, joten kiipesin Okran kyytiin kannon päältä. Matkamme jatkui loivassa ylämäessä ravaten. Mäen päällä huomasin risteyksen joka koukkasi hiukan metsään syvemmälle.
-Jatka suoraan ja valmistaudutaan laukkaan, kuului huuto jonon perästä. Käskystäni siirryimme laukaan ja laukkasimme useamman sata metriä kauniissa metsämaisemassa ja hyväpohjaisella tiellä. Hennan käskystä siirryimme raviin ja sitä kautta käyntiin. Halukkaat saivat hypätä matalan tukki esteen, joka oli tien reunassa. Olimme siis esteella kaksi oletin näin. Henna tarkasti esteen ympäristön näytti itse mallia Lunalla, jonka jälkeen oppilaat saivat halutessaan hypätä. Voodin ratsastaja ei halunnut hypätä, joten hän ohitti vain esteen. Me hyppäsimme viimeisenä. Okra hyppäsi valtavan loikan, johon mukautuminen oli aavistuksen epämielyttävää länkkä penkillä, mutta hengissä ja tammalla on hauskaa, mikä on pää asia. Kävelimme hetken, jonka jälkeen avautui mieltön laukka baana.
-Nyt on mahdollisuus päästellä, onko joku joka ei uskalla laukata kovaa, Henna kysyi. Jörö vaihdettiin ryhmässä Voodin eteen, koska se on hiukan hitaampi kuin Mink, jolla ratsastava poika halusi mennä lujaa. Ithi oli toisena perässäni. Henna antoi minulle luvan päästellä, kunhan Mink ja Ithi pysyy vauhdissa ja kertoi mihin asti baanaa on. Ravin kautta siirryimme laukalle ja Okra selkeästi tiesi että nyt ollaan menossa ja oikein ampais ilaukalle aivan kuin karjahevonen syöksyy vasikan perään. Nojauduin hiukan eteen ja annoin tammalle ohjaa se kiihdytti entisestään. Loivissa mutkissa pääsin hiukan katsomaan taakseni Ithi ja Mink tulivat ihan täysiä perässä. Mink hiukan meinasi jäädä, joten en lujempaa päästänyt menemään. Kun laukka pätkä oli ohi siirryimme raviin ja ravasimme hetken jotta hevoset rauhoittuvat. Seuraavan esteen kohdalla meidän oli määrä odottaa loppuja ratsukoita. Ehdimmekin odotella pari minuuttia ja saimme juotuakin hiukan vettä. Suuhan tuollaisessa vauhdissa kuivuu. Okra rauhoittui hyvin ja malttoi seistä, mutta Ithin ratsastaja joutui laskeutumaan ratsailta juomatauon ajaksi, koska friisiläisen askellus jäi hiukan päälle ja tyyppi suoritti piaffea maastopolulla. Loppu reissu sujui rauhallisemmin ja Voodinkin ratsastaja uskaltautui hyppäämään Okran ja minun perässäni pienen koivuristikon ylitse. Okra oikeastaan vain laukkasi sen yli, koska liika into oli jo kulutettu pois. Palatessa tallille Henna käskikin kääntyä polulle, jota pitkin päädyimme rantaan. Rannassa kävimme huuhtelemassa hevosten jalat ja Okra innostui loiskuttelemaan. Vesi ei ole enään kovinkaan lämmintä totesin ja palasimme tallin pihaan.

Teemu auttoi huollossa ja halusi kuulla miten Okra käyttäytyi. Kehuin minkä kerkesin tammaa ja kerroin sen hypyistä. Teemu naurahti kun kuuli ensimmäisen hyppymme ja vielä kun Henna varmisti sen olevan totta. Tamma oli hypännyt reilusti yli tuon ehkä 40cm korkean tukin. Niitä olisi voinnut olla vaikka kolme päälekkäin niin yli olisi mennyt, lahjakasta. Kun tamma oli hoidettu ja viety loimipäällä tarhaan käväisin ihastelemassa Voodin ja minun uutta satulahuopaa, jonka sain palkinnoksi. Se on kerrassaan mahtava, kiitos.

[Venn]

Norpatar, tiistain 23.9.2014 Koulu II-tunnista;
Ihanaa että joku tajuaa itsenäisessä ratsastuksessa poistua kaviouralta ja tehdä erilaisia kuvioita! Voodi varmasti nautti pikapesusta rankan tunnin jälkeen, ja arvatenkin meni suoraan piehtaroimaan ja likaamaan työn tulokset. Tästä annan lp + 2ap + 20€

ttanja, tiistain 23.9.2014 Este I-tunnista;
Huih, onneksi ei tippuneelle ratsukolle käynyt pahemmin Mitään erikoista en tarinassa huomannut, ja se oli kieliopillisestikkin hyvin kirjoitettu. Toivottavasti Lisbethin mehu oli maineensa veroista! Saat 15v€ + 1lp ja 2ap:tä

Norpatar, keskiviikon Este I-tunnista;
Kuvassa on hyvät mittasuhteet ja perspektiivi on hyvä, hienoa! Varjoja tosin kaipailisin hieman, mutta ei niiden puuttuminenkaan haittaa
Taustoihin voin antaa sen verran vinkkiä, että ihan normi ruohotausta ja taivaskin kelpaavat varsin hyvin jossei suurempaa projektia siitä jaksa tehdä - taikka vain maan rajat, ettei ratsukko näitä ajelehtivan ilmassa. Toisaalta, esteitä hypättäessä usein mennäänkin vauhdikkaasti :-) Tästä + pienestä kuvauspätkästä 16v€, 2ap sekä 1lp.

ttanja, 26.9. este 1-tunnista;
Oih, tässä on kuvassa on varsin kivat värit ja hyvä, vauhdikas tunnelma! Hevonen leijuu tässäkin hieman "ilmassa", sillä maan rajaa ei näy - siitä en kuitenkaan sakota. Saat 13v€, 2ap sekä 1lp :>

Norpatar, Launatain 27.9. Maastotunnista;
Teemu todellakin pitää tarkasti silmällä Okraa, hienoa että sait hänet uskomaan hevostaitoihisi. Tykkäsin varsinkin siitä, kuinka avasit vanhan opettajasi ja Hennan luonnetta. Maastossa vaikutti myös olleen hauskaa, mikä on aina mahtavaa
Ja voi ei, toivottavasti Voodin jalalle ei käynyt pahasti, parasta varmaan soittaa eläinlääkäri katsoman sitä mahdollisimman pian, ettei vain tulehtuisi.
Tästä annan 18v€, 2ap:tä sekä 1lp:n!

[norpatar]

Tiistai koulu II tunti 30.9.2014
Toteutin uhkaukseni ja tulin vielä illasta tunnille. Kävin oikeastaan kotona vain syömässä, sillä palasin tallille jo kolmen aikaan. Henna rupatteli toimistossa muutaman aikuisoppilaan kanssa ja ilahtui nähdessään minut.

- Jaksoit kuitenkin tulla, tiesin sen. Mä säästelin sulle Voodia. Teidän meno näytti tänään niin kivalta päivällä, että saat nyt testata super ponia ihan oikeasti, Henna riemuitsi.

Naisen käytös epäilytti minua, mutta olin iloinen saadessani Voodin. Teemu oli hakenut jo tunnille menevät hevoset talliin, joten hain varusteet kaapista ja satulahuoneesta. Laitan tänään Voodille uuden palkintohuopamme. Se on älyttömän hieno. Ajattelin hiukan säästää rahaa ja ostaa sitten kotikäyttöön hiukan tavallisemman huovan, mutta huovan jossa on kuitenkin jotain tamman luonteeseen sopivaa. Siihen asti Voodi saisi kuitenkin pärjätä omalla huovallaan ja palkintohuovalla silloin kun oma on pesussa. Huopa oli sen verran likainen, että päätin laittaa sen pesuun. Teemu oli juuri lastaamassa pyykkikonetta, joten iskin sen pojan käteen ja toivoin että se pääsisi nyt pesuun, niin kuivuisi huomiseksi eikä tarvitsisi jättää palkintohuopaa Voodin satulaan. Laitoin toimistosta Vennille viestin, jotta tämä laittaisi huomenna Voodin satulaan puhtaan huovan, jos minä en ehdi käymään ennen sitä. Niin ei jää sitten oppilaiden vaivaksi etsiä sopivaa huopaa. Mies tupsahtikin samalla toimistoon, kun sain rustattua vihkoon viestin. Ojensin vihkon ja mies hymähti.

- Etkös sä likka uskalla puhua mulle vai, kun tälläistä viestivihkoa pitää käyttää näin kasvotustenkin, mies naurahti.
- En uskalla, pelkään sua ihan hirveesti, virnistin takaisin ja lähdin hoitamaan Voodia.

Olin tunnista täpinöissäni ja huomasin ettei Teemu tai Venn kiinnittänyt toimiini huomiota. Ainoastaan Venn tuli toteamaan että Voodi oli hienon näköinen päivällä polttariporukalla. Aina tulee hyvä mieli kun kuulee vähän kehuja.

- Tottakai olit hieno tiedät sen kertomattakin, mutta ei kerrota muille että tiedämme sen kyllä. Muuten luulevat meitä ylpeiksi, kuiskutin tamman korvaan samalla kun kampasin sen niskasta harjaa vasemmalle puolelle.

Tama hörähti tyytväisenä ja minä nuuhkutin sen harjaa. Harja tuoksui hyvälle, koska siinä oli vielä lakan jäämiä päivältä. Ponin kurimus tosin oli käynnyt puunauksen jälkeen piehtaroimassa, mutta se ei minua haitannut. Voodin ohuehkosta turkista lika lähtee helposti pois. Puhdistettuani kaviot laitoin tammalle suojat takasiin. Tällä kertaa en laittanut omia jänne suojia vana pintelit yleisestä laatikosta. Niistä jänteet saavat paremmin tukea. Henna pyörähti paikalla ja sanoi että koulutunnille sietää laittaa yhtäsiistit pintelit kuin polttariratsastukseen, tosin niiden ei tarvitse olla valkoiset. Niimpä käärin myös etujalkoihin pintelit. Tunnustelin vielä Voodin kylkeä ja lautasia siltä varalta että Lunan päiväinen potku olisi kuitenkin saanut jotain jälkeä aikaisesti. Mitään ei tuntunut ja Venn kävi myös tarkastamassa, kun sattui kävelemään ohitse minun hipelöidessä tamman pyllyä. Satuloidessa Voodi ei ollut enään niin kireä kun satulan nostaa rauhallisesti riittävän korkealta tamman selkään ja laskee sen pehmeästi alas eikä läsäytä. Kehuin tammaa taitavaksi. Kypärä päähän ja hanskat käteen. Hanskani eivät ole kovinkaan uudet, joten toivoisin piaan saavani rahat kasaan uusien hanskojen ostoon. Lisäksi oma raippa taitaa tulla tarpeeseen, sillä tallin raippa valikoima on laaja, mutta aavistuksen epäilyttävä ja esteainoitteinen. Löysin kuitenkin yhden sopivan kouluraipan ilman "teurastuspäätä" ja vieläpä siimapäisen eikä lätkää. Siimat ovat mukavempia etenkin vieraan hevosen kanssa. Suitset tammalle ja olimme valmiit. Remmejä kiristäessä Voodi kuitenkin nakkeli poikkeuksellisesti päätään. Taisi olla neidillä kiire töihin. Sain remmin kuitenkin kiristettyä yhdellä kädellä, kun lepuutin toista kättä tamman turvalla estääkseni heilumisen.

Kentällä nousimme ratsaille ja teimme alkuvalmistelut kaikessa rauhassa. Alkuverryttelyssä haimme hevosia ohjastuntumalle ja liikkumaan eteen takajaloistaan. Voodi oli pirteä ja sen atsastaminen tuntui helpolta. Tosin ajoittain tamma tiputti selän pois käytöstä, jolloin jouduin korjaamaan sen voltilla tai siirtymisellä käyntiin. Ilman suurempia ongelmia siirryimme siis laukka verryttelyyn. Verryttelyssä oli määrä tehdä avaavia pätkiä, joten kaikki istuimme hiukan kevyemmässä istunnassa. Voodi pukitti kerran kun sai lähteä lujempaa. Minä pyysin kevyesti pohkeella lisää vauhtia ja otin ponin pään hallintaan. Alkuverryttelyn jälkeen meillä oli hetki käyntiä vapain ohjin. Henna kertoi samalla tunnin teemasta ja tavoitteista.

- Tänään haluan nähdä irtonaisia hevosia, jotka liikkuvat rennossa avoimessa tai kevyesti kootussa muodossa. En halua niinkään nähdä virkkuukoukku niskoja, vaan hyvin kannateltuja kroppia ja voimakkaasti työntäviä takajalkoja. Tästä eteenpäin keventäminen ja kevyt istunta on kiellettyjä niin kauan kunnes toisin määrätään. Käyntiä tehdään vain jos suolisto tulee suun kautta ulos tai hevonen häviää avuilta eikä sitä muuten saa avuille kuin lyhyellä käyntipätkällä. Teidän tulee olla valmiita esittämään minulle keskiravi ja -laukka sekä mahdollisesti jopa lisättyjä askellajeja. Katsotaan sitä sitten kun sen aika tulee. Lisäksi haluan irtonaisuutta niiden takajalkoihin, joten suoritamme tänään sulkutaivutksia ja pohkeen väistöjä siksak uralla. Kaikkihan muistavat niiden eron, Henna tivasi tuimaan sävyyn ja loi napakan arvioivan katseen jokaiseen.

Pelkäsin naisen sanovan hanskoistani, koska eräs oppilas sai kuulla kunninsa kuraisista kengistä. Onneksi sain hanskat aseteltua niin ettei rikkinäiset kohdat näkyisi. Kun aloimme työskentelemäänteimme tosiaan siksak väistöjä pituushaalkaisijalla kulmat koottuna ja pitkät sivut keskiravissa. Ei todellakaan mitään löhöily lomaa. Voodi oli innokas, mutta maltoi lopulta kuunnella minua. Kerran jouduin hiukan ottamaan ohjista ronskimmin kun poni vain juoksi karkuun lavat edellä eikä välittänyt mitään puolipidätteistäni. Henna totesi sen olleen oikea vaihtoehto, vaikkakin Voodi kommentoi aissa peinellä pyörimis näytöksellä. Tamma tyyntyi kuitenkin nopeasti ja pystyin suorittamaan viellä yhden pätkän väistöä ennen päätyä. Nopeasti vaihdoimme kuitenkin jo tehtävän sulkutaivutkseen, jotta hevoset saisivat entisestään venyvyyttä kyljistä ja astuisivat edelleen ristiin. Tehtävä oli haasteellisempi ja jouduin hetken miettimään kuinka tekisin omilla hevosillani saman. Lopulta Hennan neuvojen kautta onnistuimme Voodin kanssa ja pääsimme suorittamaan elämämme upeimman siksak sulun. Henna kehui, minä kehuin ja poni pärisi tyytyväisenä. Sitten oli vuorossa laukka. Keskilaukka suoritettiin aluksi pitkillä sivuilla ja kootussa laukassa tulimme pituushakaisijan, jossa tuli ratsastaa vähintään yksi vaihto. Alkuun oli puomi apuna, muttaVoodi ainankin tiesi mitä tehdä ja esteratsastustaustani ansiosta kykenimme suorittamaan usemman vaihdon. Pääsimme tekemään suoralla kolme vaihtoa tasaisin välein. Usempikin olisi ehkä onnistunut, mutta sitten olisi tullut sähläystä. En kyllä yllättyisi vaikka tämä poni pystyisi muutaman vaihdon suorittamaan sarjassa. Nyt vaihtojen välissä oli kuitenkin usemapi laukka-askel ainankin 6 askelta. Lopuksi otimme yksilösuoritteenä kokorataleikkailla keskiravit ja Hennan yllyttämän kokeilin lisättyä eli nostin hiukan kokomis muotoa ja ratsastin vielä voimakkaammin eteen. Aivan lävistäjän lopussa sekosin rytmissä, mutta Voodi ei hätääntynyt vaan pelasti minut hidastamalla ravia, josta pääsin taas kokoamaan ponia. Tapahtuma jäi jopa Hennan tarkasta silmästä huomaamatta, mutta minä tunnustin, koska poni oli niin taitava. Kehujen ja muiden suoritusten jälkeen pääsimme loppuverryttelyyn. Loppuverryttelyssä sain hiukan kommenttia istunnastani, johon Henna oli kiinnittänyt huomiota tunnin aikana. Käteni painuvat helposti liian alas ja yläselkäni menee hiukan köyryyn. Lisäksi loppuverryttelyssä menen hevosen mukana eteen alas. No ongelmat tiedossa ja niitä pyritään saamaan pois minusta.

Tunnin jälkeen olin väsynyt ja Voodi hionnut hauskasti läikikkäin. Töitä tuli tehtyä niin takasista, kuin kaulalta. Takajalkojen väli oli vaahdossa, samoin ohjien alta ja niskahihnan alta tuli esiin valkoista vaahtoa. Hauskasti suitsien poskihihnojen ylimmäisistä käyttämättömistä rei'istä. Purin tamman ja vein sen pesulle. Myös muut tunnin hevosista joutuivat pesulle, koska tunti todellakin oli antoisa ja Henna oli oikein tyytyväinen saatuaan meitä rääkättyä. Kun vuoromme tuli otimme nopean suihkun ja kuivasin tamman hikiviilalla, jonka jälkeen siirryin käytävälle ja puin Voodille kuivatusloimet. Viltti kaulalle, fleeceloimi selkään ja viltti kiinni remontti nipseillä. Kiinnitin viltin myös loimeen samaisilla nipseillä, jotta se ei heti lähtisi pois, kun tamma piehtaroi ensimmäisen kerran. Kuivasin jalat vielä huolella pyyhkeellä ja tarkastin vuohiskuopat että ne ovat kuivat ja ruvettomat. Hyvät tuli ei rupia. Päästin tamman karsinan ja psuullisen heinää jälkeen tamma pyörähti parikertaa ympäri karsinassa ja heitti kyljelleen piehtaroiden antaumuksella. Hymyilin ja lähdin viemään varusteita pois. Irroitin satulahuovan ja vein sen kiuvumaan kuivaushuoneeseen syrjään, jotta saan sen otettua talteen. Pesin suitset ensin veden alla, jonka jälkeen kuivasin ja rasvasin ne. Harjasin satulavyön huolella ja vein takaisin satulan päälle. Pyyhin jalustimet ja pyyhkäisin vielä satulan takakaaren sekä siivet. Kävin suoristamassa Voodin loimen piehtaroinnin jäjiltä. Kypärä kaappiin ja kaapista paksumpi takki päälle. Menin seuraamaan Valmennustuntia, joka oli juuri alkanut. Tosin ulkona puhalsi jo melkoisen kylmä tuuli, joten hain tallista satulahuoneesta puhtaan toppaloimen. Toppaloimeen kääriytyneenä seurasin koko valmennuksen ja siemailin Ttanjan tuomaa kuumaa mehua. Hän otti mallia ja haki myös loimen, niimpä me törötimme kartomassa, kun Henna ratsasti Ithillä, Miranda Lunalla ja Nina Mannallaan. Ulrikan valmennus oli mielen kiintoinen ja mieleksemme huomasimem Hennan kärsivän ajoittain samoista ongelmista kuin itse kärsin tunnilla. Ttanja oli seuraamassa tuntianikin ja vertaili nyt Hennan ratsastusta omiin sanoihinsa. Ja poimi naisesta virheitä, joita tämä korjaa oppilaissaan useimmin. Tosin Henna mulkoili meitä parikertaa pahasti, kun hihitimme mm käsien vuoksi, kun niistä tuli ravilävistäjän aikana motoristin kädet. Tosin ymmärrettävää Ithin korkeissa askeleissa. Ratsukot liikkuivat mielestäni turhankin vaivatta. Niiltä voisi vaatia enemmän. Mannan ja Lunan meno oli todella kepeää ja vaivatonta. Tosin meno muuttui kun kokoamisastetta lisättiin, niin Ithin hommat helppottui ja estehevoset joutuivat jumppamaan enemmän. Totesin haluavani vielä Ulrikan valmennukseen, kunah n saan muutaman kokemuksen lisää Voodin kanssa.


(En oikein tiedä onko tämä enemmänkin hoito, kuin ratsastustunti, mutta on tässä tuntiakin kuvailtu. Kuuluvatko nämä tarinat kokonaisuudessaan tänne vai kirjoitanko jatkossa tänne vain tuntikertomukset ja hoitovihkoon sitten ennen ja jälkeen tuntia tapahtumat?)

[Miranda]

norpatar: huolellista työtä ja yksityiskohtaista kuvailua . Virheitä en löytänyt kuin lopussa pienen typotuksen, oikein mukava tarina. Voodi on saanut erinomaisen hoitajan . Saat tästä 20v€, 2ap ja 1lp.

Tuntitarinoissa ja hoitotarinoissa ei sinänsä ole mitään muuta eroa, kuin että tuntitarinoista saat tuntisuorituksen. Tuntisuorituksista olen kaavaillut jotain juttuja tulevaisuuteen, ja taidankin lisäillä tuntimäärät tuonne hoitajien omille sivuille tänään jos kerkeän.
Tuntitarinoihin itse asiassa saakin omasta mielestäni kertoa paljon muutakin kuin itse tunnin kulku, sillä pelkän tuntirungon lukeminen alkaa menemään ennen pitkää tylsäksi

[norpatar]

12.10.2014 Sunnuntai Koulu I tunti 

Kuten Hennaa olin päivällä jo uhkaillut tulin viellä illasta tunnille. Tällä kertaa olin ollut niinkin reipas, että pyöräilin tallille. Tuuli tuntui viileämmältä kuin aamupäivästä, kun käväisin tallilla moikkaamassa Voodia. No nyt poljin tallille pyörällä enkä istunut lämmitetyssä maasturissa hanurinlämmitin täysillä. Päästyäni tallille olin aivan umpijäässä. Painelin suorinta reittiä toimistoon ja kääriydyin paksun enkkuviltin alle. Siemailin lämmintä menuha, jonka jälkeen tarkenin kurkistaa listaa. Henna pyyhelsi jostain toimistoon ja sanoi että saan mennä tänään Lunalla. Kivaa sitähän en vielä ole kokeillutkaan. Yleistuntilaiset pörräsivät tallissa, joten jatkoin kaikessa rauhassa mehukuppini ääressä. Venn pyyhelsi paikalle.

- Hei Norppis olisitkos ehtinyt täyttää illaksi heinäkärryt? Mulla on ihan palava kiire ja noi tuntilaisetkin pitäis ehtiä kattoa lähtö kuntoon. Teemu lähti jo, kuten kuuluukin, mutta osa töistä jäi tekemättä. Mun on ihan pakko mennä korjaamaan traktoria tai muuten ei saada lisää heinää nostettua varastoon. Pakko hakea kylältä varaosa, kun nostin ei toimi traktorissa, Venn selitti hyvin kiireellä.
- Joo toki mä voin auttaa. Saampahan jotain tekemistä, niin en jäädy pystyyn, totesin ja lähdin kohti rehuvarastoa.

Kyllä huomaa että on ollut kiire päivä, koska paalimuovit, verkot, rehusäkit kaikki ovat ihan leväällään rehuvarastossa. Aloitin täyttämällä heinä kärryt. Täytin kaikki kärryt, jotta aamuksikin riittää. Riittävän isot kasat ja tiiviit, jotta ne pysyvät pystyssä, kun ne työnnetään käytävälle. Kun heinät oli ojennuksessa oli muovien vuoro. Koska en ollut varma mihin ne kuuluu taittelin ne nätisti roskapinon viereen. Verkot käärin rullalle ja heitin roskiin. Rehusäkit liiskasin nätisti pinoon, niitä on hyvä käyttää roskasäkkeinä. Lopuksi täytin vielä rehuastiat ja lakaisin reharin lattian. Homma sujui yllättävän nopeasti, kun hevosia on näin vähän. Meidän tallissa olisi mennyt ikä ja terveys, joten sen vuoksi meillä käytetään paalisahaa, mikä avaa kokopaalin ja paali kuljetetaan isossa vaunussa käytävälle.

Menin laittamaan Lunaa kuntoon. Tamma hiukan irvisteli minulle, mutta antoi hoitaa ja varustaa normaalisti. Kentälle päästyä pääsin normaalisti kyytiin sain kiristää mahavyön ja laitella jalustimet sopiviksi. Kun pyysin tammaa kevyesti eteenpäin tämä vain luimisti korvat ja nosti takajalkaa. Jaahas. No napakammalla pohkeella tamam oikein syöksähti eteenpäin. Hennan luvalla sain alkaa heti työstämänä Lunaa. Tamma on kyllä todellinen tamma ja tälläisten tyyppien vuoksi mulla on oriasema eikä normi kilpatallia. Alkuverryttelyssä mentiin hiukan hampaat irvessä molemmat ja kauan meni että sain Lunan suostuteltua yhteistyöhön. Oikeastaan vasta laukassa sain Lunan ohjan ja pohkeen väliin rehellisesti kantamaan itseään. Tämän jälkeen allani oli kuin erihevonen. Pystyin ratsastamaan kevyellä ohjastuntumalla keskiaskellajit ja lisätynravin ja -laukan. Eikä tamma painunut yhtään ohjalle. Se oli melkein jopa tyhjä, mutta henna kehui ja sanoi sen tuntuvan höyheneltä, jos kaikki on hyvin. Mieleeni tuli ensimmäinen kouluponini, joka nyt laukkaa jo enkeliheppana taivaissa. Se oli aivan samanlainen kevyt kuin höyhen ja leijailee kuin höyhen. Askeleet ovat melko miellyttävät, mutta täysin työstettävissä ja istuttavissa. Lopputunnista teimme väistöjä kaikissa askellajeissa ja tunnilta vain Luna pääsi tekemään laukassa usemman kuin yhden suunnan väistöjä, eli laukan vaihto väliin ja toiseen suuntaan, oikea unelmaheppa. Tunti loppu liian nopeasti, loppuverryttelyssä tamma päristeli kunnolla ja rentoutu. Henna antoi luvan ratsastaa eteen alas ja sen Luna teki mielellään. Loppukäynnit kävelimme pellon reunaa.

Tallissa hoidin Lunan pois ja jätin sen karsinaan. Varustehuollon jälkeen jäi vielä aikaa, joten katsoin Voodin varusteet. Tamma oli yleistunnillakin ja sen jäljiltä kuolaimet olivat likaiset ja varusteet hiekassa. Puhdistin varusteet ja hiukan ihmettelin niiden kuntoa. Aamulla ne olivat olleet ihan kunnossa. Hennalta kysyin ja hän tiesi sanoa että Voodin ratsastaja oli pudonnut tamman kiletäessä esteelle huonon lähestymisen vuoksi ja vetäisi viellä suitsetkin päästä. No en yhtään enään ihmettele suitsien kuntoa. Kun suitset oli puhtaat olikin aika lähteä polkemaan kotia kohti. Ilta on jo hämärtynyt, joten päälleni puin heijastinliivin.


Suoritin tehtävän: Auta tallityöntekijää jossakin askareessa (heinien laitto ja rehasrin siivous)

[ttanja]

Tässä kuvassa minä Tanja olen menossa sunnuntai 12.10. koulu1 tunnille Voodilla.




Toivottavasti tämmönen kuva välillä ei haittaa? ja tätä ei saa laittaa mun kaappiin.

[Miranda]

norpatar: yksi hoitajakohtainen tehtävä suoritettu . Oikein näppärä ja avulias hoitaja ollut hommissa. Lunan luonne ratsastettaessa tuli oikein hyvin esille. 1lp, 2ap ja 12v€

ttanja: oikein kiva omakuva ja mukavaa vaihtelua, ei haittaa yhtään . Harmi kun ei saa laittaa kaappiin, olisi ollut kiva lisä. Saat tästä 1lp, 2ap ja 10v€

[ttanja]

Osallistuin lauantain 18.10. maastotunnille, ilman satulaa Minkillä.

[Miranda]

ttanja: Ihania puita ja lehtiä, ja Mink suloinen pallero :3. 15v€, 2ap ja 1lp

[ttanja]

Ilmoittaudun sunnuntai 19.10. aamupäivän koulutunnille, ratsuksi sain Voodin.

"Sun selkääs istahdin tuolloin,
tummaan ja lämpöiseen.
Koulun kiemurat osata taisit,
vaik selkääs melkosen amatöörin saitkin.
Muutamasti mieltäsi osoitit,
mut taidokkaasti hommasi hoidit."


Ilmoittaudun myös sunnuntai 19.10. iltapäivän koulutunnille, ratsuksi sain Minkin.

"Sun harjas mahtava hulmusi,
kun koulutunnille tiemme vei.
Selässäs sählätä taisin,
kun Hennalta huudot sainkin.
Lopuksi sinua halasin,
ennen kuin talliin palasit."


Ei musta ainakaan runoilijaa tuu xD

[Miranda]

Ihania runoja, mukavaa vaihtelua . Annan näistä yhteensä 10v€ + 2ap + 1lp

[norpatar]

Perjantai 24.10.2014 Yleistunti

Päädyin kuitenkin perjantaina ratsastamaan, vaikka ajattelin etten mene tuohon ilmaan. Hetken kadutti kun ajelin autolla kohti Myllymäkeä. Onneksi Aleksi oli jo vaihtanut autooni uudet talvirenkaat, joten matkan teko oli sinäänsä turvallista. Tai turvallista ja turvallista. Lunta pyrytti melkoisesti tielle ja tuuli tuntui ulvovan ulkona. Mietin pidetäänköhän tänään edes tunteja. No ainankin olin varustautunut paksulla untuvatakilla, lämpöisillä kerrastoilla ja lasketteluhousuilla. Harmittaa kun ratsastustoppahousuni jäivät Lappiin, mutta siellä niitä ehkä kuitenkin enemmän tarvitsee. Tallin pihassa pysäköityäni auton huomasin Kepun värjöttelemässä tallin oven vieressä kukkapuskan alla. Otin takkini ja kiiruhdin ovelle. Viima tuntui luissa ja ytimissä asti. Avasin oven ja kutsuin Kepua. Kissa pinkaisi sisälle ja ravisutti itsensä. Tassut taisivat olla vähän jäässä, koska kissa meni heti satulahuoneeseen patterin läheisyyteen ja teki pesän jonkun viltin päälle.
Käväisin itse toimistossa katsomassa onko Henna jo saapunut ja siellä nainen tutkaili netistä säätiedoitetta huolestuneen oloisena.

- Illasta on luvattu viellä kovempaa myrskyä. Estetunnit on ainankin peruttava, nainen mumisi näytön äärestä.
-Totta melkoinen koiranilmahan ulkona on, totesin ja otin jääkääpistä mehupurkin. Kaadoin mehun lasiin ja jäin nauttimaan sitä sohvalle.
Ttanja saapui toimistoon ja istahti viereeni.
- Moi, jäikö mehua viellä, hän kysyi.
- Moro, joo jäi sinne purkkiin. Purkki on jo jääkaapissa, vastasin samalla avaten untuvatakkini vetoketjua.
- No mitäs tytöt. Meinataanko me ratsastaa tänään, Henna kysyi tulessaan luoksemme.
- No jaa kaipa me voidaan ratsastaa, jos laitetaan hevosilla viltit selkään tai jotain vastaavaa, tuo viima on todella järkyttävä. Ja jos ei pystytä kokoaikaa niin mennään ees puolituntia. Kattoin tota Voodia, niin sillä on ainakin energiaa, kun se riehuu ja riekkuu tuolla tarhassa, vastasin Hennalle. Ttanja oli samoilla kannoilla.

Niinhän siinä kävi, että pikavarustimme hevoset ja laitoimme kaikille villaloimet tai viltit. Otin Voodille paksun enkkuviltin, koska se peittyy kätevästi siihen kauttaaltaan niskasta hännän tyveen. Ttanja liikuttaa tunnilla Ithin ja yksi nuori ottaa Lunan ratsukseen. Luna oli hyvin hermostunut, kun menimme ulos tuuleen ja tuiskeeseen, mutta tyttö oli selkeästi ennenkin ratsastanut tammalla ja sai sen rauhoittumaan yllättävän hyvin, vaikkakin tamma teki joitakin lähtöjä ja säpsähdyksiä puolessa tunnissa mitä ratsastimme. Voodi taas tuntui yllättävän rennolta vaikka se olikin tarhassa riehunut oikein kunnolla. Pariin riemukaaseen pyrähdykseen mekin liityimem yhdessä Lunan kanssa ja kerran kaikki kolme tultiin sellaista vauhtia portille, että oksat pois. Luna ja Ithi rintamana toisesta päädystä asti ja me Voodin kanssa suunnilleen keskeltä kenttää hienolla täys käännöksellä, kun olin ratsastamassa pääty-ympyrää. Tämä liike meinasi olla liikaa tasapainolleni, mutta jollakin yyper nopealla takertuja lihaksella sain napattua kiinni. Eli vasen jalkani esti putoamisen roikkuen takakaaressa käännöksen ajan. Suoralla hillittömässä vauhdissa pakersin itseni takaisin satulaan ja poni kuriin. No vauhtia löytyi, mutta tosiaan niitä hyviäkin pätkiä oli valtavasti. Loppuraveissa tamma huokailia ja venytti kaulaansa ja nosti selkänsä aivan pyöreäksi. Ihana tunne tälläistä sen kuuluukin olla. Taputin Voodia ja annoin sen kävellä. Tunti oli hieman niinkuin itsenäistä ratsastusta, mutta Henna valvoi meitä ja huusi pysyäkseen lämpöisenä.

Toimme ratsut takaisin talliin ja aloitimme hoitotoimet. Henna totesi että iltatunnit on pakko perua. Esteryhmät ei voi hypätä, kun kenttä jäätyy eikä ole vielä kunnon lumikerrosta ja lapset jäätyvät talutustunnilla satulaan kiinni. Hoidin Voodilta varusteet pois ja totesin että jalat on paras pestä. Lumen ja hiekan mössö on tarttunut vuohisiin ja varmasti tulee riviä, jos jalkoja ei nyt pese. Vein Voodin pesariin, kun Luna tuli sieltä pois ja aloitin operaation. Ensin kastelu, sitten harjaus ja saippuointi, jonka jälkeen huolellinen huuhtelu. Voodi nautti, kun jalkoja hoideltiin ja hiukan hierottiin samalla. Yleensä pesen kylmällä tai viileällä vedellä, mutta nyt jalat on hyvin kylmätty lumen vuoksi, vaikka sitä ei paljoa ollut, mutta sitä lensi riittävästi, joten pesin jalat lämpöisellä vedellä, jotta verenkierto vilkastuu lämpövaihteluiden vuoksi. Kuivasin jalat hyvin ja kuivatessa samalla venytin Voodin etujalat, koska tamma tajusi heti mitä haluan. Palkitsin porkkanan paloilla tamman, kun sen piti jalkaa kiltisti edessä eikä riuhtonut sitä, vaikka samalla heiluttelin pyyhettä kuivatakseni jalan. Laitoin Voodille fleeceloimen päälle, jotta ei tulisi kylmä. Iltatallin tekijä voi sen tarvittaessa poistaa.

Kun tuli aika lähteä tallilta auton päälle oli satanut melkein 10 senttiä lunta, joten hetken etsin lumiharjaa. Auton putsauksen jälkeen lupauduin heittämään Ttanjan kotiin. Otimme hänen pyöränsä auton takakonttiin ja lähdimme ajelemaan.

Suoritin tehtävän: vieraile tallilla huonolla säällä.

[Chiyo]

Ilmoittaudun yleis I tunnille perjantaina. Ratsuna toimi Ithi.





(pieni kuva..)